Olisi tarvetta muutamalle pikavinkille kokeneemmilta kuvaajilta. Olen huomenna lähdössä kuvailemaan lentonäytöstä ja luvassa olisi aurinkoista. Keskipäivän aurinko kun on niin pirun kirkas ja lentokoneiden pinnat yleensä valkoisia/kirkkaita niin usein tulee kuviin "puhkipalaneita" kohtia. Olisiko jotain hyvää vinkkiä millä tätä puhkipalamista voisi ainakin vähentää? pienempää aukkoa? nopeampaa suljinaikaa? Kamerana on D80/Nikkor 18-200+Uv filtteri. Olen aloittelija joten mielellään helpohkoja vinkkejä
Vs: Kirkas päivänvalo Luultavasti käytät kameran automatiikkaa, jolloin valitset kumman tahansa parametrin, vaitsee kamera silti mielestään oikean valotuksen. Eli valotuksen lopputulos on sama. Jos haluat korjata valotusta alivalotuksen suuntaan, sinun pitää, yllätys yllätys: korjata valotusta. Eli säädät valotuksenkorjausnamiskasta sopivan arvon. Mikä on sopiva korjaus, pitää se sinun itse koittaa. Voit koittaa vaikka arvoa -1/2, jolloin tulee puolen aukon alivalotus verrattuna kameran mielipiteeseen, ja lähteä siitä liikenteeseen. Tonen vaihtoehto on mitata valotus kohteen vaaleammasta kohtaa ja lukita valotus. Ilamssa olevat koneet valottuvat taivaan mukaan, joten samassa kuvasarjassa on luultavasti ihan mustia koneita ja sitten auringonvalossa puhkipalaneita koneita, varsinkin jos ovat alumiinipintaisia...
Vs: Kirkas päivänvalo Valitse herkkyydeksi vaikkapa ISO 200, aukoksi f/8 ja suljinajaksi 1/1000. Teoriassa siis 0,5 aukon alivalotus. Kuvaa JPG (fine) + RAW ja koska JPG:kin voivat olla hyvin käyttökelpoisia, aseta kontrastin säätö kamerasta -2 asentoon (optimoi kuva > mukautettu > sävyn korjaus). Ei vaikuta tietenkään RAW-tiedostoihin, mutta JPG-tiedostoihin kylläkin.
Vs: Kirkas päivänvalo Lentokuvissa, joissa sininen taivas on taustana, valotus tuppaa menemään oikein ihan automatiikallakin. T. Kerkko.
Vs: Kirkas päivänvalo Ja mitähän tuosta seuraa? Pahasti alivalottunut, sanoisín, jos mittaat vaaleimmasta. Vai mitä tarkoitat termillä vaaleammasta? Vaaleammasta kuin mikä? kapa
Vs: Kirkas päivänvalo Olen kuvannut aika paljon liidokkeja. Koska kirkkaissa oloissa kohina ei ole ongelma, kuvataan max ISO200 herkkyydellä, voipi valotusta korjata selvästi ali. Vähintään edellä mainitut puoli aukkoa - minun kamerat ovat toimineet 1/3 aukon porrastuksella, joten korjaan 2/3 aukkoa pienemmäksi. Ongelmallisia eivät mielestäni ole ne kuvat joissa sohitaan kokonaan taivaalle, vaan ne joissa näkyy pouolet maata, puolet taivasta - silloin taivas palaa helposti puhki. Hetkittäin valotuksen korjausta saisi olla jopa aukon verran. Matriisimittaus on tämmöisesä käytössä mielestäni luotettavampi kuin keskustapainotteinen. D50:ssä käytin kyllä keskustapainotteista mittausta koska sen matriisimittaus oli niin kökköä. Ja kuvanlaatu voisi olla raw, jää enempi korjailuvaraa.
Vs: Kirkas päivänvalo Vaaleammasta kuin mikä on mittarin antama lukema. Mistä itse mittaisit lukituksella? 50 metrin päässä olevaa alumiinikonetta kuvatessasi?
Vs: Kirkas päivänvalo Se, mikä on mittarin antama lukema, on mittarin lukema, eikä mikään kohta missään. On mahdotonta ajatella vaaleampaa kuin jokin, ellei kerro, mikä se jokin on. Mittari voi tunnetusti perustaa lukemansa vaikkapa koko kuva-alaan, johonkin pienempään alueeseen tai johonkin muuhun.
Vs: Kirkas päivänvalo Höpö höpö taas. Mittarin lukema on mittarin lukema siitä kohteesta mistä se mittaa. En voi arvata muoren kohdetta, eikä hän minun. Siksi ei nimetä nyt kohteita sanallisesti. Jos haluan tummentaa koko kuva-alalla pientä vaalempaa pääkohdetta, voin tehdä sen kohdistamalla kameraa vaaleampaan päin. Usein nostan kameraa, koska joidenkin mielestä taivaalta tulee valoa. Jos taivas on tummempi kuin kuvattava kohde, tämä ei toimi. Pistemittaus kohteesta voi ajaa asiaa, jos kohtesta haluaa 18% harmaan, ja jos tuo pistemittaus on mahdollista. Ja jos kamera sen sisältää.
Vs: Kirkas päivänvalo Lentonäytöksissä yleisö on tietyllä puolella lentokenttää ja pääasiassa se lentoesitys on siis tietyssä suunnassa eli siellä kiitoradan suunnassa katsojasta käsin. Itse laittaisin ensin kameran aukkoautomatiikalle ja valitsisin sopivan aukon. Jos hyvä keli niin aukko voisi olla vaikka 8. Paskemmalla ilmalla vaikka 5.6. Tuon parempaan 18-200 ei pysty kun kuvat kuitenkin pääasiassa siellä 200mm päässä. Pari kuvaa eri suuntiin paljastaa mitä aikaa kameran automagiikka käyttää. Histogrammista tarkistaisin miten eri värikanavat menee kohti oikeaa laitaa. Jos taivas on sininen niin on melko luontevaa, että sininen kanava on enemmän oikealla kuin muut. Tämän pohjalta valitsisin jonkin ajan millä mikään värikanava ei pala puhki vaan pitää vähän hajurakoa siellä histogrammissa sinne oikeaan laitaan. Tämän tarkistaisin aina jos sääolot eli valaistus vaihtuisi silminnähden. Jos pilvi tulee varjostamaan kenttää niin se ei välttämättä varjosta sitä lentokonetta. Jos aurinko heijastuu alumiinipintaisen lentokoneen siivestä niin on älytöntä yrittää valottaa koko muuta maisemaa sen mukaan. Ei kenenkään silmä siitä kirkkaasta alumiinistä kuitenkaan mitään yksityiskohtia näe, joten valotetaan samalla tavalla kuin muutkin kuvat. Kuvia tulee kuitenkin otettua niin perkeleesti kun digikuvaus on ilmaista ja kuitenkin kuvataan neffiä kun siinä on enempi valotusvaroja yms muuta eli on paljon helpompaa sitten määritellä joukko samalla tavalla valotettuja kuvia ja ajetaan ne batch-ajona samoilla asetuksilla jpg-kuviksi. WB:n valitsisin käsin vallitsevan sääolon mukaan. Jos keli on vaihtelevaa niin sitten joku vakioarvo siltä väliltä, vaikka se salaman kuva. Riippuen vähän kentästä tai paremminkin siitä missä aurinko sillä hetkellä on, ottaisin tuon UV:n pois eli jos koneita kuvatessa aurinko pääsee paistamaan missään kohtaa vastavalosuojan ohi etulinssiin niin ylimääräinen lasi pois aiheuttamasta heijastuksia. Sitten vaan rento tunnelma päälle ja muistetaan kääntää A-modelle kun kuvataan sitä nättiä tyttöä keveässä kesämekossa kaljateltan pöydästä käsin ja taas manille kun sihdataan koneita taivaalla tai kentällä olevia koneita. Ne tod.näk. alivalottuu jos kuvataan taivaalla lentelevien mukaan. Taivas taas tuppaa palamaan puhki kun kuvataan matriisimittauksella kentän pinnassa olevia koneita (automaatilla). Neuvoisin kuvaamaan koneita kamera manuaalilla ja tarkistamaan histogrammin aina uuden kohteen kohdalla. Keskustapainotteinen on vähemmän konstikas, mutta siitä minulla on vähemmän kokemusta. Kentän pinnassa olevat koneet ei hermostu vaikka tutkit histogrammia silloin tällöin Sepä vielä pitää mainita, että ennen lentokuvauksen kuvaamista (edellisenä päivänä) kannattaa tarkistaa onko kennolla pölyhiukkasia mitkä näkyy käytettävällä aukolla. Kirkkaalla ilmalla siis testikuvat f/13 ja jos näkyy niin putsataan kenno. Tuon pienempää ei ole tarvis käyttää kun siitä ei ole näkyvää hyötyä jos tavoittelee parasta mahdollista terävyyttä kun difraktio alkaa vaikuttamaan liikaa. Jos kuvaa tuolla putkella alle tuon 200mm niin voi hyötyä pienemmästä aukosta (f/16), mutta ero on marginaalinen. Tieteellistä testiä tähän ei ole esittää, mutta jos nyt mitattaisiin, niin johonkin alle 2 promillen se jäisi
Vs: Kirkas päivänvalo Enpä oikein usko tuohon manuualitouhuun. Tai siis sen tarpeellisuuteen. Jos mittaus on matriisi, niin käytäntö on osoittanut, että aukon esivalintakin toimii luotettavasti. Heittoa kuvasta kuvaan ei tule montakaan aukon kymmenystä.
Vs: Kirkas päivänvalo Ehkä kuullaan illemmalla kommenttia miten on mennyt vai onko liiat neuvot pelottaneet jättämään kameran kotiin
Vs: Kirkas päivänvalo Kyllä manuaalitouhu troimii, kunhan ei luota mittariin, se kun tarjoaa samaa kuin automatiikalla. Vaikka en tiedäkään mistä kuvaaja mittasi ;-)
Vs: Kirkas päivänvalo Kyl mää silti epäilen manuulia toimintakuvauksessa. Siis kun A-automaattikin on. Mutta kukin tyylillään.
Vs: Kirkas päivänvalo Teeppäs pieni kokeilu. Pistä sekalaista roinaa pöydälle ja kamera D80 A-modelle. Käyttöön keskimmäinen tarkennuspiste. Siihen keskelle vaihdat vuoronperää mustan ja valkean esineen rajauksen muuten pysyessä vakiona. Itse sain valkoisella lätkällä 1/80s ja mustalla 1/40s. Siis jos tarkennuspisteen kohdalla oleva henkilö pyörähtää ympäri ja toinen puoli asusta on tummempi/vaaleampi niin valotus vaihtuu. Great.
Vs: Kirkas päivänvalo Ei muuten ole. Kyllä ainakin minä voin ihan hyvin ajatella vaaleampaa kuin jokin.
Vs: Kirkas päivänvalo No uskalsin kuitenkin ottaa kameran mukaan.. tässäpä topicci jossa kaikki kuvat on minun ottamia. Toiset enempi ja toiset vähempi onnistuneita. Kaikkia olen hieman korjaillut Picasalla. http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,77909.0.html
Vs: Kirkas päivänvalo en valokuvauksellisuudesta tiedä, mutta nämähän on hyvin valottuneita! Tästä on hyvä jatkaa
Vs: Kirkas päivänvalo Tulipa taas lauantaina kuvattua liidareita kirkkaassa säässä. Taivas oli tällä kertaa erityisen hankala. Ei sininen tai kumpupilvinen, eikä edes paksussa yhtenäisessä pilvessä, vaan useimmissa kohdin tasaisen vaaleanharmaan harson peittämä. Nikon D200:n matriisimittaus toimii noissa oloissa aika hyvin niin kauan kun kuvataan taivaalle. -0.3EV valotuksen korjaus riittää oikein hyvin. Mutta niissä kuvissa joissa horisontti on suht keskellä, valotus heittää parhaimmillaan aukon verran. En tiedä mikä tuohon auttaisi. Raju valotuksen korjaus alaspäin? Siirtyminen keskustapainotteiseen valonmittaukseen? Täytyy kokeilla noita jatkossa. Onneksi raw-kuvista saa aika hyvin esiin sävyjä myös kirkkaasta päästä, joten lopputulos ei ole katastrofi. Värit tietenkin kärsii kun mennään aivan dynamiikan ääripäihin. Tuossa tyypillinen ongelmakuva, jonka taisin sitten loppupeleissä säätää taivaan osalta liiankin tummaksi. Liidokki on kuitenkin aivan puhki palamisen rajoilla. Tämmöiset ja tämmöiset suoraan taivaalle ammutut laakit olivat taas melkolailla kelvollisia jo suoraan kamerasta. Ongelmana on siis tilanteiden vaihtelu toimintakuvauksessa. Suoraan taivaalle kuvaaminen vaatii yhdenlaiset säädöt, jotka menevät heti mullin mallin jos kuvassa on sekä taivasta että maasto. Ja vastaavasti sitten taas kolmas tilanne on se, jossa taivasta ei näy ollenkaan, tyypillisenä esimerkkinä tämä kuva.