Tässä näytiksi hieman "käsitelty". Tarkoituksena ei ollut "plagioida" Gallen-Kallelan Ad Astraa, mutta ehkä se sieltä alitajunnasta jotenkin vain "vaikutti". ... piti sen kuvankin olla tässä, mutta kokeillaan nyt sitten näinkin
Hiukset on nätit. Aika pimee muuten tuo kuva. Iho on kyllä aika kohiseva. Hiukan taiteelliseksi menee. Josta sitten isoimmat plussat. Tosin kuva jää hyvin etäiseksi itsellä. Mutta hienoa kun rohkeutta on laittaa esille tälläistäkin kuvaa.
Ookkei, tekninen laatu on kuin suoraan persiistä revästy jos ihan suoraan sanon, mutta näkemystä ja sisältöä onkin sitten revitty jostain paljon paremmasta paikasta! Kuva on arvoitus vaikkeikaan kuva-arvoitus, hyvin yksinkertainen kokonaisuus missä on silti paljon pähkäiltävää (just muuten pari tuntia sitten kaverin kanssa pähkäiltiin miten punaiset hiukset olisi vähän tollei siististi levällään, vähän eri paikassa, vähän eri kontekstissa mutta kuitenkin tollei siististi levällään Ensimmäisenä silmään tarttuu luonnoton värimaailma, aika pelkistetty sellainen ja punainen vetää tosiaan turhan kohinaiseksi, mutta harkitulta punertavuus vaikuttaa, kuitenkin turhan räikeältä minun makuuni. Toinen asia on tietysti tuo ihme soikio, josta ei meinaa pirunkaan kanssa ottaa selvää. Mieleen tulee joku koralliriutalla elävä tyttö, katseltuna sukeltajan lasien lävitse(?) Mielestäni parempi tulkinta, hieman gallehtava kenties, olisi joku seuraavanlainen: Tyttö on itse asiassa Aurinko, katsoo takaisin minuun kun kohotan katseeni taivaalle, kivi on avaruutta ja sammal vertauskuva jollekin pakanallis-mytologiselle käsitykselle taivaassa vaikuttavista voimista. Käsi... lienee kuu vienyt tytön vihille, mutta kertooko käden asento, siitä paistavat suonet jostain tunne-elämän ongelmista; kaikkea muuta kuin täydellisiä tai ei-inhimillisiähän kalevalaisen jumaltarustomme sankarit ovat.. Lisää tällaista, mutta huolellisuutta vedostamiseen
Hiukset on kivan väriset, mutta ihonväri ei oikein iske... Jotenki kummasti tulee itsellä meri ja koralliriutat mieleen tästä kuvasta =)