Vs: Focault ja Derrida Voisin kuvitella, että tipuissa on koko kuvan juju. Esimerkiksi se, a) että maailmaa voi kuvata ja kokea muutenkin kuin 500-sivuisten mieltä kurjistavien kirjojen kautta tai b) että kirjojen kertomasta huolimatta on vielä toivon kyyhkyn edustamaa toivoa tai c) kyseessä on aatteellisemmin suoraviivainen diakoninen viesti tai d) kaikki nämä kerralla syntetisoituna siinä ratkaisevassa hetkessä, kun valo lankesi kyyhkyihin ja ylösnousemuksettavaan (antaaksi ruma sanamuoto) pylvääseen.
Vs: Focault ja Derrida Nyt mä hokasin tän kuvan sanoman. Monta kertaa katsoin ja ihmettelin että mitä tässä on. Kirjat kuvaa maallista elämää, raamattu kuvaa meidän elämää, kyyhkyt kuvaa pyhää henkeä, toinen on lentämässä valoon ja toinen istuu rauhallisesti lähempänä meitä. Mutta mitä sitten?
Vs: Focault ja Derrida noi tiput ei vaan valkoisessa posliinihahmossaan sovi tähän! eri materiaalina ehkä. ilman tipuja tässä vois olla ajatus että tiedon ja elämysten kautta viisauden aurinko valaisee, tms yhtä fiksua.