Kameran takana... Näytöt lähestyy ja tarvii ruveta reenaan näitä erittäin vähän itseäni kiinnostavia valaisu kaavioita
Vs: Pelle Kiitti sitä tosiaan tarvitaan... On kyllä sellasta pilkunnussintaa tuo arviointi että tälläsellä häslärillä ei meinaa hermo kestää
Vs: Pelle Tämäkin kuva menisi läpi niukinnaukin jos ollenkaan ainakin seuraavista syistä: Taustavalon tuottama liuku väärin päin eli vaalenee alaspäin Hiusvalo vuotaa ohimolle Päävalo hiukan liian korkealla + kaikkee muuta pientä
Vs: Pelle Osaan. Sen voin muuten kertoa että ei ole kuvaaminen ollut vielä koskaan näin vastenmielistä kun se on nyt ollut tässä viimepäivinä... Huoh....
Vs: Pelle Enpä ole itsekään studiota pysyttänyt pitkään aikaan. Salamoita olen silloin tällöin käyttänyt, mutta miljöössä. Nyt ovat nekin jääneet pois, ainoastaan pyöreä heijastin pidikkeessään jalustalla, oikeastaan sekin aika harvoin. T Jukka
Vs: Pelle Kun homma on kuitattu niin kunnon revittely/tyhjennys-sessio (mikä se sitten onkaan), kun välillä on kivaa niin sillälailla se mielekkyyskin voi säilyä... Mielekkyyden pitää säilyä Lauri. Terveisin, Juniorivalmentaja
Vs: Pelle Sori nyt ( kaikki), mutta mitä tässä kuvassa on sitä "näyttöä" ??? Onks jossain kouluja missä opetetaan tekemään "tylsiä" kuvia...
Vs: Pelle Valokuuvaajanammattitutkinnossa juuri tehdään sitä eli tapetaan kaikki luovuus kuvaajalta ja suolletaan tällästä paskaa...
Vs: Pelle Minä taas olen iloinen, että koulussasi vaaditaan tuollaista. Ne ovat työkalut, jotka hallitsemalla on helpompi toteuttaa omia visioita. Kamera ja valaistusvälineet ovat vain välineitä päässä olevien ideoiden toteuttamiseen. Välineiden tuoma sattumanvaraisuus kuvatuotannossa katoaa, mikä on hyvä lähtökohta. Ja sitten toisaalta tietää, miten voi toimia halutessaan sattumanvaraisesti. Jos ei hallitse kameraa ja valoa yms. sattumalla on liian suuri vaikutus lopputulokseen. Tämähän on KOULU tai OPISTO. Mun silmään taas näkyy liian paljon 'persoonallista taidekuvaa', jota kuvaaja ei tarvittaessa osaa toistaa. T Jukka
Vs: Pelle Sääli että sellainen asia kuin assarina oleminen on poistunut nuorien fotareitten opiskeluvaihtoehtona. Diilinä oli että assari sai omalla ajallaan eli lähinnä illan/yön tunteina roudata mestarin mestoille malleja ja frendejä ja harjoitella mestarin materiaaleilla ( vähennyskelpoista ... heh ) ja kamoilla niin paljon kun halusi, koko kalustoarsenaali käytössään. se oli yleensä paljon kattavampi kuin missään valokuvauskoulussa, ainakin silloin kun sai pärjätä omilla kamoilla. Nuo jutut mitä tässä nyt harjoitellaan , oppi heti ja sitten saattoi jatkaa oman tyylin ja portofolion kartuttamiseen. Tuo kehittyvä kuva portofolio oli kaiken A ja O.. sitä katsottiin heti kun tuli puhe siitä , että millainen fotari oli kyseessä. Kun katsoo joidenkin nykyjässejen "internet portofolioita" ei voi muutakuin voivotella.. Uu huh, ei ole "isännän ääni" kuulunut taustalla: VITTU MITÄ PASKAA...(en tarkoita nyt sua Late, sulla on ihan jees kamaa Flickr`ssä)
Vs: Pelle Kyllähän jos ammatin opiskelee ni pitää hallita ne ns. perus jutut, vaikken itekkään ymmärrä semmosta millilleen hommaa. sit ku saa paperit ni voi jatkaa ja tehdä mitä haluaa. taidekoulut on varmaan sit erijuttu.
Vs: Pelle Eihän se mihinkään ole poistunut, päinvastoin. Oppisopimuskoulutuksessa on kymmeniä opiskelijoita. Valtaosa tuntemistani nuorista ammattilaisista on tullut alalle oppisopimuksen kautta. Yhteiskuntahan tukee sitä aika reilulla rahoituksella. Kaikkiaan oppisopimuksen piirissä on noin 60000 opiskelijaa vuosittain, siis kaikki alat.
Vs: Pelle Tuon haaveen voi heti heittää. Ammattilainen tekee mitä asiakas haluaa, harrastaja mitä itse haluaa. Ero on aika iso.