Vs: kodak... Taas supistuu Se mistä tässä keskustelussa ei olla ollenkaan otettu huomioon on senaikainen (70/80 luku) painotekniikka joka oli aivan surkeaa, paperi aivan paskaa ja jälki sen mukaista. Ei silloin pingotettu lehdissä painojälkeä, kunhan saatiin matsku lätkästyä sivulle. Mitä helpommin, sen parempi. Oli aivan karmee alemmuskompleksi päällä yrittää laittaa jotakin portofolioon kun lähti maailmalle. Sitten kun onnisti, saatto todeta että ei se meidän tekniikka ollut yhtään sen huonompaa kuin "maailmantähdillä", kunhan tuosta "peräkylän tyylistä" vaan pääsi eroon, ei näemmä olla vieläkään oikein päästy, kun nykyisiä, hyvin painettuja aviiseja selaa... Kuvat Harpers Bazaar ja LOfficiel` Ranska -80 luku
Vs: kodak... Taas supistuu Kuten sanottu, legenda on legenda. Se, että "ammattilaiset suosivat diaa", on tietysti juuri se legenda itse. Jotain perää siinä on, ja varmasti se on lähtöisin siitä, että "ammattilaiset" käyttävät MYÖS diaa. Jos kerran dia on kaikin tavoin ylivoimaista ja kaikki "ammattilaiset" käyttävät sitä ja harrastajillakin se "skannautuu paremmin", niin miksi ihmeessä negafilmien myynti kukoistaa ja diafilmejä myydään vähän? Ainoa syy tuskin on diafilmin huonompi kehityspalvelutarjonta, koska tämä tarjonta rupesi huononemaan juuri vähäisen kysynnän takia. Legenda on muodostunut kun jossain vaiheessa on päässyt unohtumaan, että nega on se "perustuote" kaikkeen ja diafilmi on erikoistuote. Vähän niinkuin rummutettaisiin että "ammattilaiset" juovat kaikki kamelinmaitoa ja että lehmänmaito on huonoa eikä sitä juo kukaan. Negaan on myös muodostunut kaikenlaisia ihmeellisiä myyttejä, kenties juuri kameralehtien hokemien kautta. Tosiasiassa negatiivilla oleva kuva on väritoistoltaan lähes täydellisen lineaarinen koko sävyalan yli, ja väriaineiden virheet on lähes täydellisesti korjattu maskauksella. Nega ei myöskään ole yhtään sen "tulkinnanvaraisempi" kuin dia, siinä on ihan samalla tavalla olemassa oikea valotus. Diatkin näyttävät täysin erilaisilta eri valolähteillä mutta tämä ei tunnu haittaavan pätkääkään niitä jotka nysväävät negan kanssa väribalanssia tuntikaupalla viimeisen päälle. Katsokaapa 5600K loisteputkilla varustetulla valopöydällä diaa ja samaa halogeeniprojektorilla. Kuvat ovat joskus täysin erilaisia väribalanssiltaan. Esim. sellaiset joissa on hentoja vaaleansinisiä sävyjä, muuttuvat aivan kellertäviksi. Nega ainoastaan antaa paremmat mahdollisuudet haluttaessa korjata valotusta, ja usein niin halutaan tehdä. Joskus siinä epäonnistutaan. Diakuva on täynnä merkittäviä värivirheitä. Juuri näiden värivirheiden takia dia näyttää usein hyvältä ja negatiivi näyttää "tylsältä". Eri diafilmeissä on erilaiset värivirheet. Siinä on yksi syy dian suosioon ja siitä itsekin pidän, mutta usein unohtuu, että tämä on myös syy dian epäsuosioon ja negan suosioon, koska useimmiten ihmiset kuitenkin tavoittelevat neutraalia väritoistoa, kohtuullista kontrastia ja kuvan jälkikäsiteltävyyttä. On hämmentävää, että valokuvauksen harrastajille ja jopa ammattilaisille teettää ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ymmärtää mikä on tasavärinen oranssi suodin ja miten se katoaa jos käyttää vastaavaa sinistä suodinta. Harrastajille suunnattu "vertaistuki" kuten kameraseurojen kurssit ym. ovat aina tiukasti rajautuneet mustavalkokuvaukseen; siellä tällaisia asioita olisi voitu helposti demonstroida ihmisille ja parantaa ymmärrystä eri tekniikoiden monipuolisuuteen, diafilmin ukkokerhorummutuksen sijaan. Dia on hemmetin hienoa kamaa, usein se tekee niin kovan vaikutuksen että ajattelee "voisin kuvata pelkkää diaa". Tunne ei kuitenkaan ole kovin pysyvä ja dian hienous onkin siinä, että se on vaihtoehto, ei pakko. Valitettavasti se että on mainstreamin ulkopuolella olevalla alalla (stillfilmi) vielä alamainstreamin (nega) ulkopuolella, ja lisäksi vaatii erityisemmän kehitysprosessin, on kannattavuuden kannalta heikko juttu.
Vs: kodak... Taas supistuu Komppaan tässä Alhosta: Kun alettiin vakavissaan puuhailla vienti muotijulkaisuja Suomeen: Prima, Focus Finland jne tehtiin aika monesta kino otoksesta ensin värinega välinegatiivi. varmaan myös sen aikaisten skannereiden ,mutta myös tuon värikorjailun vuoksi. Isosta skarpista värinegasta oli hyvä alkaa vääntää kunnon painettua sivua.
Vs: kodak... Taas supistuu Se että diafilmin niukkoja nykyvolyymejä perustelee sillä väittämällä että "se skannautuu huonommin kuin nega ja siksi häviää" on kyllä musta melko älyvapaa. Tuskin nuo entiset dian käyttäjät ovat värinegaan siirtyneet? Noi filmipohjat oli kaikilla valmistajilla aina aivan omanlaiset, niiden oranssisuutta sitten vaan pähkäiltiin. Mitään yhteistä standardia ei ollut kellään, eikä kymmenien erilaisten filmityyppien kanssa pelaamisessa oltu kuin mutu-pohjalla. Periaatteessa toi oli aivan mieletön maailma, vähän sama kuin jokaisella digikameravalmistajalla olisi oma rgb-profiilinsa, lisäksi joka mallissa hieman eri.
Vs: kodak... Taas supistuu muutama totuus : laadukkaat kuvat kuuluvat gallerioihin, museoihin tai rikkaiden seinille. lehdet ovat roskaa joillekin spurgupummeille. taide ei ole mitään koko kansan herkkua vaan älylliselle eliitille tarkoitettu. turhaa puhua jostain peijakkaan lehdistä. omanarvontuntoinen kuvantekijä kuolee mieluummin nälkään kuin myy teoksiaan paskalehdille. nyt tekin jotain tiedätte?
Vs: kodak... Taas supistuu Samaa mieltä, älyvapaalta kuulostaa, mutta enpä ole kenenkään kuullut sillä perustelevankaan. [QUOTE> [/QUOTE] Määrällisesti tietysti suurin osa on siirtynyt digiin. Loput jatkavat dian käyttöä. Suurin osa jo ennestään käytti Fujin diafilmejä, joissa valikoima on edelleen hyvä vaikka yksi olennainen tuote (Astia) onkin kadonnut. Tässä kuitenkin unohtuu se, että ei ehkä ole mitään "dian käyttäjiä" ja "negan käyttäjiä", vaan suuri osa käyttänee molempia tuotteita ainakin jonkin verran. On myös meitä joille vastakkainasettelu ei ole niin tärkeää vaan voi arvostaa eri tuotteissa eri asioita. [QUOTE> [/QUOTE] Filmipohja on kaikilla valmistajilla läpinäkyvä, ei oranssi. Maskin värissä kieltämättä on pieniä eroja ja sen standardointi olisi ollut hyvä. Silti, kalibroinnin mielettömän helppouden takia (tyhjä ruutu taikka pelkkä filmin reuna riittää) tämä ei ole todellinen ongelma. Se, että skannereihin ja softiin on kehitelty kaikenlaisia hienoja "profiileita" eri filmeille kertoo enemmänkin amerikkalaisesta insinöörihengestä johon kuuluu asioiden tekeminen monimutkaiseksi statussymbolina. En väitä, etteikö ongelmia olisi ollut, vaikka ne olikin tahallaan tehtyjä ongelmia. Ongelmia on kuitenkin kaikissa tekniikoissa. Diamyyttiä vahvistettiin väittämällä, ettei diassa olisi väritoisto-ongelmia, vaikka dia yksinomaan perustui väritoisto-ongelmiin ja päälle tuli värien vaihtelu valolähteiden mukaan, ja että vain negassa olisi jotain "tulkinnanvaraa", vaikka tosiasiassa ihan kaikki on tulkinnanvaraista. Lisäksi jotkut unohtavat, että negan "tulkinnanvara" nimenomaan on sen voima ja yleinen syy käyttää sitä. [QUOTE> [/QUOTE] Se, että sinä olit mutu-pohjalla, ei tarkoita että kaikki olisivat olleet. Esim. minulle asia ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmaa. Kun vedostan optisesti värinegaa, testaan testiliuskalla väritoiston jolloin sen saa suoraan mieleisekseen. Tällöin filmissä oleva oranssin maskin tiheys on aivan irrelevantti. Ainoa filmi, jonka "perusväritoiston" olen havainnut mitenkään poikkeavan muista, on Fuji Reala, joka toistuu samoilla asetuksilla selvästi vihertävänä. Muut toistuvat heti ekassa testiliuskassa todella hyvin samanlaisina. Mitään filmikohtaista kalibrointia en ole tarvinnut. R. Mowrey (Photo Engineer) APUGissa on myös todennut, että hän on vedostanut värinegoja pimiössä 50 vuotta ja kaikki filmit ja paperit ovat olleet muutaman yksikön (muistaakseni 5:n) päässä samasta kuin muut. Olen myös samaa mieltä vähäisemmällä kokemuksellani. Itse asiassa välillä olen vedostanut samanlaisessa päivänvalossa kameran valotusmittarin mukaan kuvattuja negaotoksia lainkaan tekemättä testiliuskoja, suoraan vaan! Tämä vastaa täysin "diaa", ja vedokset ovat ihan hyviä ja värit osuu nappiin. Sen sijaan ero on nyt siinä, että jos olisinkin kuvannut kuvan vaikka sisällä hehkulampunvalossa, diakuva on väkisin oranssi eikä muuksi muutu, mutta negan saa paria nuppia kääntämällä jälleen neutraaliksi. "Suora" vedos negasta on kuitenkin silti oranssi niinkuin diakin. Alkaako aueta ? [QUOTE> [/QUOTE] Väärinkäsityksiin, valheisiin ja mielikuvitukseen pohjautuvat maailmat ovat usein aivan mielettömiä. Siihen auttaa yleensä tiedon löytäminen . Joskus kannattaa myöntää tulleensa höynäytetyksi ja katsoneensa jotain asiaa vain väärästä kulmasta ja katsoa sitä uudestaan eri kulmasta. Esimerkiksi ottamiesi digikameroiden mallikohtaiset värintoistot itse asiassa vaihtelevat juuri about saman verran kuin eri negafilmit keskenään. Jälkimmäisessä on kuitenkin suurempi vara vaikuttaa tulokseen jälkikäteen.
Vs: kodak... Taas supistuu Jos kerran se pohjaväri on eri negafilmeillä niin lähellä toisiaan, niin luulisi että tietokoneohjatut minilabbikset olisivat tehneet todella tasaista jälkeä jatkuvasti. Totuus on todellakin aivan muuta. Jokaikinen lisätilaus ym. oli joka kerta täysin erilainen. Jos tätä ei ole omin silmin todennut, niin ei ole kuvia ikänä labrassa teettänyt. Tässä nyt kehuskellaan selvästikin sitä kun itse tehdään vedos värinegasta pimiössä alusta loppuun, mutta tämmöisiä käsityöläisiä ei ennen wanhaankaan ollut kuin se köyhempi murto-osa kuvaamisen ammattilaisista. Ei kuvaajan tehtävä edes ollut vedostella vaan keskittyä ihan muuhun. Siksi dia oli se juttu.
Vs: kodak... Taas supistuu Ei se mistään filmin "pohjaväristä" johdu/johtunut vaan siitä että niissä minilabbiksissa on "älyä" joka yrittää kompensoida (tietysti maskin ohella) KUVAUSOLOSUHTEITA. Vähän niinku Fotarin autolevels. Tarkoitus oli yrittää miellyttää mahdollisimman suurta joukkoa mahdollisimman keskimääräisesti. Tietysti tiedetään että silloin löytyy aika paljonkin niitä joita se ei miellytä. Kyllä se huhujen mukaan joissain labroissa onnistui niinkin että kalibroivat sen yhteen kuvaan tai disabloivat automaatit kokonaan. Huonojen minilabbisten vaikutus on mainittu miljardi kertaa vähän jokaisen toimesta eikä sitä ole kukaan kiistänyt. Jos haluaa kuvastaan (helposti, halvalla) paperiprintin, niin silloin diafilmi ei ollut vaihtoehto, ja päinvastoin. Täysin turhaa verrata appelsiineja ja päärynöitä. Paperikuvia haluttiin paaaljon enemmän kuin projisoitavia dioja (mikä on vähän sääli!) ja se on kannattavuuden kannalta se pointti. Tää on vähän niinkuin jos olisi kova jano ja haluaisi mehua mutta joku tulisi esittelemään että nää suolapähkinät on paljon parempia kuin mehu. Ja pimiöharrastus on ollut kyllä todella yleistä. Se, ettei yhtä helppo ja edullinen väripimiöharrastus kunnolla yleistynyt mustavalkoisen ohella, johtuu pääosin disinformaatiota levittäneistä kameraseuroista ja alan lehdistöstä.
Vs: kodak... Taas supistuu Jos nyt laittais "vanhojen aikojen " muisteloita niin painojen systeemit oli ( varmaan Kodakin määräyksestä) kalibroitu Ektachrome 64:n mukaan. jos oli joku tuotekuva niin se täytyi olla kuvattu tuolla matskulla, mieluiten 9X12 laakalla. Tämä oli standardi. Aikamoista hässäkkää syntyi kuin alettiin tuupata Fujia. Fuji onnistui pääsemään muutamien isojen urheiluikilpailujen mm Los Angeles olympialaisten viralliseksi filmiksi. kuvaajat saivat tuhansia rulllia ilmaiseksi filkkaa jotka kehitettiin paikanpäällä ja kuriirilla toimitettiin eteenpäin. Myös mainosfotarit alkoivat siirtyä Fujiin, vaikka sitä suomessa ei osattu kehittää, tuli aika karmeeta välillä.Tokiossa Fuji oli aivan super. salaisuus oli antaa dia Fujin kypsyä lämpökaapissa jotta emulsio stabiloituisi sekä kehitys jossa oli pitkä temperointivaihe ennen kehitystä. Jossakin vaiheessa tuli Negafilkoista PRESS versiot jotka oli nopeita jolloin 400/800 asa oli normi. Sitten tuli super telet ja Digi. Nikonin ja canonin rekka raahas kamoja isoihin F1 ja urheiluskaboihin, jos kuvasit filkkaa, vaihtoehdoksi jäi lähetää matskusi helikopterilla, muuten olit jo tippunut veneestä... Muotikuvauksessa Fujit tuli myös voimakkaasti, vallankumous oli velvia ja varsinkin Astia joka oli oikeastaan tehty meikkikuviin. Se kehitettiin yhteistyössä Shiseido meikkifirman Serge Lutensìn kanssa joka oli loistava valokuvaaja ja kuvasi kaikki omat mainoskuvansa itse, Vois Googlaamalla katsoa sen juttuja. Ensimmäisen kerran meikit olivat kuvissa juuri sellaisen värisiä kun piti, myös muutkin kuin Shiseidon mömmöt. Siis Emulsio oli tuunattu nimenomaan toistamaan meikkien pigmentit valaistuna salamavalolla mahdollisimman oikein.. Se oli valokuvausta se, ei mitään käppyröitten arpomista http://www.google.fi/search?q=serge+lutens+shiseido&hl=fi&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=GndST9K-H6nR4QSYqPT7DA&sqi=2&ved=0CEUQsAQ&biw=1680&bih=955 http://www.fujifilm.com/products/professional_films/pdf/astia_100f_datasheet.pdf
Vs: kodak... Taas supistuu Väripimiöitä ei ollut "kellään" ennen wanhaan. Johtui pelkästään kehityksen tarkkuudesta (helevetin celsiuksen kymmenesosat), sekä paperin että negan. Paperikin oli muistaakseni materiaalina melko kallista. E6:sta ei kukaan kehittänyt kotonaan. Unohduksiin on jäänyt sellainenkin outous kuin polachrome, jota jotkut käyttivät. Mv on minusta tässä mielessä täysin eri asia, sitä voi vääntää melko hyvässä pimiövalossa ja lämpötilat saavat heitellä paljon enemmän. Diaa ei ollut edes tarkoitus pimiössä vedostella, siihen oli omat cibachromeheebot ja skannerikuskit. Noista "huonoista" minilabbiksista vielä se, ettei edes parhaimmissa saanut jälkitilauksia yksyhteen tehtyä. Ei silloinkaan vaikka siel mallikuvan takaa luki CMY-säädöt, jos niitä osas oikein lukea.
Vs: kodak... Taas supistuu Ja kyllä muuten kehitti kotonaan, ja moni. Kumpaakin. Ja ciba- tai ilfocrhomet.
Vs: kodak... Taas supistuu No, Ilmari, et vain liikkunut "oikeissa piireissä" Studio Klikin värilabbis jossa kehitettiin E-6, C-41 ja tehtiin sekä Cibachrome että RA-4 printit oli laadussaan lyömätön. Sellainen vaatimaton nyrkkipajakin kuten Jukka Vatanen Ky pyöritti jokseenkin joka päivä ainakin E-6 ja Printtipuolta jossa tehtiin 4X5 duppiksia sekä dialle että negalle. kun tuo skannauspuoli oli mitä oli
Vs: kodak... Taas supistuu Juu, tottakai näitä joku piruparka kehitteli, meilläkin oli hetken käytössä joku suomalainen (TM) E6-prosessiin sopiva magneetilla nostava kone. Näytti enemmän ruletilta. Melko projekti tuo oli, välillä tuli sutta ja välillä sekundaa. Ei siinä ollut edes poistoventtiiliä, eli vedet piti imeä letkulla pois...
Vs: kodak... Taas supistuu Tuo oli alan normi, ei tarttenu kun mennä kaupalliseen labbikseen ja sanoa: saisinko nähdä viimeisten neljän päivän teststrippien käyrät verrattuna Kodakin E-6 manuaalin verrokkikäyriin niin sai hämmästyneen vaivautuneita katseita ja muminaa...Ainoa vaihtoehto oli tehdä itse...
Vs: kodak... Taas supistuu Tämä on juuri tätä! Samoja legendoja joutuu yhä edelleen kuulemaan. Ne eivät koskaan pitäneet paikkaansa eikä ne edelleenkään hokemalla todeksi muutu. Esim. väripaperin prosessi toimii lämpötilavälillä 20-38 astetta, paljon laajemmalla kuin mustavalkopaperiprosessi. Värikehite säilyy käyttöliuoksena hyvin jopa 2-3 vuotta, toisin kuin mustavalkopaperikehite. Värikehitteet ovat halvempia. Jne. jne. Nämä tiedot voi tarkistaa valmistajien ohjeista taikka niiltä jotka ovat asioita tehneet. Sinunlaisistasi kiusantekijöistäkin huolimattakin oli ja on olemassa niitä, jotka eivät kuunnelleet "EI VOI" -ölinöitä vaan kaikessa rauhassa tekivät näitä asioita joita "ei voi tehdä". Mutta, ylläripylläri, he eivät ehkä näyttäytyneet näissä kamerakerhoissa joissa kerrottiin että ei voi. [QUOTE> [/QUOTE] Samanhintaista taikka halvempaa kuin mustavalkopaperi. Parhaimmillaan huomattavasti halvempaa. [QUOTE> [/QUOTE] Täyttä paskaa. Miksihän luulet että Telefoton kaltaiset firmat pitivät (pitääköhän yhäkin?) varastossa vanhenevia Tetenalin "harrastaja"-E6-paketteja? Ihan huvikseen tilaavat heittääkseen roskiin kun "kukaan ei käytä" niitä? Minä olen ihan vaan sattumaltakin törmännyt useisiin mainintoihin henkilöistä jotka himassa noita teki, siitä huolimatta etten hirveästi liiku "piireissä". Jo ennen E6-prosessia ihmisille myytiin E4- jne. "harrastajakittejä" kotikehitystä varten. Niitä ostivat katsos ne, jotka eivät olleet käyneet kameraseuroissa kuulemassa ettei niitä prosesseja voi tehdä kotona, vaan jotka vaan huomasivat kaupan hyllyllä valmiin tuotteen ja ohjeita noudattaen saivat moitteettomia kuvia. Munkin "eka kerta" E6:n kanssa oli täydellinen onnistuminen. Ostin vaan Telefotolta pikku kitin kun sieltä sellaisia sai. Siitäpä sitten innostuin näihin juttuihin oikeestaan. Jos ei itse ole kuullut jostain, ei se tarkoita etteikö asiaa olisi olemassa!
Vs: kodak... Taas supistuu Mulla alkaa olla sellainen kutina että ystävämme Ilmari on ollut duunissa sellaisessa labbiksessa josta tekemisen ilo ( ja vastaavasti tulokset laadultaan) oli aika kaukana kohtullisesti odotettavista ja edellytetyistä...
Vs: kodak... Taas supistuu Täyttä paskaa. Miksihän luulet että Telefoton kaltaiset firmat pitivät (pitääköhän yhäkin?) varastossa vanhenevia Tetenalin "harrastaja"-E6-paketteja? Ihan huvikseen tilaavat heittääkseen roskiin kun "kukaan ei käytä" niitä? Minä olen ihan vaan sattumaltakin törmännyt useisiin mainintoihin henkilöistä jotka himassa noita teki, siitä huolimatta etten hirveästi liiku "piireissä". Jo ennen E6-prosessia ihmisille myytiin E4- jne. "harrastajakittejä" kotikehitystä varten. Niitä ostivat katsos ne, jotka eivät olleet käyneet kameraseuroissa kuulemassa ettei niitä prosesseja voi tehdä kotona, vaan jotka vaan huomasivat kaupan hyllyllä valmiin tuotteen ja ohjeita noudattaen saivat moitteettomia kuvia. Munkin "eka kerta" E6:n kanssa oli täydellinen onnistuminen. Ostin vaan Telefotolta pikku kitin kun sieltä sellaisia sai. Siitäpä sitten innostuin näihin juttuihin oikeestaan. Jos ei itse ole kuullut jostain, ei se tarkoita etteikö asiaa olisi olemassa! [/quote][/QUOTE] Juu, eli E6 oli "sinnepäin kehitys" niinkuin kaikki muukin. Kotona tehdyt labrakitit (koska näitä edes sai jostain???) ylitti näemmä laadussa kaupalliset arvailut, eikä tarkkuudella ole varsinaista tarvetta, kun kerran hyvää jälkeä tulee miten päin vaan... Mäkin voin tehdä omaa viiniä vaikka käytetyistä tee-pusseista, mutta edelleen kotimaiset tilaviinit on pelkkää C41:stä täällä Suomessa... Ammattimaisuuden kanssa näillä räpellyksillä ei ole mitään tekemistä, pelkkää harrastelijoiden harrastelua. Pimiössä esmes yhden kohtuullisen mv-kuvan saaminen "optimaaliin" vaatiii koko päivän, mutta harrastelija tekee senkin yhdellä vedostuksella, ja kehittää E6-setin samalla...
Vs: kodak... Taas supistuu No mun duuni ei ollu se minilab, mut se laadunvalvonta. Silloin kun vielä skannaamatta kuva tuli (vv. 2001-2003), se oli aivan ässälaatunen, sen jälkeen laadusta ei voinut puhuakaan. Analoginen kuva kuoli, kun negast ei valo enää menny läpi. Sitä ennen pelkästään 10-kuva oli parhaimmillaan huipputuote.