Nyt taas nostaa päätään se että oltaisiin lain voimalla luomassa sukupuolikiintiötä pörsiyhtiöiden hallituksiin ja mielenkiinolla katsoin jälkiviisaista miten naishenkilö ohitti käden huitaisulla opiskelupaikojen kiintiöt? Liekö nykyisin siten että koulutusjärjestelmä on rakenettu enempi naisille sopivaksi vai miksi yli 60% ylioppilaista on naisia? Samasta työstä molemille sukupuolille sama palkka. Julkiselta poulelta on välillä kuulunut että parhain koulutodistus ei vältämättä tarkoita sopivinta henkilöä? Meissä miehiossä itseni mukaan lukien ei ole kapina henkeä pätkääkään ja meitä viedään kuin pässiä narussa?
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Johan julkisella puolella on lanseerattu oikeaan käyttöön käsite "positiivinen syrjintä". Se tarkoittaa että paikan saa tasaveroiksiksi arvioiduista hakijoista aina nainen... revi siitä
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Nainenhan lapsetkin hoitaa ja hallinnoi, ja mitäs miehet muuta on kuin plösöjä lapsia?
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Ja yksityiseltä puolelta kuuluu samaa. Ei sillä parhaalla koulutodistuksella ole paljoa merkitystä työhönotossa jos on muuten epäsopiva haettuihin tehtäviin.
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Toisaalta.... ei kovin huonostakaan todistuksesta voi päätellä, että ihminen on hyvä jossain hommassa...
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Heureka keksin juuri mikä pelastaa filmin!!!!!!!! Vaaditaan selainen laki että 50% kuvista pitää ottaa filkalla!
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Toi on muuten hyvä! Vaadimme tasa-arvoa! Ja siitä puolesta puolet mustavalkofilkalle!
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Ehdinkin jo ihmetellä, mikä tän säikeen tarkotus oli...
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Siis kyllä tämä oli yleiseksi keskusteluksi tarkoitettu, omalta osalta lapset on tehty ja ne lentää kohta pesästä. Mutta tässä ns. tasa-arvo keskustelussa ollaan niin valikoivia, lasten huoltajuuden yms. on kaukana tasa-arvosta. Jotenkin tuntuu että tasa-arvo on ihan väärä sana, ehkä parempi olisi joku naistenedunajoliike? Voi hyvin puhua kun ei ole oma kohtaista katkeruutta asian suhteen.
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Yhteiskunta on monissa asioissa vielä tasa-arvoistumisen prosessissa. Silloin tarvitaan epä-tasa-arvoisia keinoja tasa-arvon edistämiseksi. Kun aito tasa-arvo on toteutunut, kiintiöistä voidaan luopua.
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Ajatuksena "aito tasa-arvo" on niin naivi, ettei edes tyttölapset usko aidosti siihen. Se ei tosin poista sitä, etteikö siihen voitaisi pyrkiä.
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Ok otetaan naisten antipatiat vastaan Siis ihmisen olemassaolon aikajanasta tämä tasa-arvon aika on suhteelisen pieni ja esim. Suomessa mielestäni asiat on naisten kannalta hyvin. Toki hoiva ja siivousalojen palkat on pahasti pielessä ja itsekkin olen sitä mieltä että se pitäisi korjata. Yksi pääasiallinen syylinen kyseiseen epäkohtaan on ammattiliitojen epäsolidaarisuus hoiva-alaa kohtaan ja se että ammattiyhdistys toiminta on perustunut kiristykseen siten, että ei ole olemassa ammatienkaan välistä tasa-arvoa. Jos vertaa paperimiehen palkaa muihin vastaaviin töihin, saattaa päätyä johtopäätökseen että sukupuoli ei olekkaan niin määräävä tekijä palkassa. Helposti voi päätyä johtopäätökseen että toisiasissa tuotanto puolella palkka määräytyy vahinkon määrästä mitä työnantajalle tulee lakkoaseesta. Alan sisäiset/keskinäiset palkat määräytyy taas kysynnän ja tarjonnan laista pääsääntöisesti ja miehet metsästäjinä/sotureina on aktiivisempia oman palkanssa suhteen. Toimihenkilöpuolella ilmaista ylityötä vapaaehtoisesti tekevät pääasiallisesti naiset ja heidän töihin sitoutumisensakkin on aivan toista luokkaa. Mutta joo tasa-arvo ei toteudu kuin kohtuulisesti työmarkkinoilla. Mitä tulee pörssi yhtiöiden halituksiin, niin niiden hallituksen valitsee osakeen omistajat, joita voi syyttää tilasta, tilanteen manipulointi lainsäädänöllä johtaa halitusten siirtymiseen rajojen ulkopuolelle ainakin kansaivälisissä yhtiöissä mahdollisesti? Mitä taas tulee ihmisenä olemisen tasa-arvoon niin se on jo kääntynyt naisten eduksi aikoja sitten.
Vs: Kiintiö ajattelua vai valikoivaa tasa-arvoa? Mietitäänpä tuota uudelleen; vaihdetaan vaikka sanan tasaarvo tilalle demokratia, oikeudenmukaisuus, sananvapaus tai mikä tahansa tavoiteltava "hyvä" asia. Oletteko yhä samaa mieltä? Eli toisin sanoen koska miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia (kaikki miehetkään eivät ole keskenään "tasa-arvoisia") niin miehiä saa sortaa? Jos nyt jotain tuohon pitäisi sanoa, niin se olisi että se on paskapuhetta ja vaarallista sellaista. Tasa-arvon saavuttaminen on asennejuttu. Miten luulette miesten asennoituvan jos heitä aletaan sortaa työelämässä oikein lain voimalla koska naiset eivät ole joidenkin mielestä jossain suhteissa tasa-arvoisia? Lopputuloksena olisi vain entistä jyrkemmät asenteet sorron käytännön kokeneiden miesten puolelta. Tälläkö se tasa-arvo paranisi? Ensinnäkään täydellistä tasa-arvoa ei ole olemassakaan, se on aina enemmän kuin vähän mielipidekysymys ja sitä esiintyy muuillakin rajanvedoilla kuin pelkästään välillä mies-nainen. Sanokoot hymistelijät mitä tahansa, niin käytännössä meille ei ole kaikille annettu lähdössä samankokoisella lusikalla, emme asennoidu asioihin samalla tavalla ja emme ole katsoneet kaikki tarpeelliseksi kehittää sitä mitä meille on annettu, niin mitään ultimaalista yksilöiden välistä tasa-arvoa ei ole koskaan ollut eikä tule. Kun päästäisiin edes siihen, että meitä kohdeltaisiin kykyjemme ja asenteidemme mukaan. Sekin on tosi raakaa niille joilla ei ole kyvyt ja asenteet kohdallaan. Tänäkin päivänä käytännössä samasta työstä maksetaan sama palkka. Erot ovat ammattialakohtaisia. Ja tähän voipi sitten sanoa, että miettikää omaa suhtautumistanne viimetalviseen sairaanhoitajien työtaisteluun. Metalli- paperi- satama yms. miehille yhteiskunnan kiristäminen on ollut täysin sallittua. Yhteen aikaan meinasi ruokakin loppua kaupoista kuljetusalan lakkojen takia. Mutta noiden ryhmien työtaisteluja ei haukuta samalla tavalla kuin naisten, kun he kerrankin tormakoituvat samanlaiseen toimintaan kuin mitä miehet ovat tehneet aina. Erillislain säätäminen oli minusta suoranaista fasismia. Mutta senpä sallivat yllättäen kateelliset sisaretkin.... Kukaan ei löydä enää tukea tilastoista ja listauksista eripalkkaisuusväitteille samasta työstä miltään alalta, työpaikalta tai muuten käytännön työelämästä. Asia on niin helppo todistaa ja vetää oikeuteen, ettei moiseen enää syyllistytä kuin äärimmäisen harvoin. Ja mitä tulee väitteisiin ns. lasikatosta, niin olen kuitenkin epäilevällä kannalla. Kokemukseni naisjohtajista ja kaikista koulutetuista naisista eivät todellakaan ole sellaisia, että Eeva-lehti niitä julkaisisi. Useiden työelämässä kohtaamieni naisjohtajien osalta voin perustellusti epäillä heidän törmänneen kykyjensä kattoon jo ennen tapaamistamme. Miehiltä vastaavassa tehtävässä ei hyväksyttäisi sellaista käytöstä mitä olen nähnyt. Samoin väitteet naisten sosiaalisten kykyjen paremmuuden siunauksellisuudesta herättävät minussa hieman hilpeyttä. En kiellä, etteikö heillä olisi ko. kykyjä enmmän kuin mielhillä, en toki. Mutta ko. kyky ei sinällään ole hyvä tai paha, sitä voi käyttää molempiin. Ja tässä tulee se mikä minua pistää hieman huvittamaan kun tästä kyvystä puhutaan aina vain ja ainoastaan positiivisessa sävyssä. Nimittäin tosielämässä kohtaamani otannan perusteella naisjohtajat/esimiehet/muut vastaavat useammin käyttävät sitä lyödäkseen ja satuttaakseen pahemmin kuin mihin tässä suhteessa kyvyttömämpi mies kykenee, ihmisiä joiden kanssa työskentelevät kuin että rakentaisivat sen avulla parempaa työyhteisöä. Eivät kaikki tee näin, mutta riittävän useat, että olen oppinut varomaan urallaan edistyneitä naisia. He ovat miehiä erittäin paljon useammin täysiä mulkkuja ja ajavat ihan omaa agendaansa ryhmän sisällä. Joudun varomaan myös koulutettujen naistyöntekijöiden tekemisiä, koska heillä on usein myös aivan oma agendansa eivätkä he puhalla samaan hiileen muun porukan kanssa homman tekemiseksi. He tuovat usein naisten keskeisen nokkimisen työyhteisöön (ja kohdistavat sen myös miespuolisiin työtovereihinsa). Jos et ole heidän puolellaan olet heitä vastaan viis ryhmän tavoitteista. Toisenlaisiakin toki on ja paljon, mutta riittävän paljon myös tätä kuvaamaani juttua, että aina on pakko varoa ja seurata ja epäillä. Rankkaa vetää hommaa tällaisessa ympäristössä. Ymmärrän hyvin että miehet eivät halua päästää omalla työpaikallaan tällaista naista johtamaan porukkaa, itselleen johtajakumppaniksi tai saati sitten omaksi esinaisekseen. Kaikkiin asioihin on useita näkökulmia, kuten tähän lasikattoonkin. Yksin kertaisesti miehet ovat useammin helpompia yhteistyökumppaneita ja työkaverita kuin nykyiset koulutetut naiset. Ja tällä en tarkoita mitään tossuttelua ja tottelevaisuutta enkä substanssipätevyyttä, vaan suoraviivaisuuden vuoksi asiat saadaan sujumaan eikä porukassa ajeta läheskään siinä määrin omia sosiaalisia pelejä niiden itsensä tai oman yksityisen tavoitteen vuoksi.