Tiesittekö muuten, että esim. Suomen valokuvataiteen museolla ei skannata enää lainkaan, vaan hoidetaan sama lopputulos paljon ripeämmin hyvällä kameralla...
En tiennyt, mutta hyvällä kamerala on reporoja väännetty ainakin sata vuotta. Harvalla vaan on ollut varaa hyvään kameraan, ei silloin, eikä nyt.
Vs: Vs: Nikon Coolscan IV ED Kiitos Jari. Minkälaista valolähdettä vasten nuo digitoivat negansa, tietääkö tietäjät? Muutenkin valopöytien valonjakautuminen on minusta aika usein melko epätasaista jos ajattelee sellaisen käyttämistä "reproamiseen"... onko ratkaisuja?
Musta tuntuu, että kun valopöytä on niin iso, niin negojen kohdalla valon jakauma on riittävän tasainen. Olen kuvannut keskikoon negoja valopöydältä, kamera jalustalla. Joskus tulee kummaa huttua negan pinnasta. Pari kertaa tullut aika hyvää. T Jukka
Vs: Vs: Nikon Coolscan IV ED Täytyy sanoa, etten tiedä tuota.. enkä varsinaisesti pidä itseäni tietäjänäkään.. Mutta olen kuvannut muutaman negan diaprojektorin avulla kankaalle heijastamalla, jolloin valo on minusta ollut varsin tasaista ja riittävää, kun kamera on ollut jalustalla jotakuinkin suoraan projektorin päällä. Niin, että kumpikin on varsin kohtisuorassa kankaaseen nähden ja polttoväliksi saa kohtuu luonnollisen 50 mm. En muutakaan tapaa keksinyt, kun skanneri oli lainassa (ja on vieläkin, pitäs varmaan pyytää takaisin ja myydä joutavana). Minusta tuo onnistui aika kivasti, vaikka onkin hitsin hidasta puuhaa.
Vs: Vs: Nikon Coolscan IV ED Tuolta voi katsella Valokuvataiteenmuseon henkilökunnan pitämien esitysten tiedostoja tai kysellä suoraan henkilökunnalta digitoinnista (en laittanut suoria linkkejä pdf-tiedostoihin). Kannattaa ainakin lukea vastauksia. http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?title=Seminaari:_Digitointi_pitkäaikaissäilytyksen_näkökulmasta http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?title=Digitoinnin_työpaja_2/4:_Valokuvien_digitoinnin_suunnittelu Suomen valokuvataiteen museo Edit: Menee näköjään linkit poikki oikeita aakkosia käytettäessä. Erotin ne toisistaan tyhjällä rivillä. Kopioikaa osoite ja liittäkää se selaimen osoiteriviin – osoitteissa kun oikeasti on aakkosia...
kovasti näyttäisi että Museoväen kiinnostus ja osaaminen keskittyy lähinnä alkuperäismateriaalin säilyttämiseen. Esim http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/images/stories/tietopalvelut/Digitointi/digiseminaari09.pdf ei mainita itse digitointituloksen laatua sanallakaan. Kaikki laitteet tasoskannerista (monitoimilaitteesta?) skannaaviin periin ja rumpuskanneriin arvotetaan vain sen mukaan kuinka paljon ne rasittavat originaalia. Eri tekniikoiden plussat ja miinuksetkin on hyvin pintapuolisesti. Esim rumpuskannerin ainut plussa: "ei oikein voida suositella säilytysvelvoitteisille valokuva-aineistoille".
Joo, tuo originaalin kunnosta huolehtiminen menee välillä vähän yli ja ohi aiheen. Tietty minulla voisi olla toinen ääni kallossa, jos olisin museoalalla. Mitä sillä on väliä, jos skanneri vähän säteilee. Varsinkin, kun loppujen lopuksi se kuva on kuitenkin digitoitava. Sillä ei paljoa ole merkitystä tuhoutuuko originaali viiden vai viidentoista vuoden päästä. Jollei kuvaa saada sähköiseen muotoon – originaalia vahingoittamatta tai vahingoittaen –, ei jatkossa ole mitään sisältöäkään mitä voisi katsella. Yksi tuttu kertoi digitoineensa joitain satavuotiaita (tai jotain sinne päin...) lasinegatiiveja tasoskannerilla, ja museoväki suunnilleen pyörtyi, kun tuosta kuuli. Hitto vieköön, jos siinä originaalissa ei ole juuri mitään sävyjä enää jäljellä, niin ehkä se on vaan parempi digitoida kuvat sillä tasoskannerilla ja kuvankäsittelyllä pelastaa sisältö, kuin antaa lopunkin sisällön haihtua tekemättä mitään. Varsinkin, jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta rakentaa originaaleille täysin turvallista digitointimenetelmää. Sisältö kuitenkin ratkaisee, ei se, että "tässä on nyt tälläinen satavuotias originaali, jonka kuvasta ei oikein saa selvää..." Mutta kuten sanoin. Voisi olla toinen ääni kuupassa, jos olisin museoalalla. On niillä originaaleillakin paikkansa – museossa ja kodeissa.
Superhyviä kameroita on kyllä tarjolla. Sitä paitsi Signe Branderin näyttely kuvat oli reprottu vanhoista mv-negoista digikameralla (oliko nyt iso Canon vai ei, mutta sellainen muistikuva asiasta jäi mieleen).
Mitä mää sanoin...uskokaa mua vaan. Järjetöntä ostaa kahta kallista digilaitetta. Toinen negojen skanaamiseen ja toinen kuvien ottamiseen. Yhdellä kunnon digikameralla hoituu molemmat jutut. Ja edelleen olen sitä mieltä että skannatut kuvat on vaan "netti pröystäilyä" jossa ei ole mitään järkeä. Kunnon filmikuvaaja tekee vedokset joita sitten näyttelee missä näyttelee. Tänne nettiin kelpaa huonommatkin skannaukset/reprot. Ei painotöissä enään skannattuja juurikaan käytetä. Ja sitten filmijäärille vielä tämäkin tiedoksi (kun ne heti kertoo kuinka hyviä filmikuvat on digiin verrattuna): Aika on muuttunut. Kaikki puhkipalamiset ja muut sävyttömyydet on jo aikaa sitten ajannu täydellisen sävy valokuvan ohitse. Se on mennytta aikaa jonne ei enään palata. Aina on niitä jotka haikailee mennyttä. Pitää pystyä erottaamaan haikailijoiden hyvin pieni joukkio massasta joka porskuttaa eteenpäin kuuntelematta haikailijoita. Harrastaminen filmien kanssa on ihan eri juttu. Sitä saa ja pitääkin tehdä vaikka miten paljon, mutta ne ei enään ole tuotantokuvien venhossa matkassa. No varmasti joku poikkeus tähänkin löytyy joka nostaa nyt kätensä ylös sanon "kyllä mun filmi kuvia vielä painetaan ihan simona". Se on se poikeus joka vahvistaa säännön. Ugh...olen puhunut.
On joitakin niin naarmuisia ja pölyisiä negoja, että vedoksiin tulee liian paljon valkoisia läikkiä. Skannauksen jälkeen voi photaroida nuo pois. Pienempiä kuvia, varsinkin jos tulee useampi, on mukavampi teettää kuvat laadukkaista skanneista kuin tehdä itse pimiössä. Isot kuvat aina pimiössä. T Jukka
Onko esim. oheinen kuva mielestäsi puhkipalanut, pölyinen ja surkea nettiversio ? Printtiversiona oikein kaunis esim. 50x50 cm koossa. (Klikkaa täyteen kokoon.)
Hieno kuva ja hyvä esimerkki. BTW tuolla räystään puolivälissä taivaassa näkyy jokin vaalea läiskä, joka näin digiversiosta on helppo korjata pois. Pimiössä tekisi jo tiukempaa hävittää tuo.
Onko tämä sitä "netti pröystäilyä"? En nyt ihan käsitä mitenkä tää kuva liittyy tuohon mun kirjoittamaan näkemykseeni. Varmasti jotenkin se sivuaa. Onko se sitten se poikkeus..... what ever. Väännän vielä rautalangasta ja sisäistän näkemykseni yhteen lauseseen: Nykyaikana skanneria ei tarvita jos omistaa hyvän digikameran millä voi reprota negoja. Skannukset ei enään ole tuotantokuvauksissa mukana kuin marginaalisesti.
Ei kait tää mikään tohtorin väitös ole jossa todisteita pitää näyttää? Ei mulla ainakaan nyt tähän hätään ole esimerkkiä antaa. Mutta luulen että netistä löytyy jos se jotakin kiinostaa. Mua itseäni asia ei juurikaan kiinosta joten en jaksa etsiäkkään. Voin vain kertoa että joskus kuvasin keskikoon kuvia kun en keskikoon skanneria omistanut. Ainakin ne onnistu ja niistäkin saisin vieläkin parempia nykykamerallani....jos haluais. Unohtakaa jo ne skanerit ja alkakaa kuvaamaan kunnon kuvia. Melkein kaikki hyvät kuvat tehdään sitten lopuksi fotarissa joten...plaa plaa plaa.
Tuohan parhaassakin tilanteessa pätee vain kinokokoon. Sanotaan nyt vaikka 18 megan järkkärirungon resoluutio ei riitä keskikoon filmiin; suuremman filmikoon mielekkyys siis katoaa jos tuollaisella järkkärillä sitä ryhdytään jäljentämään. Myös kinokoossa skannerin etuna järkkärireproamiseen verrattuna on rautatason pölynpoisto. Kolmanneksi skanneri antaa mahdollisuuksia reproamisvaiheessa säätää prosessia paljon ja merkittävästi paremmin kuin järkkärillä kuvaaminen. Toisin sanoen voidaan vaikuttaa uuden kuvan syntyprosessiin. Järkkärimetodilla voi sitten vain tehdä korjauksia siihen valmiiseen uuteen kuvaan. Ero on merkittävä.
Mielellään näkisi esimerkin sellaisesta hyvästä, nopeasta, edullisesta ja kaikin puolin onnistuneeksi havaitusta repro järjestelystä hyvällä digijärkkärillä? Mä en ole onnistunut reproamaan edes tyydyttävää laatua enkä oikein ole Nikon Coolscan fanikaan (paitsi Kodak Portran skannauksessa) joten sekin sai mennä. Uuden ledivalollisen tasoskannerin hinta -laatu-suorituskyky on aika napakka paketti joka kestää silmän ja lompakon kanssa vertailun: Canon 9000F =210e plus maitolasia vitosella => Tämä paketti tekee 6x6 keskarista noin 29-30mpix mustavalko skannia 1-2minutissa per kuva. Tuo investointi on -90-95% hyvän digijärkkäri + makro optiikka -paketin (=lue 1dsm3, 5dm2, tai d3x) hinnasta. Mitä tulee museoväen antipatiaan skannausta kohtaan, ymmärrän näkökulman vanhojen skannereiden lämmöntuoton osalta, mutta nykyiset ledi-vehkeet eivät ole sama tarina.