Tuli mieleeni presidenttiehdokas Pekka Tiainen, joka puheissaan sekoitti sanonnat leivättömän pöydän ääreen ja vedelle ja leivälle ja uhkasi toimittaa rötöstelijät vedettömän leivän ääreen.
Se "vettä ja leipää" oli aikoinaan hidastettu kuolemantuomio. Ihminen pysyi sillä dieetillä hengissä noin 6 kuukautta. Suomessahan ei varsinaisia mestauksia juurikaan harrastettu rauhan aikana.
No pitipä sattua. Samalla kuin luin tuota kommenttia, kuuntelin radiosta dokumenttia nimeltään: ”Kirveen kautta”, jossa siis kuultiin Suomen alueen mestauksen historiaa. Sen mukaan kyllä täälläkin on kirves heilunut. Tyypillisiä ko. tuomioon johtaneita rikoksia ovat olleet, salavuoteus, sukurutsa, lapsen murha, eläimeen sekaantuminen, haureus ja jopa epäkunnioittava käytös vanhempia kohtaan. Homma hoidettiin joko sillä kirveellä noudattaen ruotsalaista käytäntöä, että ensin katkaistiin oikea käsi ja sitten kaula, tai sitten poltettiin roviolla. Esim. Helsingissä viimeinen roviolla poltto tapahtui kuulemma vuonna 1819 Kampin kentällä, joka oli ollut Helsingissä käytössä ollut mestauspaikka.
Vedelle ja leivälle joutuminen lienee kuitenkin ollut lyhytaikaista. Aleksis Kiven näytelmässä Nummisuutarit joku, muistaakseni merimies Niko, kertoo olleensa linnassa vedellä ja leivällä joitakin päiviä.
Ruotsissa kyllä mestailtiin porukkaa melko myöhään, Suomen irtaannuttua Ruotsista kuolemantuomioita kyllä vielä jaeltiin, mutta harvemmin pantiin täytäntöön.
Kuningas Kustaa III ei kovin usein allekirjoittanut kuolemantuomioita, hänen aikanaan kuolematuomion käyttöalaa lainsäädännössä supistettiin. Anjalan liittoon osallistuneista mestattiin vain yksi upseeri.
Kyllä se joissakin tapauksissa oli lopullista. Kotikulmien kuuluisuus, Suomen ainoa sarjamurhaaja, Kerpeikkariksi kutsuttu renkipoika, kuoli Suomenlinnassa noin puolen vuoden dieetin jälkeen. Juhani Aataminpoika – Wikipedia
Ruotsissa rauhanajan suurin joukkoteloitus oli 1.6.1675, jolloin Torsåkerissa teloitettiin saman päivän aikana 71 rikollista. Julkinen mestaus toukokuussa 1876 meni niin pahasti pieleen, että sen jälkeen tapettiin rikolliset vankiloiden pihalla. Viimeinen rikollisen teloitus pantiin täytäntöön uuden uutukaisella giljotiinilla 1910. Kun laite tuotiin maahan se aiheutti tullille päänvaivaa, koska se ei sopinut minkään tullinimikkeen alle. Lopulta se tullattiin maatalouskoneena.
No juu, valtaantulonsa jälkeen keisari Nikolai I määräsi armahdusoikeutensa nojalla, että siitä lähtien kuolemantuomiot oli pantava täytäntöön ainoastaan, jos tuomittu oli syyllistynyt valtiorikokseen taikka keisarin tai keisariperheen jäsenen murhaan. Rangaistus siis muutettiin juurikin karkotukseksi esim. Siperiaan. Käytännössä kyse oli lähinnä hieman myöhennetystä kuolemantuomiosta, sillä olot siellä Siperiassa pakkotöissä olivat kuulemma sellaiset, että ei siellä yleensä kellään tuomitulla elonpäiviä riittänyt ”eläkeikään” saakka. Moni olisi päässyt varmaankin helpommalla sillä kaulan katkaisulla.
Siperiassa nokkelimmat pääsivät aika hyvillekin oloille. Maanviljelys tuotti, kauppa vielä paremmin. Muistelen lukeneeni, että kun arnahduksia sitten jaettiin, osa porukkaa jäi sinne: Suomessa olisi pitänyt aloittaa taas ihan alusta, siellä oli elot ja olot.
Ei se ihan noinkaan ole. Pakkotyölaitoksissa (katorga) suurin kuolleisuushuippu tiettävästi oli vuositasolla 67 / 1000. Kyllä sieltä tultiin takaisin, monet vallankumoukselliset taisivat palata useampaankin kertaan. Tosin tuomio saattoi olla sellainen, että kun määrämittainen tuomio on kärsitty, ei saa enää palata euroopanpuoleiselle Venäjälle vaan täytyy loppuelämä elämää Siperiassa. Mutta ei karkotus tai pakkotyötuomio tsaarien aikaan mikään viivästytetty kuolemantuomio ollut.
No, eipä ole meikäläisellä empiiristä tietoa asiasta, joten ihan kuulopuheiden varassa tietoni ko. asioista on. Ihan viime viikolla oli YLE:n radio-ohjelmassa juttua juuri näistä asioista, mutta ehkäpä tuon ohjelman toimittajat ja haastatellut vieraat asiantuntijat eivät tienneet mistä puhuivat. Mutta, hällä väliä…