Vastaan tuli alkuperäinen Minolta Autocord. Optiper MXS-sulkimella, syväterävyysasteikolla ja 10-lehtisellä himmentimellä varustettu 2. versio vuodelta 1956. Kone vaatii toki hieman puhdistusta, joskin optiikkaan ei tarvitse koskea - keltasuodin oli tehnyt hienosti suojasuotimen työn Sulkimen puhdistushuolto voi olla hankala (toivottavasti ei). Ainakin nettisivuilla mainittiin, ettei Optiper-sulkimen putsaajia ole pilvin pimein. Tämä kun on Rollei-miehenä ensimmäinen Autocordini, en tiedä tuon väitteen todenperäisyyttä. Mutta eiköhän se ensi viikolla selviä. Onko kenelläkään lukoijoista kokemusta ko. kameran tähyslasin vaihtoehdoista? Kirkkaampikin saisi olla. Tarkennusvipu, joka kulkee leveän hymyn muotoista uraa pitkin kuvausoptiikan alla, on katkennut. Se on tehty Zamak:sta, eikä kuulemma varaosia ole tarjolla. Tarkentaminen onnistuu juuri ja kynnen päällä ja itse tarkennus toimii oikein hyvin ja pehmeästi. Mietinpä vaan, kuinka tuohon leikkauspintaan saisi kiinni sopivan nupin / ulokkeen...
Vs: Minolta Autocord Poutalan Seppo on tehnyt noita tarkennusvipuja ns. "metritavarasta", suosittelen kysäisemään.
Vs: Minolta Autocord Tähyslasiksi voi vaihtaa kiinalaisvalmisteisen leikollisen. Niitä löytää aina välillä iibeistä. Tai sitten voi tilata USA:sta Rick Oleson nimiseltä kaverilta mikroprismallisen tähyslasin. Euroissa noin viitisenkymppiä molemmat vaihtoehdot. Rehellisesti sanottuna en suosittele kumpaakaan. Alkuperäisen kun puhdistaa hyvin niin se on parempi. Oman Autocordini huollatin M&L:lla ja ihan hyvä siitä tuli. Tarkennushelikoidi puhdistettiin ja uudelleenrasvattiin ja huonosti toiminut sulkimen viritysmekanismi korjattiin. Laine kertoi rakennelleensa noita tarkennusvipuja jokusen.
Vs: Minolta Autocord Kiitos näistä tiedoista. Kyllä se ajan kanssa Kamerahuoltoon menee, kunhan ensimmäiset filmit on kokeiltu. Puhdistin peilikammion (paljon hyvin hienoa pölyä sisällä) ja irrotin tähyslasin ja puhdistin sen hyvin. Eihän se kirkas etsin ole, mutta hämmästyttävän hyvin niin niukkavaloisestakin tähyslasista näkee tarkasti tarkennuspisteen hienojakosuuden ansiosta. Tarkennus sujuu jotenkuten sormenpäällä mutta hidasta ja hankalaa se tietysti on. Kokeilen siihen seuraavksi ääniraudan muotoista palaa jonka U:n sakarat tulevat urassa molemmille puolille tarkennusvipua. Varmaankin siinä ja siinä, kestääkö se tarkennusliikkeen - katsotaan kuinka käy.