Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Hyvin samoin se menee nykyaikaisissa peilikameroissakin lukuunottamatta Olympuksesta löytyvää näppärää valotusominaisuutta. Olympus ei tosin ole mikään himuhyvä kamera pimeässä kuvaamiseen, joten sikäli tuo menee hukkaan siinä. Ärsyttää esimerkiksi Olympukselle tyypilliset huippuvalojen ympärillänäkyvät heijastukset. Samaa ilmiötä ovat jotkut valitelleet muissakin peilittömistä. Kyse lienee sisäisistä heijastuksista kennon ja objektiivin välillä?
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Saa kyllä, mutta se on aikamoinen mötikkä, eikä kameraan saa kunnollisia objektiiveja. Canonin haparointia peilittömissä voi kuvailla yksinkertaisesti: liian vähän ja sekin liian myöhään. Hintaa on on vajaat 300€: http://www.rajalacamera.fi/canon-evf-dc1-electronic-viewfinder-g1-x-mkii.html Kun tuon laskee mukaan, niin katse helposti kääntyy Panan, Olyn tai Fujin peilittömiin, joihin sentään saa hyviä objektiiveja laidasta laitaan.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kyllähän noi peilittömät on monelle ihan näppäriä kameroita, Olyn sävymaailmassakin oli jotain kivaa. Sopiva kamera silloin, kun ei ole mitään onnistumisen pakkoa, ihan huvikseen kuvaamiseen. Olis kyllä kiva kun joku tekis kameran kokoisen peilittömän systeemin. Sony A7 kerran kerran messuilla käteen kokeilin, kun oli niitä harvoja jossa oli pystykuvauskahva kiinni, kahvattomia en edes vaivautunut kokeilemaan kun eivät näköjään mulle halunneet niitä esitellä. Sonyssa vois olla ainesta.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Mulla on ollut tuo ämmäkolmonen nyt puolen vuoden ajan. Aikasemmin oli pelkkä ämmä ja verrattuna siihen tämä tuntuu omaan käteen paremmalta. Kolmosesta saa oikealla kädellä paremman otteen rungosta ja säätöpyörä valotuksen kompensointiin on mielestäni näppärä. Käytän tuota yleensä joko 11-22 laajiksella tai 18-55 peruskitillä eikä valittamista ole ollut enkä sen kattavampaa objektiivivalikoimaa ole siihen kaivannut. Joskus tuossa on myös kiinni adapterilla manuaaliobiskoja ja silloin MF peaking -ominaisuus on ollut ihan kätevä. Koska päivitin tuohon ämmästä ja halusin myös kokeilla sähköistä etsintä niin tilasin rungon+etsimen Jaappanian maalta koska täältä ei sellaista pakettia saanut. Aika harvoin olen kylläkään eeveeäffää laittanut tuohon kiinni, on vähän kolho irto-osa, takatöllö on näihin räpsyihin pääasiassa riittänyt. Kai teknisesti olisi samalla rahalla paremmankin saanut (miten haluaa arvottaa), mutta itselleni alun perin ämmän APS-C -koon kenno (vielä maltillinen kroppikerroin manuaaliobjektiivien kanssa) ja halpa hinta olivat isoimmat ostokriteerit. Päivityksen jälkeen hinnallisesti ollaan samoissa lukemissa mitä mikrokennoisten kanssa olisi alunperin ollut. Itselleni tuon pieni koko on ollut plussaa. Mahtuu käsimatkatavaroihin työreissuillakin. Matkassa kulkee yleensä myös vanha ME Super ja tuo on aika lailla saman kokoinen. Peilillinen digi on tuntunut tuon jälkeen isolta ja kolholta enkä sellaista ole enää kaivannut.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Ei sekään ole kovin realistinen vaihtoehto, parempi jatkaa peiliä läpsytellen, ainakin toistaiseksi.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Juu....jotenkin häiritsee kuvaamista jos kamera ei ole mieluinen, ja se ei tarkoita että tarvittis olla uusinta uutta. Tuntuu että meikäläinen ei ihan vähällä taivu uuden ihan erilaisen kameran käyttäjäksi, vaikka mitään periaatteellista estettä ei pitäisi ollakkaan, toisaalta filmikamerajuttu ei nappaa enää yhtään. Liian pieni koko on anteeksiantamaton juttu.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kyllä välineellä on merkitystä. Kysy vaikka muusikoilta jos et usko valokuvaajia.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Jos mentäisiin ääriolosuhteisiin, eli että laitetta ei tarvittaisi, voisi vaan päättää että tuosta kuva, ja tiedosto olisi siinä. Se ei minusta olisi alkuunkaan optimaalista. Eli kyllä se väline on iso juttu tätä hommaa. Ei seksikään unessa ole hääviä, kun homma vain kuvitellaan ;-)
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? En ajatellut osallistua tähän keskusteluun ollenkaan, mutta esitänpä oman mielipiteeni. Ensinnäkin, en oikein ymmärrä millaisissa jätesäkkiolosuhteissa jengi kuviaan ottaa, jos peilittömän tarkennus menee mihin sattuu? En nyt koe olevani millään tavalla ammattilainen, enkä edes tosiharrastaja, mutta suurempia ongelmia ei E-M1 rungon kanssa ole ollut, omien lasten kuvaamisenkaan kanssa. Sensijaan D800 Sigman 35mm Artilla ja Tamronin uudemmalla 70-200 VC telellä huteja tuli vähän väliä. Ei auttanut hienosäädöt itse optiikkaan kuin runkoonkaan. Ja tästä seuraa jonkun kirjoittama kommentti "kun D800 tarkennus nyt vaan on huono", niin mitä sitten? Ei se minulle ainakaan antanut syytä jäädä peilijärjestelmän pariin. Aluksi vaihdoin OM-D järjestelmän tuohon Nikoniin, jonka vaihdoin reilun puolen vuoden käytön jälkeen takaisin Olympukseen, enkä ole kyllä kokenut menettäneeni muuta, kuin reilusti painoa ja maksimissaan 2EV:n verran herkkyyttä. Ja mitä tuo herkkyys merkkaa omassa kuvaustavassani? Ei yhtään mitään. En D800 aikana kuvannut ISO3200 arvoa korkeammilla herkkyyksillä koskaan ja isomman syväterävyyden vuoksi nykyisellä järjestelmällä voin molemmilla "PRO" -laseilla paukuttaa käytännössä aina täydellä aukolla ISO:n pysyessä alle 1600. Sisätiloissa valon käydessä vähiin otetaan käyttöön salama -> ongelma ratkaistu. Se, että paremman dynamiikan peilikameralla saa jälkikäsittelyssä pelastettua paremmin varjoja ja kirkkaita kohtia, kuin esimerkiksi tuon OM-D:n tiedostoista, oikein valottaminen on tietääkseni ollut valokuvauksen A ja O kameran keksimisestä lähtien. Yllämainittuun liittyen, kuinka moni teistä vänkääjistä tulostaa useammin vaikka 60x40cm kokoisia ja sitä suurempia kuvia ja tiirailee niitä nenä kiinni kuvassa, erottuuko koivun lehdistä suonitus tai silmäripsien määrä? Vahva veikkaus, että ei kukaan. Sitä en kiistä, D800 oli aavistuksen verran parempi ergonomialtaan, mutta kun minulla ei kovin suuret kädet ole, olen päässyt oikein hyvin sinuiksi Olympuksen rungon kanssa. Turhaksi välinerunkkaukseksi mennyt koko harrastus kahdella kotimaisella forumilla. Keskitytään itse kukin kehittämään omia tekniikoita ja nauttimaan kuvaamisesta. Kiitos ja anteeksi.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Käsittämättömän paljon porukka jaksaa kantaa huolta kavereiden laitevalinnoista. Onko oman valinnan puolustelu osoitus epävarmuudesta tehdyn päätöksen suhteen? Sanailussa typerin juttu on eri koneiden ominaisuuksien vähättely ja jopa vääristely. Tosiasiassa suurin osa kuvista päätyy ikiajoiksi kovalevyn pinnalle unohduksiin. Helmet, mitkä päätyvät esille, pienennetään kaikilta osiltaan Fase, Insta ym. yhteensopiviksi tai korkeintaan katsellaan yön pimeydessä omalta monitorilta. Harvasta kuvasta tehdään laadukkaita suurikokoisia vedoksia tai osasuurennoksia, joissa kaluston pienet erot saattavat ehkä olla havaittavissa. Tämäkin on mahdollista vain, jos vierellä on sama kuva kuvattuna toisella laitteistolla.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? 30x40 on aika usein tulostettu koko, ja 40x50 cm kuvia useampi puolen vuoden sisään. Itse en koe välttämättä Olyn E-M1 tarkennusta kovin huononaomaan käyttöön, mutta jotenkin epämääräinen se on 5d mk3 verrattuna. Tuon canonin etsin on ylivoimainen olyyn verrattuna ja tarkennuspisteen tarkka asettaminen kohteseen onnistuu paljon paremmin kuin olyssa. Olyn tarkennuspistemerkki on iso läiskä etsimellä. Kaikki epäonnistuneet tarkennukset canonilla on käyttäjälähtöisiä, kaikki canonin ja sigma 50 ART tarkentaa hienosäädön jälkeen kohdilleen.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? En itse ainakaan huomaisi etsimestä tarkennusvirhettä kun kuitenkin sen verran pieni se syväterävyys. Aika puhtaasti saa luottaa kyllä tekniikkaan ja toivoa että ne on kohdillaan.