Minulla on toistakymmentä vanhaa kehittämätöntä mustavalkorullaa 1970-luvun lopulta, enimmäkseen Kodakin Tri-X:ää, ehkä jokunen Plus-X ja Ilfordin HP5. Onko jotain kokemusperäistä tietoa tai vinkkejä miten noita pitäisi kehittää? Viimeksi kun kehittelin niin Rodinal ja D-76 olivat NE tuotteet. Nyt olisi tarjolla X-Tol. Kolme kysymystä: 1. Arvelu on, että jonkin verran pitäisi ylikehittää eli pidentää aikaa - joka suositustaulukoissa pyörii 10 minuutin kieppeillä. Onko tähän jotain viisautta - kuinka paljon? 2. Onkohan mitään tarvetta yrittää selvittää mikä filmilaji on kyseessä eli ovatko ikäongelman seuraukset ylitse mahdollisten kehitysaika- ja kehitinvalintaerojen? 3. Sitten on tietenkin se odotettavissa oleva huntu - onko sen digitaalisesta käsittelystä/'puhdistamisesta' viisautta jossain? [Pahoitteluni siitä että tällä viestilää jo lähestyin kilpailijafoorumia - hyviä vastauksia mutta vähän] Viisautta hypoteesiini ylikehittämisestä en googlaamalla löytänyt - pikemminkin suositusta n. 20% alikehittämisestä hunnun ohentamiseksi. Sitten löysin suosituksen ihmeaineesta HD110, jota lorauttamalla huntu ohenisi. Onko Hesassa jossain? Vihjeiden kannalta siis asun pääkaupunkiseudulla, pimiö ym. on nyt käytössä jonkin aikaa, kaikki digitaalihärpäkkeet sitten jatkuvasti (filmiskanneri, Lr,...).
Vs: Aihe: [Iki]vanhojen mv-filmien kehittäminen - vinkkejä? Tulee mieleen heti, että standi olisi paras, koska tällöin valotusajat merkitse ja on hellä prosessi: https://www.google.fi/search?q=X-Tol&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr,ssl&ei=KMvkV43aC8WOsgHh5pm4Dw#safe=off&q=xtol+stand+development Itse kehitän yleensä kaikki wanhoilla kameroilla kuvatut standina tai kun en ole varma siitä valotuksesta.
Vs: Aihe: [Iki]vanhojen mv-filmien kehittäminen - vinkkejä? Korjatkaa, jos olen ihan väärässä mutta eikös stand ole loiventava kehitystapa? Tällainen mielikuva jäi mieleen jo kymmeniä vuosia sitten kun Agfan kehitysexpertti kirjoitteli Rodinalin käytöstä, suurista laimennuksista ja pitkistä kehitysajoista. No, tähän liittyen ajattelin, että todella vanhassa, kuvatussa filmissä mahdollinen huntu loiventaa materiaalia jo valmiiksi, joten kehittämisen täytyisi toimia siten, että se nos nostaa varjojen tasoa ja yleitä jyrkkyyttä. Aika liene syönyt huippuvalojen tiheyttä negoissa. Omasta kokemusta muistaisin, että Plus X:stä sai pienellä ylikehityksellä aika näkkileipää mutta toisaalta vanha kunnon Tri-X ja HP5 (ennen plussaa) olivat hyvin lähellä toisiaan, joskaan en laittanut (enkä vieläkään laita) niitä yhtäaikaa samaan purkkiin. Mulla on kokonaisuudessaan vähän kokemusta kymmeniä vuosia vanhojen negon kehittämisestä mutta muutama on ollut 50-luvan aivan alusta ja sitten enemmän > 20 vuotta kehitystä odottaneita. Noita kaikkia olen kehittänyt yli, mutta en voi väittää, että se olisi oikea tapa. Summa summarum: ehdotan koeliuskan kehittämistä.
Vs: Aihe: [Iki]vanhojen mv-filmien kehittäminen - vinkkejä? Juuri noin. Vahvalla kehitteellä ja nopeasti, mieluummin. Huntu voimistuu muuten. Latentti kuvas on ajan mittaan heikentynyt, ehkä paljonkin. Kokeilisin yhden rullan reilulla ylikehityksellä. Tuplavahva kehite ja semmoinen 60 % aika suosituksesta.
Vs: Aihe: [Iki]vanhojen mv-filmien kehittäminen - vinkkejä? itse ottaisin yhdestä filmistä koepätkän ja kehittäisin sen esim jollain yllä mainituilla menetelmällä ja näkisin tuloksen ja tarviiko korjata mihin suuntaan, joo, menee varmasti ainakin yhden ruudun poikki mutta menetys lienee siedettävä..
Vs: Aihe: [Iki]vanhojen mv-filmien kehittäminen - vinkkejä? Kiitos kommenteista. Nyt olen muutamia koepätkiä kehitellyt ja aika hukassa teorian suhteen taidan olla. Näyttää jostain syystä siltä, että Kodakin filmi (Tri-X, Plus-X) tykkää lievästä ylikehityksestä (X-tol - 10-11 minuttia kun suositus on 9 1+1 laimenteella). Ilfordin HP5 ja HP5 Plus taas saavat kuitenkin vahvan hunnun suositusajalla ja alikehitys tuottaa parempaa tulosta. Vahvempaa (laimentamatonta tai väkeväksi tehtyä) kehitettä en ole kokeillut, koska tankkikehityksessä on suositeltu vältettäväksi alle 6 minuutin kehitysaikoja. Tuota kuutta minuuttia voisi tieteysti kokeilla koska ne jäljelläolevat kymmenkunta filmiä ovat enimmäkseen Kodakkia (luokittelu tehty filminpäiden värin perusteella, kyseessä ovat metritavarasta itse purkitetut filmit eikä niitä voi tunnistaa). Ilfordiksi luokittelemieni suhteen ei enää ole paljoa tehtävissä, ne on lähes kaikki kehitetty. Hieman johtopäätöksiä vaikeuttaa myös se, että ainakin osa Ilfordeista olikin 'vain' 15 vuotta sitten valotettuja kun taas ne Kodakit ovat enimmäkseen 30-35 vuotta sitten valotettuja. Kuvia kuitenkin on kivasti löytynyt, pinnakkaisvedoksen valotusaika pimiössä on n. kolminkertainen hunnuttomaan filmiin nähden mutta varsinkin multigrade-paperille syntyy ihan mukavia kuvia. Skanneriprosessia en ole vielä kokeillut mutta sen kautta lienee tulosten varsinainen käyttötapa - toki helmet täytyy poimia ja yrittää pimiössä parhaansa. Jos jollakulla on vinkkejä loivan mv-alkuperäisen käsittelystä Lightroomissa, sellaiset ovat mitä tervetulleimpia. Tuoretta versiota Photoshopista minulla ei ole mutta toki tilapäistarkoitukseen CS6 version voi vähäksi aikaa ottaa käyttöön. Palailen vielä asiaan kunhan kokemukset lisääntyvät.