Mitenkäs esim. tänään vallinneella kelillä (kirkas auringonpaiste, yöllä satanut kimalteleva lumi) onnistuu kuvata ilman, että kuvat palavat puhki? Auttaako joku suodin? Kamerana mulla Canon S3 IS.
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen Tarkka oikea valotus.. Oikeastaan mikiään muu ei auta. Kontrastieroille et kertavalotuksissa oikein mitään voi, paitsi kuvata ilmalla jossa erot eivät ole hyvin suuret. Kun eroja on, on valittava kuinka paljon alivalottaa, ettei mene puhki ja salliiko jostain puhkimenemisen.. Kuinka riippuu haluamastasi tavasta kuvata, vaihtoehtoja on.. Taivaan ylivalottumista voi ehkäistä puolisuotimella, mutta ei ole yleispätevä kuin osaan kuvista.
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen Tämän päivän keliin tarkka oikea valotus tuli kivasti sunny 16 säännöllä: 100 ASA:n filmillä 1/125, f:16.
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen Kiitos vastauksista. Tuota lähinnä hainkin, että mikään suodin ei siis ole välttämätön. Täytynee käydä joku päivä tuossa jäällä testailemassa.
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen En nyt tunne pokkarien käsisäätöjä ja valotusmittareita niin tarkasti. Mutta mittaa valotus pelkästä lumesta ja kokeile, paljonko saa mennä yli ettei mene puhki (usein n. 2 aukkoväliä, ainakin järkkäreillä). Tuota samaa korjauslukemaa voi sitten käyttää kaikille valkoisille kohteille kesällä ja talvella. Itse mittaan usein pistemittarilla kirkkaimman kohdan johon haluan sävyjä ja säädän sen käsisäädöllä +2 aukkoa. Ja jätän säädön siihen kunnes kelit muuttuu (tai kirkasta lunta ei satu kuvaan).
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen Itse olen parhaan tuloksen saannut pistemittauksella. Se mistä valotuksen otan riippuu siitä kylpeekö kohde valossa vai onko pimeässä/hämärässä tai siitä haluanko korostaa lumista maisemaa vai tiettyä kohdetta. Lumesta mittaamalla saa ympäristön yleensä nätiksi, hämärämmät kohteet tahtovat jäädä tummiksi, mutta parempi näin kun täysin puhki palanut kuva.
Vs: Kirkkaalla säällä kuvaaminen Ilman mitään filmi vs.digikeskustelua, negafilmi kestää ylivalotusta aukkokaupalla, digi ei yhtään. Toisaalta jälkikäsittelyssä digikuvien tummista alueista löytää yllättävän paljon "tavaraa", ennenkuin kohina alkaa olla selvästi näkyvissä. Digi rinnastuu lähinnä diafilmiin eli älä ylivalota! Ainakin omasta mielestä "puhkipalaneet" kohdat ovat karmeinta katsottavaa - ja sitä on nykyään tarjolla 90% nettikuvista. Pitää siis päästä korjailemaan valotusta alivalotuksen suuntaan ja tämä kai onnistuu lähes kaikilla nykyisillä digikameroilla. Kokonaan toinen juttu on, että tekniikka ei vaan digikameroissa riitä niihin suurimpiin valaistuseroihin, mitä joskus esiintyy. Silloin pitää vain päättää, haluaako yksityiskohtia "vaaleaan" vai "tummaan" päähän. Tällainen keskitalven matala valo on toisaalta hyvinkin "loivaa", etenkin jos on lunta joka paikassa. Pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta ollaan 3-4 aukon haarukassa, koska valo heijastuu jokaisesta lumisesta pinnasta. Eli oikealla valotuksella ei pitäisi olla mitään ongelmia digikameran valotuksen suhteen. Pitää vain löytää se "oikea" korjaus, koska kamera valottaa yleensä tehdäkseen kaikesta harmaata. Mitä tulee spottimittaukseen, jolla voidaan tarkastella hyvinkin tarkasti heijastuvaa valoa, filmipuolella vanha viisaus on edelleenkin mitata se tummin alue, johon halutaan sävyjä ja säätää valotus sen mukaan ja kehityksellä mahdollisuuksien mukaan kompensoidaan huippuvaloja. Dia/digikuvausta lukuunottamatta en millään voi ymmärtää sitä, että mitataan huippuvaloista ja "avataan riittävästi" aukkoa. Aika synkkää, mutta jos siitä pitää, niin mikäs siinä.