Pitänee kysyä, koska itse oivalsin asian vasta äsketäin. Kymmeniätuhansia kuvia katsoneena ja muutaman ottaneena otin kohderymäajattelun käytöön vasta äsketäin. Koska laitan kuvia arvosteltavaksi nettiin, niin on mielestäni ajateltava kohderyhmää. Esim. esille laitettavassa henkilökuvassa tuskin on välttämätöntä vangita jotain henkilölle ominaista jos kohde ei ole julkisuuden henkilö. Pitkien ajatus sessioiden pääteeksi kanssa joita olen käynyt keskenäni, olen itse päätynyt ajatukseen silmäkarkista. Kenelle te kuvaatte?
Itselle kuvaaminen mielestäni liityy ns. muistokuviin. Kuten lasten synttärt yms. Julkaisetteko kuvianne? Jos niin teette niin kuvaateko edeleen itselenne? Ettekö ota mitenkään huomioon, voisiko kuvanne jotain kiinostaa?
Oikeastaan inhoan sukulaisten kuvaamista, usein kuvista tulee minusta hyvin "keinotekoisia" kun olen ottanut. Yleensä vaan kävelen kaupungilla ja otan kuvan kohteesta joka sattuu silmää kiinnostamaan, ilman mitään sen kummempia ajatuksia. Se on semmosta terapiaa. snaps | Photo.net
Riippuu nyt miten määritellään "julkaiseminen". Kuviani näkee ne joille innostuneesti näytän tuotoksiani monitorilta tai kenties 'tilaustyönä' otetut kuvat (esim nuo kissanpentukuvat, josta pyydettiin että räpsäsen muutamat kuvat muistoksi) lähetän sähköpostilla eteenpäin. Kameralaukkuun lähtetyt kuvat päättelen siten että niissä voisi olla jonkinnäköistä esteettistä arvoa, mutta sen päätän vasta karsimisvaiheessa; en kuvausvaiheessa. Julkaisua tai ei, en minä ole vielä ottanut kuvia omalla kamerallani ellei se itseäni ole miellyttänyt. Taas pitää miettiä mitä tarkoittaa "itselleen kuvaaminen" - itse tarkoitan sillä että omaksi ilokseni, mutta ei ne kuvat välttämättä pysy omassa näköpiirissä ja lukkojen takana. Tietenkin Turun Sanomille otetut kuvat ovat 'pakkopullaa' jotka on vaan otettava koska siitä saa hyvää rahaa, joten niitä en ota itselleni (missään mielessä). Nekin otan firman laitteistolla
Kuvaan mulle. Minua ei juurikaan kiinnosta muiden mielipiteet, mutta niidenkin, joita ne kiinnostavat, kannattaa kuvata itselleen. Jos ottamassasi muotokuvassa kohteen persoona välittyy sinulle, se voi välittyä muillekin. Jos välittyy, sitä kuvaa jaksetaan katsoa. Jos pyrit suuntaamaan kuvasi kohderyhmälle, saat luultavimmin aikaan vain sielutonta mössöä. Jos itse saat kuvastasi elämyksen, monet muutkin saavat. Näin se toimii, taide. Työsuoritukset ovat sitten tietenkin toinen asia, niissä kuvaaja käyttää ammattitaitoaan täyttääkseen tilaajan toiveet.
Perjaatteessa haluaisin kuvata jollekin lehdelle, mutta vissiinkin noissa sanomalehdissä on "sääntöjä" yms rajoitteita mitkä alkaisivat varmaan pidemmänpäälle rasittamaan. Esim miksi kaikki kuvat ovat melkeen nykyään väriä?! Mutta noi magnum kuvatoimiston kuvaajat kyllä tekee semmosta jälkeä, että suu jää auki. http://www.magnumphotos.com/c/htm/TreePf_MAG.aspx?Stat=Photographers_Portfolio&E=29YL53UH6PQ Vaikka noita, kyllä mielellään kattoisi lehdessä vähän jotain vaihtelevaa, ei aina sitä turvallista peruskuvaa, joka toki on tärkeätä myös.
Muutamalle lehdelle, muutamille urheilijoille, joillekin urheiluseuroille, Musakuva.comille sekä itselleni ainakin.
Milloin kenellekin, joskus yksityisille ihmisille, joskus ryhmille (bändejä jne.), yrityksille, ym. säätiölle kuten esim. Suomen Kulttuurirahasto | ja myös paljon itselleni. Jonkin verran tulee myös kuvattua koulubriiffejä varten mitä käsketään.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan kuvata 98% vain itselleni. Tämä tarkoittaa, että voin ottaa kuvia, joilla tietoisesti pyrin saamaan vain itselleni hyviä fiboja. Yleensä fibat tulee jostain teknisesti onnistuneesta, kauniista kuvasta - fiboja tulee vain tosi harvakseltaan Ehkä sitten voisin kuvata jollekin muulle, kun olen oppinut niksit ja keinot ottaa minun näköisiä ja omasta mielestäni hyviä kuvia kohteista, jotka eivät ole lainkaan omien intressieni piireissä. Toiselle kuvaaminen nostaa hirmuisesti kynnystä - ei riitä, että on itse tyytyväinen vaan pitää tehdä myös muut tyytyväiseksi. Aikaisemmin en mielelläni näyttänyt mitään ottamiani kuvia kenellekään, koska jos itse en ollut 100% tyytyväinen kuvaan, tiesin ettei muutkaan sitä ole ja jostain syystä muiden mielipiteillä oli merkitystä vaikka olisin ottanut kuvan vain itseäni varten. Enää sillä ei ole väliä. Henkistä kasvua Ja muut osaavat antaa hyviä vinkkejä, miten olisin voinut ottaa kuvani toisin. Opettavaista. Edes kritiikki ei enää satu. Olen jopa laittanut duunissa loossini seinälle joitain kuviani. On aika erilaista saada palautetta kuvista kasvotusten kuin näin netin välityksellä.