Vs: Keskustelun pohjaksi En ymmärtänyt kysymystä.... Miten se hinta tähän liittyy? Muuten kuin siten, että haluaako just tuon teoksen vai ei.
Vs: Keskustelun pohjaksi Niin, taidetta kai voi hankkia kahdesta syystä, noin yksinkertaistettuna. Katseltavaksi tai sijoituksena. Jälkimmäisessä tapauksessa arvio edelleenmyynnin kannattavuudesta on tietysti ratkaiseva, edellisessä tapauksessa arvio katseluelämyksen kestävyydestä. Taiteenlajista toiseen, kukahan ostaisi esim. musiikkiäänitteen 800 eurolla? Onhan senkin tekeminen maksanut joissakin tapauksissa niin pirusti, ainakin jos sinfoniaorkesterista on kyse: tilat, harjoitukset, äänitys, tuotanto - puhutaan useiden tuhansien eurojen kuluista, ehkä kymmenlukuisista tuhansista. Siitä huolimatta numeroimattomia kopioita myydään 15 egeä kpl. Ehkä sitten muutama enemmän kuin valokuvan kopioita. - Eri juttu? Minusta ei niinkään. Haluan kuunnella musiikkia, ostan levyn. Haluan katsella kuvaa, ostan tulosteen. Niin missä pihvi?
Vs: Keskustelun pohjaksi Taide muuttuu mielestäni tässä tapauksessa helposti ostajien mielissä vain tavalliseksi tuotteeksi ja taiteilija muuttuu vain hyvin valmistetun tuotteen valmistajaksi, koska vedosten määrä on avoin. Ongelma lienee siis se että pelkkänä tuotteena hintaa verrataan helposti sisustus- ja huonekaluliikkeiden massatuotanto tauluihin, joiden hinta on vain muutaman kympin luokkaa. Eli huolellisesti valmistetun tuotteen myynti voi olla erittäin haastavaa, vaikka se olisikin hyvin perusteltua, kun hintaa tuotteella on enemmän(verrattuna "kilpailijoihin"). Muutaman kappaleen numeroituina teoksina valokuva antaa ostajalle ajatuksen taiteesta ja jostakin uniikista, jonka omistus muuttuu kenties henkilökohtaisemmaksi ja arvokkaammaksi, joten hintakin voi olla täysin erilainen ja ostajan on helpompi mieltää kalliskin teos hinnan arvoiseksi. Ainakin itse näen asian niin, että valokuvataiteen hintoihin sisältyy myös se, että taitelija hävittää kuvatiedoston sovitun kappalemäärän jälkeen. Teokselle jää näin siis "takuu" ja jonkin asteinen harvinaisuus "leima".
Vs: Keskustelun pohjaksi Kyllä minä näen sen valokuvan ansioksi, että sitä voi monistaa periaatteessa loputtomiin. Miksi tästä pyristellä keinotekoisesti eroon. Ja se originaalin tuhoaminen on (tietysti kuvasta riippuen) historiallisen dokumentin tuhoamista.
Vs: Keskustelun pohjaksi Joo, oikeassa olet. Meni nyt nimet sekaisin selaillessani Hannula & Hinkka- kokoelmaa. Tuolla on muuten useita numeroimattomia vedoksia, tai sitten alkuperäisen uusiovedoksia ja jäljennöksiä. Monelta täälläkin hymistelyjä saaneelta tekijältä. Valokuvavedoksen numerointi on melko tuore ilmiö, joka on valokuvan kohdalla pitkälti markkinalähtöinen. Verrattuna noihin "sisustustauluihin", niin kuvaani ei ole tarkoitus tehtailla tuhansia offsetpainamalla. Jo vedostusvuosi signeerauksen jälkeen määrittelee onko kyseessä "vintage". Pitäisikö tuo kuvani numeroida 1/1 (helppo lisätä), sillä se on vedostettu musteilla ja paperille, joita en enää käytä. Jos vedostan siitä tänään uuden, niin nuo tekijät muuttuvat, eikä se ole enää sama, kuin tuo ensimmäinen. Tuossa mainitsemassana vedoksessa lukee signeerauksen jälkeen 2010/2011, tänään vedostamassani lukisi 2010/2013. kapa
Vs: Keskustelun pohjaksi Yhden legendan mukaan Picasso kuittasi ravintolalaskun signeeraamalla lautasliinan.
Vs: Keskustelun pohjaksi Eikö tuolla numeroinnilla ole ihan alv perustekin, en jaks kaivella, mutta aikaisemmin alv 8% oli numeroiduilla taidevedoksilla, muistaakseni. No joka tapuksessa, minusta 800€ on sen verta paljon että en ostaisi numeroimatonta, tarjontaa on vaan niin paljon, 100€ voisin ehkä maksaa jos tykkäisin?
Vs: Keskustelun pohjaksi Onneksi sinun ei tarvitse. Tutulla kehystäjällä maksoi jo pelkkä kehystys 150e. Helsingissä et alle 250 saa tuon kokoista vitriinikehystystä. No ei sen puoleen, ei tuota kukaan ole ostanut, muutaman kuukauden oli vuokralla. Kapa
Vs: Keskustelun pohjaksi Tuo esittämäsi kuva on hyvinkin ainakin 800 e arvoinen - erittäin kaunis - ja voisin kuvitella että livenä ja todellakin laadukkaasti kehystettynä ehkä arvokkaampikin (senhän määrittelee toki ostaja) Jos valokuvasta kävisi ilmi, että se on ensimmäinen tai peräti ainoa, uskoisin että hyvinkin oikeansuuntainen hinta. Varoisin kuitenkin myymästä samaa valokuvaa uudestaan , vaikka se ei olisikaan täysin sama. Tai ottaa numerointiin option mahdollisista uusista kopioista esim 1/6 - vaikkakin silloin hintavaatimus saattaa laskea Tämä on itse asiassa erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Olen tässä saanut miettineeksi tällaisen tuotteen arvoa,jonka pystyy monistamaan täysin samanlaisena. Itse olen enemmän ollut kytköksissä erilaisiin muihin tauluihin ja esineisiin tai tavaroihin jotka ovat siis väistämättä linjalla alkuperäinen -kopio
Vs: Keskustelun pohjaksi Olen huomannut, että pyrit olemaan tarkka oikeinkirjoituksen suhteen. Tässä sinulle on kuitenkin sattunut pieni lapsus. Oikeinkirjoitussääntöjen mukaan lukumäärän ja yksikön väliin tulee välilyönti, esim. "150 e", "35 mm", "25 %" jne. Välilyönnin pois jättäminen näissä tapauksissa on valitettavan yleisesti rehottava rikkaruoho, jonka kitkeminen on varmaan jo lähes mahdotonta.
Vs: Keskustelun pohjaksi Niin.... jos ostaja ei muuten ymmärrä teoksen arvoa, niin kirjaillaan sitten numeroita kulmaan.... Hinta nousee. Just. Sitähän se sitten. Taide.
Vs: Keskustelun pohjaksi Laitanpa vettä myllyyn. Tuolta löytyy maailmalta esimerkkejä hinnoista. Pieniä vedoksia, tosin vanhan ajan tekniikalla. Avoin sarja - siis ei numerointia. Joku voi tietää tekijänkin. http://www.photoeye.com/gallery/forms2/index.cfm?image=1&id=68149&imagePosition=1&Door=2&Portfolio=Portfolio9&Gallery=2&Page= Löytyy useita kuvia tuolta saitilta, ja hintoja. Kuvat paspoissa, ilman kehystä. Kapa
Vs: Keskustelun pohjaksi (Olen varma, että jossain on jo myymälä, josta voi hankkia omistukseensa paperille käsin kirjoitetun uniikin numeron (toki kehyksissä, että sen saa esille) sekä samaan hintaan arvovaltaisen todistuksen, että samaa numeroa ei ole samasta toimistosta annettu kenellekään toiselle.)
Vs: Keskustelun pohjaksi Niin tai maalautetaan vaikkapa Mona Lisan kopioita 100 kpl ja ihmetellään, kun ostaja ei ymmärrä teoksen arvoa. Itsestään selvää, että helposti monennettavassa teostyypissä maailmalla olevalla määrällä on merkitystä. Jos blogin esimerkkiteosta myy 3 kpl hintaan 800 euroa ja sen jälkeen tulostusoikeudet Ikealle, joka tekee samasta filestä samalla tekniikalla identtisiä kappaleita 1000 ympäri maailmaa hintaan 49,99 € , esimerkin 3 ostajaa saattavat kokea joutuneensa kusetuksen kohteeksi. Taiteen samoin kuin vaikkakapa kameran keräilyarvoon on olemassa olevalla kappalemäärällä merkitystä. Toki SakkeM tämän tiesi, mutta halusi ilmeisesti vain wängätä.
Vs: Keskustelun pohjaksi Saattaa olla, siihen "keräilyarvoon". Vaikka Ansel Adamsin vedosten hintaan ei nyt niin hirvesti kuitenkaan näytä vaikuttaneen niitten saatavuus myös painokuvina. - No, niitä nyt ei olekaan tehty "samalla tekniikalla". Edit: En kyllä usko, että se, joka osti just vedoksen "winter sunrise" ja maksoi siitä 42000 taalaa, tuntee itseään mitenkään petetyksi, vaikka posterikauppa myykin samaa kuvaa (ja vielä isompana) 25 taalaa kappale. (En tietenkään ole kysynyt asianomaiselta, mutta tuskin olisi maksanut, jos harmittaisi).
Vs: Keskustelun pohjaksi En varsinaisesti tarkoittanut juuri sinun kyseistä teostasi, vaan yleisellä tasolla jonkun ns. oikeian ammatitaiteilijan vastaavaa. Minulle ei ole varsinnaisesti merkitystä vaikka suunitteluun ja digihuiskutteluun olisi mennyt vaikka viisi vuotta, tai 15 min. Ajattelen puhtaasti että seinän koriste, jolla ei ole varsinasta jälleenmyyntiarvoa, ei saa maksaa yli satkua. Kukun saa maksaa mitä huvittaa ja hyvä niin.
Vs: Keskustelun pohjaksi Onhan taiteen osto sijoitus, jonka arvon toivotaan nousevan tai ainakin pysyvän. Mesenaatit sitten erikseen. Onhan Adamsinkin teosten hopeagelatiinivedosten hinnoissa haarukkaa, riippuen siitä kuka ja milloin ne on tehnyt, samoin Sammallahden kohdalla: painokuva tai vedoksesta skannattu digiprintti on kopio ja eipä niiden arvo huima olisi.
Vs: Keskustelun pohjaksi Olen tässä keskustelussa kyllä Sirenin kanssa samoilla linjoilla. Vain editionilla on arvoa. Aiemmin ajattelin enemmän valokuvalähtöisesti rajoittamattomasti, se on tavallaan valokuvan luonne. Taidemarkkinoilla se kuitenkin on edition tai ei mitään. Tässä oli tilanne, jossa eräs yhteisyökumppani halusi antaa yhden kuvani suurin piirtein tuon Kapan kuvan kokoisena lahjaksi. Ehtona oli, että kuvasta ei ole editionia eli numeroitua sarjaa tai se ei kuulu sarjaan. Sillä tavallaan määritettiin lahjan arvo ja käyttötarkoitus. Sisustustaulu, ei taidetta. Omasta mielestäni tätä keskustelua ei kannata viedä juupas-eipäs-väittelyksi taiteesta ja sen olemuksesta. Fakta on, että on olemassa kysyntä hyödykkeille, jotka ostaja lukee käsitteen taide piiriin. Siihen kuulu oletus tietynlaisesta uniikkiudesta, jota numerointi ilmentää. Meillä on portaikossa kuuden vitriinikehyksen sarja, jota kutsun perhoskokoelmaksi sen vuoksi, että olen tehnyt kuvat niissä vaihdettaviksi. Nyt kehyksien sisässä on työt kuudelta suomalaiskuvaajalta, numeroituja teoksia ja yksi on tietenkin aito Kapa. ;-) On siellä ollut kirjasta skannattuja ja tulostettuja kuviakin ihan omaksi silmän iloksi. Ero on siinä, että nämä kopion kopiot voi (ja pitää) repiä, kun kyllästyy. Edelliset säilytän visusti. -p-