Vs: Metsälampi ilta-auringossa, kansallispuiston tunnelmia Nämä todellakin kuvaavat tunnelmia eivätkä maisemia. Siinä mielessä erittäin onnistuneita.
Vs: Metsälampi ilta-auringossa, kansallispuiston tunnelmia Siihen pyrinkin... kiitokset. Mutta mikä sitten olisi se maiseman sisältävä kuva? mitä siihen vaadittaisiin? laaja, kaikenkattava kuvakulma? missä raja menee?
Vs: Metsälampi ilta-auringossa, kansallispuiston tunnelmia Minä näkisin niin, että tunnelman kuvaamisessa ei ole kyse kuvan laajuudesta, vaan tyylistä. Eikä siinä ole tiukkaa rajaa, vaan toimintaa jatkumolla biologinen dokumentarismi... impressionismi... ekspressionismi. Eli tässä tapauksessa tunnelman luovien elementtien esittelystä: värit, tila, läsnä olevat "alkuaineet" (vesi, puut), mitä keho kohtaa (mihin naama törmää ja mihin jalat astuvat) pyrkimättä liian tarkoitushakuisesti poimimaan mitään suurta tai pientä.
Vs: Metsälampi ilta-auringossa, kansallispuiston tunnelmia Aikas hyvin ajateltu... jostain mystisestä syystä nykyään kuvaamiseni hakeutuu tämän tyyppiseen juttuun perinteisemmän maisemakuvaamisen sijaan, siksi kysyin.
Vs: Metsälampi ilta-auringossa, kansallispuiston tunnelmia En tiedä onko asialle mitään virallista tai vakiintunutta määritelmää, mutta itse sovellan eräänlaista "kahden askeleen sääntöä". Mikä on ensimmäinen, kestävin tai voimakkain kuvan tai tekstin aikaansaama heräte? Mikä sen herätteen loi? Jos vastaukset noihin menisivät vaikka että 1) esteettinen nautinto jonka loi 2) kaunis maisema niin sitten kyse olisi ensisijaisesti maisema- eikä tunnelmakuvasta. Jos taas vastaukset menevät vaikka näin 1) mielikuva raukeasta kesäisestä olotilasta jonka loi 2) kuvan mukanaan kantama tunnelma niin sitten on kyse ensisijaisesti tunnelmakuvasta. Jotenkin tuntuu että kahdella askeleella päästään tarpeeksi pitkälle mutta kolmella aletaan jo harhailla. Niinpä sovellan tuota.