Hieno juttu kyllä. Kiitos! Tässäkin aukesi se asia, tai ongelma, jos sen sellaiseksi haluaa nähdä. Valokuvaus vaikka kuin hyvällä kameralla on vaan aika yksinäistä puuhaa. Se on mulla vaivannut. Ostat hyvän kameran vaikka, niin sitten ei kukaan halua lähteä sitä testaamaan, asettumaan kuvattavaksi tai yleensäkään mitään tekemään valokuvauksen edistämiseksi. Se on harrastuksena, mielenkiinnon kohteena vähän liian henkilökohtainen juttu. Ja sellaiseksi se mulla jääkin.
Kiitos kiittämästä, olen hyvilläni ja otettu. Olen sen verran introvertti, että valokuvauksen henkilökohtaisuus tai yksinäisyyskin ei ole ongelma, pikemminkin päinvastoin. En ole koskaan ollut kiinnostunut muotokuvauksesta ja hädin tuskin osaan ihailla täälläkin ajoittain näytettäviä muotokuvia, hienoja mutteivat minun teekuppini. Myöskään ei elantoni ole valokuvaamisessa joten sekään ei pakota ihmisten pariin. Sosiaalisesti aktiivisemmat sitten haluavat ja osaavat kuvata omalla tavallaan. To each his / hers own.
Mä pidän sun tavastasi kirjoittaa henkilökohtaisesti. Sitä on miellyttävä lukea. Näin vahvana ekstroverttinä lähestymiskulmasi on jossain määrin vieras, kun minulle valokuvaus on mitä suurimmassa määrin nimenomaan sosiaalista toimintaa. Niin erilailla sen voi kokea, mä en oikeastaan edes ollut ajatellut, että se ei sitä jollekin olisi.
Kiitoksia. Hauska että tekstistä pidit, ehkä tuonkaltaisia kirjoitan jatkossakin. Valokuvauksen yksi hyvä puoli on, että se taipuu erilaisten temperamenttien (joita olisi typerä arvottaa) käyttöön. Skaala kuvailun ja abstrahoinnin, dokumentoinnin ja pelkistämisen välillä on laaja, ilmaisun muoto on joustava. Itse pidän enemmän kirjoittamisesta kuin kuvaamisesta, mutta se vaatii vielä enemmän aikaa... ja vielä enemmän yksinäisyyttä