Tuli mieleen tuosta kun ei saisi pitkällä polttovälillä kuulemma ihmistä kuvata. Eikä kuvasta muutenkaan mitään kertoa. Tässä vaimoni jo edesmenneen äitinsä kanssa joskus muutama vuosi sitten kesällä. On tosiaan otettu sillä pahamaineisella 180 millisellä. Minulle rakas kuva
Vs: Perhepotretti Nää on aina henkilökohtaisia juttuja. Kivasti vilpittömät naurut tullleet kuvaan, sinusta huvittuneet? Tyttäresi kun olisit vielä tuohon saanut.
Vs: Perhepotretti Hyvä kuvahan tuo on kaikkiaan. Kuva ei aina ole pelkästään kuva vaan siihen voi liittyä yksilölle tai yhteisölle tärkeitä merkityksiä; niiden kertominen on aivan asiallista jotta muistaisimme ettei kaikki kuvaus ole vain "taidetta taiteen vuoksi", vaan valokuvalla voi olla myös suurempia ja syvempiä tehtäviä (itsestäänselvästi nämä ovat vain omia mielipiteitäni). Ajoittain hieman halveksittu perheen tai suvun dokumentointi on arjen tasolla tällaista hyvinkin arvokasta merkitysten säilyttämistä ja luomistakin ajassa eteenpäin. Nimimerkki "Eräs Matti Saanion ihailija" (mutta myös Pentti Sammallahden)
Vs: Perhepotretti Mikä siitä pahamaineisen tekee? Jälkihän siinä oli todella miellyttävä pehmeinme boogeineen ja ellei siinä olisi sitä ajan mittaan murenevaa muovista tarkennusmekaniikkaa, niin ainakin meitsin asteikolla se olisi huippulinssi. Mitä tulee polttovälin pituuteen, niin tuo on sen verran kaukaa otettu, ettei lähäreissä syntyvää häiritsevää pallinaama-efektiä juurikaan synny. Varsinkin kuvattaessa vaimoa ja anoppia, panostaisin imartelevuuteen
Vs: Perhepotretti Hieno kuva ja otettu sopivalta etäisyydeltä, polttovälillähän ei ole väliä jos kuvausetäisyys on tarpeeksi kaukana
Vs: Perhepotretti Todella hyvä kuva jolla on vielä tarina joka tekee siitä jollekin ihmiselle arvokkaan. Mitä muuta hyvä kuva voisikaan olla? Ei kuvan tarvitse olla vuoden uutiskuva tai seiskalehden kansikuva ollakseen arvokas.