Vs: "Kilpailu" vko. 44 Alempi kiinnostavampi, mutta rajaus tahmoo pahasti. Etualan 'kaide' on liian voimakas elementti ja rikkoo kuvaa todella paljon. Jos rajais sen pois ja tekis nelkun niin paranis. Nyt menee ääni ylemmälle kuvalle. Ehkä hivenen tylsä, mut hyvä valotus ja kokonaisuus ok.
Vs: "Kilpailu" vko. 44 Vaikka alempi kuva on näennäisesti -kuvamaailmaltaan- 'rikkaampi' ja 'erikoisempi', pidän enemmän ylemmän kuvan perinteisestä ja levollisemmasta draamasta... Alemmassa on myös -huolimatta kuvatun ympäristön varmaan aivan todellisesta autenttisuudesta- jotain vähän kuin väkinäisen lavasteellista. Ja: -Siis- sommitellullista levottomuutta myöskin (kuten on jo mainittukin ylempänä vastauksissa), joka ei kait ole aivan tarkoituksellishakuista? Ylemmässä on, huolimatta 'vanhahtavasta' kuvaamis/käsittelytavastaan, _silti_ enemmän eloisuutta, eloa ja nykyhetkeäkin... kuin alemmassa. Alempi jää nyt - pikkuriikkisen - alemmaksi Mukavaa näissä on taas se kuinka "kilpailette" (valokuvavertailuketjussanne) samasta teemasta lähtien... Mukavia kuvia kummatkin. Aika tasaväkistä, kumpikaan ei ole pätkääkään raakki saatika sparrausvastustaja. -Hyvä matsi se oli! - Est Edit: Yritin korjata, edes osan, kiplotusvilpheistäni. - E
Vs: "Kilpailu" vko. 44 Kilpailuvietti on niin olematon etten osaa olla edes laittaa järjestykseen. Molemmat harkitun oloisia, alempikin räpsynomaisesta sommittelusta ja valotuksesta huolimatta. Ylempi on jännän hailakan sävynen. Kyl näistä saa käsityksen mitä on haettu. Mukava sinänsä että teette samasta teemasta tätä juttua.
Vs: "Kilpailu" vko. 44 Kiitos kaikille kommenteista, itse tosiaan otin ehkä turhankin turvallisen kuvan tähän rundiin...
Vs: "Kilpailu" vko. 44 Kiitos kaikille asiallisesta kommentoinnista näin jälkikäteen kuvani "etuala tosiaan häiritsee silmää, sitä tuppaa näin amatöörinä sokaistua kuvilleen joskus kun niitä tarpeeksi pitkään tuijottaa. Harjotus tekee mestarin toivottavasti
Vs: "Kilpailu" vko. 44 Tässäkin voisi olla esimerkki, jossa 'silmä' on tilanteessa hakenut parhaan mahdollisen kuin itsestään. Minua ei mainittu asia häiritse, pikemminkin päin vastoin. Aluksi (kun viime viikolla katsoin tätä ensimmäisen kerran) häiritsi eniten vino pystytolppa. Tänä aamuna ei tunnu häiritsevän juuri mikään (siis muissakaan kuvissa) mutta jo viimeksi minun piti avata suuni tässä ja kohdistaa huomio siihen miten kuva on eri ajateltujen "parannusten" myötä. Siis ihan yleisesti. Jos kuva muuttuu toiseksi, on paremmuuskin tavallaan kaukaa haettu. Tässä vaunun ahtaus näkyy kuvassa ja sitä kautta se tuo omaa tunnelmaansa. Ääni tälle näistä. Ensimmäisessä on kiinnostava lapsi keskellä, joka näyttää olevan ehkä omissa maailmoissaan siinä tai ainakin pysähtynyt kävelevien ja keskeisperspektiivin tuoman liikkeen keskellä. Tästä voi kuvitella voimakkaamman kuvan rajaamalla tämän vaakakuvaksi. Kuvitella sanon, tarkoitan siis vain esimerkkinä lähestymistapaan ja näkemisen kehittymiseen kuvatessa. Tämä otos ei välttämättä rajaamalla niin toimi. Sieltä nousee päästä tumma palkkikin.