Vaasassa ja Uumajassa. Nikon F:n laukaisinta painoi luokkakaverimme H. Pahlman (RIP). Olen keskimmäinen kaveri. Negatiiviä ei (toistaiseksi) löytynyt. Alkupeäisestä vedoksesta skannattu.
I Like James! ei kai kenelläkään ollut päällä, Leet ne piti olla ja on aina ollut! silloinkin oli Roy Orbison listoilla.
Joo, ei ollut Jameksia, olimme myös Lee jengiä. Toi kyltti liittyi lähinnä kuvauspaikan valintaan 55 vuotta sitten.
Olihan niitä muitakin ”hyväksyttyjä”, esim. Levi’s, Wrangler ja sitten Helsingissä oli Beavers -niminen liike, joka jossain vaiheessa valmisti itse farkkuja. Hurriganes-bändi teki Beaversin kanssa yhteistyötä joskus 1970-luvulla ja se toi merkille arvostusta. Varsinkin kun liike loi itselleen amerikkalaista imagoa, eivätkä läheskään kaikki tienneet, että heidän farkkunsa tehtiin Suomessa. Vaikka kyllähän he toivat maahan myös käytettyjä amerikkalaisia merkkifarkkuja. Minullakin oli sellainen takki, joka oli tehty kyseisten farkkujen paloista. Eipä silti, tuolla James-tuotemerkilläkin ainakin jossain vaiheessa meni käsittääkseni aika hyvin. Erityisesti maaseudulla nuoriso osti Jameksia, kun niitä oli omalla kylällä myynnissä, päinvastoin kuin noita ns. merkkifarkkuja, joita varten olisi pitänyt matkustaa jonnekin kauemmas ostoksille.
Toi on kyllä totta, maaseudun nuoriso käytti tosiaan Jameksia, kun niiden saatavuus oli hyvä. Ja Jamekset olivat myös ensimmäiset farkut, joita Suomessa yleisemmin oli saatavilla, kun farkkuboomi alkoi. Leet ja muut tulivat vasta myöhemmin. Meille 60-luvun nuorille Tampereella Lee farkut oli ne ainoat oikeat.
Valtamerkki se James oli -50 luvulla stadissakin. Meidän naapurissa asui Raittisen veljekset, jotka muistaakseni laulaa hoilottivat Jameksen mainoksissa.
Muutama vuos kuvan oton jälkeen tuli ainakin Stadiin myös "Mic Mac" ... Oma merkki oli, nulikkana, yleensä Levi's collegepaidoissa ja byysissa.
Farkkukansa muistelee... Kuluneet, farkkurotsi ja byysat, ovat myös Kannelmäen kaupunginosan epävirallinen kansallispuku...
Ja myös takkeja. Ostin kesällä -76 kyseisen merkkisen farkkutakin. Weekend-farkkutakki on hyvin kestänyt aikaa, vaimoni otti sen omaan käyttöön kesällä 2022. Pyydän anteeksi säikeen lainaamisesta Konalta, en malttanut olla työntämättä kuvaa tähän.
Olihan niitä merkkejä vaikka mitä, esim. Lee Cooper yms. mutta ne eivät olleet niitä ainakaan kaupunkilaisnuorison ”hyväksymiä”. Jos silloin aikanaan olisi mennyt vaikkapa Weekend-farkuissa johonkin helsinkiläiseen kouluun, niin kyllä olisi tullut ”sanomista”. Monilla perheillä olisi varmaan ollut rahalle parempaakin käyttöä kuin lasten ns. merkkivaatteet, mutta toisaalta ei haluttu jälkikasvun joutuvan kiusaamisen kohteeksi. Näin aikuisena tuntuu kyllä käsittämättömälle tuollainen ajatus yhtenäiskulttuurista vaatteiden tai musiikkimaun suhteen, mutta sellaista se silloin oli ja lapsethan saattavat olla hyvinkin julmia toisilleen.
Jossain keskusteltiin farkkujen ns pikkutaskun tarpeellisuudesta. Sehän on yleensä oikean taskun yhteydessä. Muistan, että pidimme siellä muutamaa amirossia, varuiksi. Farkkuja käytän edelleen, mutta amirosseja en ole kyllä tarvinnut vuosikausiin.