Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Noku se kameran prossu ei tiedä mitä kuvaaja tavoittelee, eikä dynamiikan hukkaamisessa tarvita tietoa onko peili vai ei. Digipimiölle voi kertoa mitä haluaa, vääntöä on enämpi, eikä tartte survoa sitä jiipeggiä murto-osasekunnissa.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Mihin ihmisillä on kiire? Kannattaa ottaa vähemmän kuvia niin voi mielellään istua hetken koneella ja ihastella aikaansaannoksiaan.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Riippuu varmaan paljonkin kamerasta, joillain enemmän joillain vähemmän. Kuullut olen, että mm. Nikonin valotuksenmittaus toimii hienosti. Peilihän ko.hommassa on osasyy valotusvirheeseen. Tai oikeammin mattalasi/tähyslasi, jolta valotus mitataan. Mittarin reagointi kun riippuu valon tulokulmasta (eli optiikan aukosta), ja mittaus toimii hyvin jollain alueella, esim. 2.8 - 5.6. Sitten kun vaihdetaan johonkin f/1.4 lasiin, saattaa valotusmittari näyttää esim. aukon verran väärin. Tällaiset asiat sitten pitää muistaa, kun laseja vaihtaa.. jne.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Mun peilikamerat tarkentaa melko mukavasti kohdilleen, pienen neliön kohtaan mihin sen haluaa tarkentavan. EM1 tarkenteli liikkumattomaankin kohteeseen suunnilleen. Salama TTL tuntui toimivan EM1ssä yhtä huonosti kun Canon liian vanhalla salamalla, oikean ikäisellä salamalla Canon pesee EM1n salamamittauksen mennentullen......ja sitähän ei näe etukäteen edes telkkuetsimestä......vasta sitten kun tilanne meni jo. Muutenkin Olyn "huippu"salama oli niin hentoinen ja pieni, säätimet säälittävän onnettomia käyttää. Canon 600 RT jyrää....
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Onneksi minulla ei ole/ollut f1.4 Nikkoria... Eihän "peilikamera" tarkoita sitä, että valotuksen mittaus tapahtuisi TTL. 500-sarjan hasselilla kun joskus kuvailin, niin ei kamera tiennyt tuliko valotusarvot hihasta, hatusta vai mistä...
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Näinpä näin. Aina ihmetyttänyt puheet rotanloukuista ja nyttemmin vielä näissä nykymalleissa näköjään peilikolahduksesta. Siksi puhuin peilittömän suljinkolahduksesta vastapainona tälle ja otin huomioon että nekin luultavasti kehittyvät. Oma kokemus oli joskus Sony Nex-5:stä sekä hiljattain toisen käyttämän Sony A7r:n havahduttavasta äänestä hiljaisessa illassa. D810 kuiskaa, eikä muutenkaan kolahduksia ole aikoihin Nikoneista kuulunut tai tuntunut.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Jo pitemmän aikaa on ihmetyttänyt merkki- ja kameratyyppikeskustelut. Kukin kameratyyppi on yleensä jossakin osa-alueella hyvä ja toisessa huonompi. Ratkaisukin on varsin helppo: Hankkii molemmat. Itsellä on sekä täyden kennon järkkäri että m4/3-kamera. Pieni on mukana kadulla ja reissussa, iso studiossa ja muuten vaikeissa olosuhteissa. Tarvittaessa toimivat varakameroina toisilleen. Ja varsin vahvasti väittäisin, että peilittömät ovat jäämässä käyttöön, ehkä jopa tiukemmin kuin kinopeilirungot. Enkä edes ymmärrä, mikä siinä olisi ongelma, vai eikö iso runko ja paksu putki herätäkään enää tarpeeksi katu-uskottavuutta. Pitääkö alkaa laihduttamaan, jotta näyttäisi kuvaajalta?
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Jopas on mennyt jankkaamiseksi, taattua kameralaukkua siis. Kokemusta on lähinnä Canonin vähän vanhemmista pelillisistä (500d, 550d, 1d mark III vai mikä olikaan) ja Fujin peilittömistä (X-T1 ja X-M1), tämä vertailu ei siis ole missään määrin objektiivinen peili vs. peilitön. Evf: X-T1:n evf on laadultaan niin hyvä, etten kuvatessa muista katsovani "telkkaria". Kuva on paljon kirkkaampi kuin vanhemmissa kanuunoissa ja tarvittavat työkalut ja metan saa näkymään suoraan etsinkuvaan. Evf näyttää suoraan sen, mitä kennolle on tallentumassa, joten vältän "pitäiskö tätä kompensoida kuitenkin vähän alas tai ylös" kikkailut. Amatööreille iso apu, kun vaikka mielestään on ruuvaillut valotuksen kohdalleen, saattaa aina olla tehnyt itse jonkun mokan. Manuaalitarkentaessa evf merkkaa kivasti terävyysalueen värittämällä ja etsinkuvaan pääsee tsoomailemaan. Varmistaa suoraan oikean tarkennuksen. Tämän ilmeisesti osaavat peiliklisetkin live-viewissä? En tiedä, eihän takatelkkarin kuitenkaan ole etsin. Silloiset Canonit eivät osanneet. Ärsyttävää sen sijaan on sarjatulella ja seuraavalla tarkennuksella kuvatessa etsimen välkähtäminen pimeäksi kuvan tallentuessa, mutta näin kai peilillinenkin toimii? Tarkennusnopeus ei ole ihan vielä dslr-tasolla, mutta kehitys on kyllä ollut huimaa. Tämä ärsyttää välillä, mutta tilanteita en sentään sen takia ole missannut. En tosin kuvaa lätkää enkä lintuja. Fuji ei kai oikein tue TTL:ää, mutta en ole tätä puutetta itse huomannut, salamat on olleet manuaalilla. Pieni koko on minulle oikeasti plussa, tosin ymmärrän senkin jos jollekin ei sovi käteen. X-M1 kulkee aina taskussa. Aps-C kennon ja 27 mm pannukakun laatu pesee kännykkäkameran mennen tullen. Ei liity suoraan peili vs peilitön -vääntöön, mutta Fujin automaattinen valkotasapaino on uskomattoman hyvä. En ole joutunut ruuvaillessa white balancea kertaakaan mihinkään suuntaan. En kamerassa enkä Lightroomissa. Sama koskee Fujin filmisimulaatioita. Kuvaan aina raw+JPG, mutta raveja jaksan honkata enää hyvin harvoin. Lähinnä ovat backupeina ja mustavalkoisia filmisimulaatioita käytettäessä "värinegatiiveina". En äkkiseltään keksi yhtään syytä, miksi haluaisin optisen etsimen takaisin, mutta tarpeita on erilaisia ja senpä takia kameroitakin.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Juu ei, sehän on se heikoin lenkki kuvan tuotantoketjussa. Itse asiassa just kuvasin, tai siis annoin kameran kuvata itsekseen, aika paljon kuvia. Kamera jalustalla, ajastin 4 sekunnin välilajalla, ja siinä se kamera kuvasi. Ei kuvaajaa mihinkään tarvittu. - No, siihen jälkikäsittelyyn, mun tulostin ei kytkeydy suoraan kameraan.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kyllähän tuo wanha Nikon 1 V1 ( jollaisen hommasin juuri halbana käytettynä lähinnä videointihommiin, mutta osoittautuikin odotettua mukavamman tuntuiseksi myös 'still' osastolla ) pystyy ihan kohtuullisiin lukemiin vielä auto-focuksen mukana ollessa.. ".. quick continuous shooting, at 10fps with autofocus, or a massive 60fps with the focus locked at the first frame.." ..itselle ei tuolla juurikaan käyttöä yleensä ole, D7000:sen frameratekin on enemmän kuin riittävä omaan käyttöön, mutta tuo 1-sarjan pienuus ja sitä kautta mukanaraahamisen kynnyksen huomattava aleneminen päivittäisessä haahuilussa on kiva plussa, megapikkelssiä ei ole juuri tuossa laitteessa, mutta enpä taida olla kuin pari kertaa tulostanut jopa A4 printtejä, yleensä 'kymppikuvia' ja niitäkin todella vähän.. kuvakirjoja / kalentereita sitten useampia, ja noihin on pikselit riittäneet jo D80 ajoista asti ( sama määrä kuin tuossa V1:ssä )
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? V1 minullakin kulkee laukussa useinmiten mukana ja hoitaa hommansa mainiosti. Tarkennus toimii liikettä kuvatttaessa, hyvä akku ja menuvalikot selkeät ja sopivan mittaiset.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Se on hassua, vaikka moni peilittömien valmistaja on julkaissut "maailman nopeimman tarkennuksen" niin V1:n tasolle ei olla päästy. V1 tarkentaa oikein eikä minnekään taustaan tms. Mutta kaikkein parasta siinä on viiveettömyys.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Minulla siirtyminen Canonin peilillisistä Olympuksen peilittömään OM-D sarjaan pelasti koko kuvausharrastukseni. Canonien kanssa kuvatessa turhauduin järjestelmien kokoon, rungon ja objektiivien painoon, tärähtäneisiin kuviin säädöistä huolimatta, mutta ennen kaikkea tuohon optiseen etsimeen (/peiliin). Ja kyllä, olen kuvannut monella eri Canonilla, satasarjoista ykköseen. En edelleenkään ymmärrä peilikameran optisen etsimen mukamas ylivertaista hienoutta elektroniseen, jota peilikameran nimeen vannovat hehkuttavat. Peilikameran etsimestä näen saman kuin mitä näen silmilläni muutenkin, ilman mitään infoa siitä mitä digikameran kenno näkee. Ja tässä painotan sanaa digikamera, ja sen mukanaan tuomia uusia mahdollisuuksia filmikameraan verrattuna. Optista etsintä voin käyttää kuvan rajaukseen ja tarkennuksen "tähtäämiseen", mutta mitään muuta en siitä saa irti. Kuvausharrastukseni oli jo pahasti hyytymässä ja harvoin enää jaksoin ottaa kameraa edes matkaan, kun olin turhautunut tietynlaiseen kehityksen pysähtymiseen sekä laitteistossani että sitä kautta itsessäni. Kaikki muuttui, kun työkaverini toi reilu pari vuotta sitten töihin uuden Olympuksen OM-D E-M5 -kameran ja esitteli sitä meille muille alan harrastajille. Leukani lohsahti auki, kun näin mitä EVF-näytön kautta pystyi näkemään. Käytännössä näin kaiken sen, mitä digijärkkärin kenno oikeasti näkee, enemmän kuin ihmissilmä voi koskaan peilin kautta nähdä. Tulevan kuvan saattoi käytännössä nähdä sähköisessä etsimessä jo ennen kuvan ottoa, ja jokainen säätö vaikutti etsimen kuvaan ns. livenä. Ja kun vielä pöytään lyötiin Olympuksen uusi 5-akselinen vakaaja rungossa, 1 sekunnin terävät kuvat käsivaralta, olin täysin mykistynyt. Lainasin sitten työkaverini kameraa muutamaksi päiväksi varmistaakseni, että minua ei ole huijattu millään poppakonstilla. Käyttökokemus oli mitä parhain, ja olin hämmästynyt kuvaamisen helppoudesta ja kaluston keveydestä. Niinpä tein päätöksen ja myin Canonin runkoni ja objektiivit pois ja hankin juuri ilmestyneen Olympuksen OM-D E-M10 -mallin muutamalla objektiiivilla. Tästä lähti sitten kuvausharrastukseni uuteen nousuun, ja täytyy sanoa, että se koko ajan vain paranee. Nyt minulla on kaksi E-M1 runkoa, ja edelleen jaksan ihmetellä elektronisen etsimen ylivertaisuutta vanhaan optiseen verrattuna ja uskomatonta kuvanvakaajaa. Reaaliaikainen histogrammi, yli-/alivalotus, focus peaking lisättynä tarvittaessa elektronisella zoomauksella jne. Näen jo ennen kuvan ottamista onko kaikki kohdallaan, ja saan säätää näkymän juuri haluamakseni. Ja 1 sekunnin valotus käsivaralta ja viiltävän tarkka kuva ei ole mikään ongelma. Toinen merkittävä seikka vaihdossa on ollut se, että nyt kamerat kulkevat matkassani koko ajan, johtuen järjestelmän pienestä koosta ja keveydestä. En käytännössä lähde kotoani juuri minnekään ilman kameralaukkuani. En varmasti kantaisi entistä järjestelmääni mukanani kaikkialle sen suuresta koosta ja painosta johtuen. Muutaman kerran laitteiston vaihtamisen jälkeen olen huvikseni lainannut työkavereideni Canoneita ja todennut, että en voi edelleenkään ymmärtää miksi optinen etsin/peili on enää olemassa. Minulle se on jäänne ajalta, jolloin kamerat siirtyivät filmikameroista digitaalisiksi, ja kunnollista elektronista etsintä ei vielä osattu rakentaa. Toinen harmittava seikka oli Canonin vanhahtava ja kankea valikkorakenne, kun olin jo tottunut Olympuksen super control paneliin, jolla pääsen yhdellä napin painalluksella käytännössä kaikkiin kameran säätöihin käsiksi. Joskus mietin onko Canon/Nikon tehnyt "Nokiat" ja jäänyt tuleen makaamaan, luottaen siihen, että kun kerran on saavuttanut markkinoiden huipun, voi vain luottaa omaan erinomaisuuteensa ja brändiinsä ja tuotekehitys on saanut jäädä toissijaiseksi tai pysähtyä kokonaan. Nokialle kävi niin, että Applen iPhonet, Samsungit, LG:t ym. ajoivat oikealta ja vasemmalta ohi, ja Nokia ei ehtinyt reagoida muuttuneeseen tilanteeseen. Jos Canon/Nikon eivät pian saa aikaiseksi ammattilaisrunkoja peilittömänä ja kunnollisilla vakaajilla, Olympus, Sony, Fuji ym. jatkavat teknistä etumatkaansa kiihtyvällä vauhdilla. Ohi ne ovat menneet jo aikoja sitten. Oma veikkaukseni on, että 10 vuoden päästä peilillisiä järjestelmäkameroita ei enää ole uutena markkinoilla tai jos on, niitä ostavat vanhat jäärät, joille tärkeintä on vain pysyä muuttumattomana, eikä missään nimessä opetella tai omaksua mitään uutta. Mikään uusihan ei voi olla hyväksi, vaan kaikki tekninen kehitys on hapatusta. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Veikkaan myös, että peilittömien jo nyt uskomattoman hyvä sähköinen etsin on kokenut uusia parannuksia, joista emme vielä voi uneksiakaan. Kuten suuri filosofimme on sanonut, kehitys kehittyy.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Minun veikkaukseni on, että peilittömät tulevat valtaamaan alaa edelleen. Perusteluni on mukavuudenhalu, koko ja paino. Ovathan monet ammatikseen kuvaavatkin jo peilittömiin siirtyneet. Siis lukemani perusteella. Harrastelijoiden kamera tulee olemaan yhä etenevessä määrin puhelin. Aika moni tuttavani, joka aikoinaan osti Canonin peilijärkkärin, on siirtynyt kuvaamaan puhelimella . Nykypuhelimet tekevät loistavia kuvia jaettavaksi netissä ja s-postitse kavereille. Eikä vie taskussa tilaa ja painaa vähemmän kuin m.4/3 pannari. Lyhyesti sanottuna, tarkoituksenmukaisuus kamera asiassakin näyttelee pääosaa. Studiokamerat ovat asia erikseen, enkä niistä mitään tiedä, joten en osaa niiden tulevaisuuttakaan hahmottaa. Että tälläinen näkemys aiheesta.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Leicankin uudessa SL mallissa on elektroninen etsin. Kunhan tekisivät vielä M-sarjalaisen elektronisella etsimellä
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Valotus ja monet halutut parametrit - eikö nekin näy. Kun kameran kenno tallettaa 14 bittisen kuvan, niin miten pystyt näkemään sen EVF-etsimestä? Eikö juuri suuri dynamiikka suo mahdollisuuden toteuttaa valokuvataiteellisia intohimoja digipimiössä ... rajauksen lisäksi. Joku päätöshän on tehtävä, mitkä niistä 14 bitistä missäkin kohtaa kuvaa esitetään, kun esitykseen on käytettävissä vain 8-11 bittiä. Eikö tilanne ole oikeasti kuten filmikameroiden aikaankin: saatu kuva on mysteeri pimiöön saakka. Pimiössä saat säädettyä kuvasta ne ominaisuudet näkyville, joita arvostat ja jos ne sattuivat tallentumaan. Kamera ei osaa tehdä sitä missään oloissa. Kamera ei myöskään tiedä mitkä ovat parhaat asetukset kuhunkin kuvaan. Sen voi oppia kokemuksen kautta. Tänään ihminen .. ehkä kaukaisessa tulevaisuudessa konekin. On paljon kameroita joilla kuvataan kuten arkiruokaa syödään. On myös paljon ihmisiä, joille riittää pelkkä arkiruoka. Vai onko.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kyllähän tulevaisuudessa peili taitaa kamerasta kadota, voisvat kuitenkin tehdä sopivankokoisia kuvauskameroita, vieläpä hyvällä akunkestolla. OM-D ei sitä ollut. Sony A7:ssa vois olla ainesta. Ja todellellakaan Olyn etsimestä ei näe kuvaa valmiina etukäteen silloin kun pitäisi. Tänäänkin kuvasin C vitoskolmosella pakosta suoraan vastavaloon jolloin täytesalama teki kuvan, ei olisi kunnolla onnistunut Em1n salama-automatiikalla.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kaksiteholaseilla Nikon F3HP:n tarkennus on mulla erittäin hankalaa ja vaikka se on huippukamera muuten, niin sillä kuvaaminen jää vähemmälle epämukavan tarkennuksen kanssa. Leica Q:ssa on uskomattoman hyvä evf ja sillä etsimestä tarkentaminen on yhtä juhlaa.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? Kuten alkuperäinenkin kirjoittaja varmaan, niin itse en vaan saa mukavaa otetta näistä peilittömistä, vaikka todella arvostaisin pientä kameraa (D7000:n verrattuna) jota voisi kuljetella. Nikon 1 J3 löytyy kanssa, mutta sekään ei pysy handussa sitten millään. Yleensä ongelma on noiden muotoilussa kuitenkin, miksei yhdessäkään niissä ole kunnollista kahvaa? Fujit ja Olympukset tippuu kädestä, kun niitä pidellään sormenpäillä eikä kämmenellä kiinni. Mielestäni D5500 näytti että pieneenkin kameraan voi sellaisen kunnollisen tehdä. Sit jos alkaa lisäämään niihin niitä lisäkahvoja, niin se pienuuden etu katoaa kanssa. Tosin, jatkuvasti kasvavat linssit mielestäni poistavat tuon peilittömien edun, kun niiden osuus kokonaispainosta on niin suuri. [QUOTE> [/QUOTE] Nykypuhelimien suuntaus on pikemminkin että vievät taskussa enemmän tilaa kuin DSLR . Pahimmat puutteet niissä mielestäni on kuitenkin tarkennus ja nopeus. Ovat niin hitaita että moni tilanne menee ohi.
Vs: Keveiden peilittömien aika ohi? En ymmärrä ollenkaan mitä tämä valitus CaNikonin pysähtyneisyydestä tarkoittaa. Kuvaan tosin Nikonilla, mutta parannukset viimeisen 5-10 vuoden aikana ovat olleet suuria. Täyskenno on vakiintunut harrastajaluokkaankin, kuvanlaatu on parantunut huimasti, tarkennusjärjestelmät ovat parantuneet paljon, kamerat ovat keventyneet, on video, takanäytöt ja livevjuut parantuneet jne. Ja nämä ovat vain kuvausominasuuksia, en siis puhunut wifistä tai muusta. Myös objektiivit ovat parantuneet - ja monessa tapauksessa myös keventyneet. Ja nyt on selvästi taas yksi kehitysaskel käynnissä kun ajattelee mitä D500/D5 tarjoavat. Esimerkiksi kunhan D500:n Snapbridge leviää koko mallistoon, niin se nyt kovin hottina pidetty wifi tuntuu äkkiä kamalan vanhanaikaiselta. Epäilen että sitten kun meillä on se kovaan kuvauskäyttöön oikasti sopiva peilitön, niin se ei ei ole pieni eikä söpö eikä sitä saa puna-valkoisena. Vaan se kunnon peilitön on erittäin lähellä sitä mitä nykyajan dslr on. Tämä niin olemukseltaan, ergonomialtaan kuin kuvausominaisuuksiltaankin.