Vs: Kliininen digikuva Minä tykkään digistä. Muistuu mieleen viimeiset ajat kun kuvasin keskarilla asiakaskuvia, kaikensorttisia pikkuhässäköitä tuli. Ilmeisesti jotain tiivisteen paloja irtoili filmin pinnalle, ja tietysti sulhasen naaman kohtaan.... Color-Kolmio siirtyi suuremmissa kuvissa digiaikaan, eikäse aina näkynyt positiivisesti suuremmissa kuvissa..... Läheltäpititilanteitakin oli, nostavan kehityskoneen häkkyrä petti CK:lla, onneksi meni vain muutama ruutu kun tutulla kuvajalla jonka filmejä oli samassa erässä tuhoutui koko kuvaussession filmit.... Skannaamistakin on tullut harjoiteltua, ompahan tuskaisaa puuhaa, toisaalta muotokuvissa retusointi jossainmäärin kuuluu asiaan. Negankorjailunakin sitä on tullut joskus harrastettua. Nykydigillä saa melko mukavan näköistä jälkeä, kunhan valottaa tarkasti eikä tyri käsittelyssä.
Vs: Kliininen digikuva Taidon puutetta jos suksi ei luista. Katsoin juuri äsken erään suomalaisen kuvaajan saitilta, miten sävyjä ja digiä hallitaan, ihmetellä täytyy miten olikin kaunista. Tälläkin saitilla esiintyy aika ajoin seppiä, jotka osaavat rautaa takoa. Typerä säie imo.
Vs: Kliininen digikuva Minä en kyllä jaksa värikuvia enää filmille kuvata, digi on niin paljon näppärämpi. Ja ymmärtäähän tuon että työkseen kuvaavia ei filmi paljon kiinnosta. Mutta harrastelijoilla on aikaa nauttia filmistä. Tulostelen nykyään paljon, minulla on erikois musteet (eboni) tarkoitettu mustavalkotulostukseen. Kyllä se vaan niin on että digikuvasta tulostetut mustavalkokuvat näyttävät kliiniseltä, filmikuvista saan sitä oikeaa mustavalkotunnelmaa.
Vs: Kliininen digikuva En vitsaile. Melkeinpä kaikki filmikuvat tehdään digimuotoon aina. Missä enään käytetään filmikuvia. Harrastajat tekee niitä laatikoihin ja näyttelyynkin. Ja sitten ne digitoi ne ja laittaa tänne näytille. Jokunen valokuvataiteilija näyttelyyn mutta mitenkä on muiden tuotantokuvien laita. Missä niitä vielä käytetään? Ei mulla omaa pimiötä ole koskaan ollut. Olen käyttänyt varmaan noin kymmentä eri pimiötä elämäni aikana. Niistä kuvia on enään jäljellä yksi kuvalaatikollinen eili noin 100 kuvaa. Oisinkohan joku ehkä 500 kuvaa tullu tehtyä ja ehkä sellnanen 50 pinnakkaista. Negoja on sentäs enemmänkin vielä jäjellä ja dioja toista tuhatta. Keskikoon kuvia olen mustavalkoisena tehnyt ehkä 20 kappaletta. Nää jotka luettelin oli mustavalkokuvia siis. Muutaman sipacrome värikuvan tein -80 luvulla. Väridiaa kehittelin varmaan sellanen 20 rullaa. Loput on kehitetty muualla.
Vs: Kliininen digikuva Kyllä minä voisin tehdä suuren osan kuvista filmillekkin. Kehyksiin ihmisten seinille tai hyllyyn, tai albumin kätköihin ja laatikoihin.
Vs: Kliininen digikuva Voisin kuvitella - ei, vaan olen varma - että tulevaisuudessa tulee kysyntää filmikuvien ammattilaisille. Ihmiset haluavat esim. arvokkaan hääkuvan, joka on aito, kuitupaperille vedostettu mustavalkokuva, tai tästä jopa käsityönä väritetty versio kuten ennenvanhaan. Photoshopilla väännetyt retrokuvat ovat kylmiä ja sieluttomia. Vaikutelmaan riittää jo tieto siitä, että kuva on vain muovinen shoppiyrjöväännös riippumatta siitä, kuinka paljon se muistuttaa "aitoa" valokuvaa. "Missä vielä käytetään filmikuvia?" Vastaan siis, että ei vielä, mutta piakkoin!
Vs: Kliininen digikuva Mä taidan kans alkaa kyseleen "Paljosta vetoo", jos omaan eriävän mielipiteen kuin keskustelufoorumin muut tietäjät. Sehän todistaa, että mielipiteeni on absoluuttinen totuus.
Vs: Kliininen digikuva Tuota en tajunnut. Mutta selvää on, että perinteisin menetelmin valmistettu muotokuva menisi kaupaksi, koska sellaisen perään edelläkin haikaillaan. Sopivalla markkinoinnilla erottuen monella tapaa yleisimmistä kilpailijoista taitavan tekijän yksilölliset kuvat ilman muuta myisivät. Pakko kuitenkin kirjoittaa konditionaalissa, sillä hinta pitäisi olla lähellä kilpailijoita ja tämän vuoksi ei kannata odottaa mitään trendinvaihdosta markkinoilla. Ainahan taitava tekijä voi tehdä pienimuotoisesti isomman työn kautta mutta onko se tyydyttävää bisnestä on ihan toinen juttu. Kuitenkin parhaillaankin kilpailijat tarjoavat näköisvalokuvia vanhasta tyylistä ja muuta mille vain on kysyntää. Harvinaiseksi herkuksi vanhakantainen käsityö jää kun tai jos joku sellaista kokeilee tehdä.
Vs: Kliininen digikuva Onhan meillä jo foveon -kennoiset kamerat, jotka yhdistävät vähyyyden kuvien määrässä, pienuuden kameran koossa, hitauden teknisesti, työläyden kuvaprosessoinnissa, digitaalisen lopputuloksen ja hyvän/terävän/yksityskohtaisen/dynaamisen kuvanaadun.
Vs: Kliininen digikuva No kun toi filmin valmistus rupeaa siellä sun täällä loppumaan. Filmin kulttajiksi jää niin pieni joukkio että sille riittää yksi pikkunen pulju maailmassa. Ja jos sekään ei pystyssä pysy alkaa filmiä tekemään jokainen hopeaseppä kotona. Kyllä tämä markkinatalous on se joka ajaa tän filmi asian yli. Hyvin harva enään hevosella töihin menee.
Vs: Kliininen digikuva Ei kyllä menisi perinteisin menetelmin tehty mustavalkovalokuva enää kaupaksi. T Jukka