Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Nyt pääsin filmikuvauksen makuun. Ostin Spotmatic F / 50mm/1.4 SMC Takumariin patterin ja pari rullaa Agfa Vista Color 400:sta. Kuvailin kymmenen ruutua alkuillasta. Kuvaaminen on jännästi erilaista kun digillä kuvaan yleensä aukon esivalinnalla ja mietin ekana mitä syvätervyyttää haen kussakin tilanteessa. Filmillä tein niin, että mietin aluksi vaadittavan suljinajan noin suurinpiirtein ja sitten aukon säädöllä valotus kuntoon jos ei ollut tarkoitus kuvata erityisen suurella aukolla. Tällöin tuli mietittyä hivenen enemmän sommittelua kun aukkoa käytin vain valotuksen säätöön. Mielenkiintoista odottaa ensimmäistä rullan kehitystä ja kuvia.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Eikun värinega keskarista kinoon ei huonone niin paljon kuin mvllä kun ruutu pienenee. Siis 30cm paperille tulee kinovärinegasta jo hyvä kuva, mvllä ollaan rajoilla. Tietysti keskusteluun pitää ottaa mukaan myös rajausmahdollisuudet, ja kaikenmaailman nyanssit ja erikoistapaukset, mutta kuvan hyvyys riippuu myös kameran ergonomiasta jossa keskari häviää kinolle jo aika helvetin paljon... ( henkilökuvaajan huomio )
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Eipä noita keskareita paljon näkynyt rallipoluilla eikä urheilukilpailujen reunoilla.... (Esim. Suomen kuuluisin urheilukuva, Paavo Nurmi sytyttämässä olympiatulta, kuvattiin kinolla ja vain kinolla, yksi ruutu. Contaxmies Nasaa lukuunottamatta muut urheilukuvaajat olivat just vaihtamassa laakaa Speed Graphiciinsa.... Juu, joku Mamiya RB tekee hyvä jälkeä, mutta kätevä se ei ole millään lailla. Tässä oli kyse skannaamisesta. Ellei olisi, niin sanoisin, että mustavalkofilkassa se ero on suurin. Kinonegasta ei saa ihan helposti sävykästä vedosta, 67:sta se on helppoa. Voipi olla, että teoriassa joku fakiiri tekee kinonegastakin kunnon jälkeä, mutta vaikeaa se on - ja toisaalta, miksi vaivautua, kun sen saa niin paljon helpommin keskarista. Paras skannusjäki tulee diafilkasta. Mustavalkofilkka ei skannaudu ihan helposti hyvin hopearakeistaan johtuen - värinegasta ei saa mitään kunnollista millään konstilla (sanon, vaikka joku kuinka väittää vastaan...). Eli siis, minusta onnellisin lopputulos saadaan kuvaamalla väridiaa 67:lla tai 69:llä, skannaamalla ja sitten muunnos mustavalkoiseksi LR:llä tai fotarilla. Muunnoksessa on mahdollisuus säätää värien kontrasteja halun mukaan, tai lisätä suodatinefektejä jne. koko alalle tai paikallisesti. Kuvaamalla mustavalkoista menettää vain aika paljon näitä mahdollisuuksia.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta juukattöpiikittin.... Ei vaineskaan, varmaan noin voi käytännössä olla, että värikuvasta saa monenmoisia mahdollisuuksia säätää lopullinen mv-kuva. Kinosta saa kyllä hyväsävyisen vedoksen, tietysti se, miten kukin rakeeseen suhtautuu. Minä pidän siitä, jos kesällä sataa välillä rakeita, sopivaa vaihtelua. Jotenkin se vain tuntuu muuttavan koko kuvausajattelua, jos kamerassa on koko ajan mustavalkoista filmiä. T Jukka
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Tottahan toki mustavalkoisella menettää värit ja skannaaminen on persiistä. MV:n skannauksessa ei pölynpoistot ja muut toimi, joten negojen, skannerin ja digikuvien putsailu on melkoinen urakka. Mutta toisaalta dian kehittäminen/kehityttäminen on haastavampaa kun MV filkan kehitys itse. Mutta oikeasti homma on siitä kiinni miten prosessi jatkuu negatiivista eteenpäin. Jos aikoo skannata, niin varmasti dia on helpoin tapa. Jos taas pimiöön tekee mieli, niin mustavalkoinen on helpoin ja mielestäni ainoa oikea tie eteenpäin.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Edelleenkin oon sitä mieltä että filmikuvaamisessa ei ole mitään mieltä jos kuvia ei tee pimiössä.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Kyllä filmikuvaus on sen histogrammituijottelun ja valikkohelvetin jälkeen aina terapeuttista touhua. Kuvan joutuu "näkemään" mielessään, eikä vaan räpsästä ja katota mitä tuli.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Samalla tavalla se filmikuvaajakin katsoo mitä tuli. Sitten parin viikon päästä negaa kuivamaan ripustellessaan.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Mutta digillä "pääsee" heti kuvan ottamisen jälkeen katsomaan takatelkkarista sommittelut ja histogrammit. Ei tarvitse luottaa itseensä yhtään, kunhan vain ampuu niin kauan kunnes tarkistut "arvot" miellyttää. Pitäisi opetella digillä kuvaamaan vähemmän. Oikeasti raivostuttavaa on se kun jokaisesta vähänkin isommasta tapahtumasta pätkähtää koneelle 50-150 kuvaa, kaikki muka niin todella tärkeitä. Ja sinne p@sk@@n ne muutama hyvä kuva hukkuu. Ehkä filkalla kuvaten ei olisi ainoatakaan hyvää kuvaa, toki sen pitäisi aiheuttaa juuri sen oppimisen pakon. Terapeuttisuus on juuri hyvä sana filmille kuvaamisessa, ainakin digin ohessa. Jotenkin digillä räppääminen ja kymmenien/satojen kuvien läträäminen ohjelmassa on uuvuttavaa.Ainahan kuvilla ei tarvitsisi olla muuta tarkoitusta kuin olla muisto hetkestä.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta viisauden sanoja veljeni. Keskarilla sanomasi vain vahvistuu kun laakaan siirryttäessä on luvaaminen saavuttanut jo zenbudhistisia piirteitä. Värinegan ja mustavalkonegan ero on myös Rae vs. Väripigmentti. Kaunis rae on kaunis, väripigmentti on aina herkkusientä.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Ja sitten on, yllätys yllätys, olemassa se mahdollisuus että kuvaa sekä filmillä että digillä. Itse en lähtisi duunikuvia enää filmillä ottamaan, mutta vapaa-aikanani en suostu edes koskemaan digikameraan (paitsi Hipstamaticiin). Negat skannaan valikoiden Kameralaukkua ja Flickriä varten, mutta ne harvat hyvät otokset vedostan lisäksi pimiössä. Aika hyvä balanssi ainakin minulle.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Kyllähän tuo filmikuvaus ainakin mulle on opettanut sellaista itseään suurempien asioiden hyväksymistä. Eli tosiasioiden. Että tulee tunne että nyt tuli hyvää kuvaa, mutta sitten valotukset onkin miten sattuu tai kehityksessä mättää. Nöyräksi heittää, että jos olis vaikka huolellisempi tai jotain muuta kasvattavaa. Ja kaikein kirkkain opetus on ollut, että osaa olla sen hetken tyytyväinen siihen mielikuvaan mikä sattuu olemaan kuvasta ja hyväksyä jo siinä mahdollinen epäonnistuminen - tai onnistuminen, mutta että sillä ei ole niin paljon väliä, että se hetki kuitenkin oli tärkein.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Kylläpäs sitä filimikuvaajat kirjoittaa ihan höpöjä. Digin suurin valtti on siinä, että voit ottaa vain 1 kuvan ja se on valmis käyttöön ilman turhia ruutuja. Laakajutut ja Polaroidit on sitten eri juttu mikä vähän lievittää. Aika usein filmiaikaan tuli tarvetta yhdelle kuvalle, mutta piti hussata koko rulla, mustavalkoisellakin meni muutaman ruudun pätkä hukkaan. Tilaisuuksissa digillä kuvaamisen saa lopetta heti kun on aika, eikä jää hukkaa toisinkuin 36 kuvan rullassa.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta No toki, eihän kukaan kai väitäkään että digi/polaroid ei olisi omiaan kuva mulle heti-tyyppisessä räppäilyssä. Aivan vastaavasti ymmärrän, että joillekin filmikuvaaminen on lähes ainut kiinnostava konsti ottaa kuvia koska siinä ei tarvitse olla kosketuksissa sähköisten laitteiden, varsinkaan tietokoneen, kanssa. Onhan se eri touhua ottaa kuvia kameran sisään ja saada ne mekaanisesti kehityksen jälkeen suoraan valokuviksi, kuin se että digillä ottaa kuvia ja järkyimmillään niitä katsellaan sillä kameralla. Tai sitten laulatetaan niitä Photarissa. Ja taas istutaan koneella. Aivan kuin nykyään ei itse kukin nököttäisi koneella aivan tarpeeksi.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta ...Mielenkiintoisia valintoja noissa toimintamalliverrokeissa... kummallista, että sille puolelle, mistä ei pidä, väännetään "järkyimmät" asiat ja asiat, jotka voi joko valita mukaan tai pois mieltymyksistä riippuen. Ei pitäisi olla uutinen, että joku voi tykätä kuvankäsittelystä, mutta ei sen tekeminen ole mikään pakko niille, jotka eivät siitä pidä. Miksei digipuolelle sopisi "muistikortin lykkääminen printterin liittimeen ja kuvien saaminen hetkessä mekaanisesti kuviksi tarvitsematta askarrella pimeässä vessassa tai kellarissa"?
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Ei tarvitse olla edes heti, digillä pystyy ottamaan juuri sen määrän kuvia kuin haluaa. Itse olen huomannut että monesta tilanteesta tulee otettua hämmästyttävän vähän ruutuja, ei niitä tarvitse niin määrättömästi paukuttaa.
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta No juu, pakko ei ole. Uskoakseni sitä aika moni vaan tekee, jopa ihan "epähuomiossa". Ainakin itse myönnän, että vähintään liikaa aikaa menee koneella kuvia poistellen ja muokkaillen, kun omasta mielestä fiksumpaa olisi olla ulkona kameran kanssa. Mutta aina ei voi olla pois perheellisen parempi vaan naksutella koneella kuvia ollen edes fyysisesti paikalla
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Toosi kauan mulla meni aikoinaan pimiössä kuvia tehdessä, lapsetkin ehtivät kasvaa lapsuuden ohi.....josta asiasta olen monet kerrat saanut kuulla :-[
Vs: Kiinnostuin filmikuvauksesta Eikö filmilläkin pysty ottamaan niin paljon tai vähän kuin tarvitsee? Jokatapauksessa, uskoisin että hommassa kuin hommassa, hieman hitaampi proseduuri kuin digikuva - takatelkkari -poisto - uusia kuvia - juosten koneelle tyyli auttaa oppimaan tekemäänsä. Asiat prosessoituvat päässä vähän hitaammin kuin siten, että lykätään useita juuri otettuja kuvia heti koneelle. Mutta pääasia on että tyylejä on useita, jokaiselle omansa. Sekä sekakäyttö.