Vapaata ajattelua... Olikohan se 1997 tai 1998 kun työssä käytin Olympuksen pikkukameroita ja sen jälkeen E-10 ja E-1 -malleja joista etenkin jälkimmäinen on edelleenkin mielestäni erittäin hienosti tehty kamera (pois lukien liian monimutkaista valikkorakennetta - Olympuksen helmasyntiä). Noita tiedostoja on vielä tallessa ja kyllä niitä kehtaa käyttää. No, toki hintakin oli sitä luokkaa, että sillä saa tänä päivänä mielenkiintoisen korkealuokkaisia laitteita. Siitä eteenpäin kehitys on niin sanotusti kehittynyt teknisessä mielessä valtavasti ja hinta/laatu-suhde parantunut huimasti. On kuitenkin pakko katsoa peiliin ja miettiä, ovatko kaikki kuvat parantuneet samassa suhteessa. Kaiketi ovat, jos tarkastellaan vain sävyalan laajuutta tai mahdollisutta tehdä puolen seinän kokoinen printti. Sisältö kuitenkin ratkaisee ja tekninen aspekti on ylittänyt sisällöllisen kauan sitten digimaalilmassa. Jos näin ei olisi ei myöskään olisi markkinoita kaupallisille kikkailuohjelmille tai PS:n laajennuksille, joilla ei itse kuvan laadun kanssa olekaan mitään tekemistä. Joistakin niistä toki on, mutta suurin osa on tehty korjaamaan huonosti tai puutteellisesti tehtyä työtä. Olenkin siirtynyt mopoiluun, eli kuvaan 90% tiedostoista kroppikennoisella (nyk. Nikon D5300) ja on vaikea kuvitella kameran vaihtamisen sellaisenaan parantavan kuvia, ellei sitten siirry kasvavaan kiinnostusalueeseen tähtikuvaukseen. Pysyminen siinä missä juuri nyt on menossa edellyttäisi suurempia kennoja, mutta ns. täyskennoiseen vaihtaminen on täysin hakusessa siksi, että sen myötä pitäisi saada muutakin lisäarvoa staattisista kohteista kuin kameran vaihdon ilo (tai tuska). Seuraava pykälä digipuolella ylöspäin onkin jo vaikea... Mm. todellisen laajakulman olen järkevän perspektiivin vaatimuksien myötä korvannut jo 15 vuotta sitten 2-3 ruudun panoraamoilla, jotka on otettu kinarin 35- tai 50-millistä vastaavilla polttoväleillä. Kuvilla kun on pääsääntöisesti dokumenttiarvo, jota norm. laajakulma/superlajiskuvilla ei ole. Tähtikuvauksen osalta täytyisikin orientoitua toisenlaiseen maailmaan. Superhyvään herkkyyteen, pieneen kohinaan, ja laajakulmiin, jotka eivät vääristä (erityisesti ei koma-virhettä) sekä täydellä aukolla tai lähes täydellä aukolla kuvaamiseen. No, viimemainittu on noussut myös tuoreemmissa muissakin kuvissa pinnalle, koska nykyiset optiikat loistavat etupäässä suhteellisen suurilla aukoilla f/2.8 - F/4 ja sen jälkeen muuttuvat lähes tylsiksi.
Pariin kohtaan kommenttia. Loistavasta tylsään pääsee siis ihan vain himmentämällä. Se on kummallisesti sanottu. Lähemmäksi todellista laajakulmaisuutta päästään silmiä tai päätä kääntämällä ja perinteisessä valokuvauksessa pyörähtävällä objektiivilla tai kameralla, jollainen myös mainittu useamman ruudun panoraama on.
Voihan sen noinkin lukea. Olen vain ollut huomaavinani, että aukoilla f/2.8 tai suuremmilla löytyy monesta optiikasta aivan uusia piirteitä. Mielestäni ne erot löytyvät juuri tuolta - ei f/11.....F/16 tai pienemmillä (kinokoossa). Mutta jotta päästäsiin tekstin aikajanalla hieman takaisinpäin, eli sen aikaiseen maailmaan, liene kiintoisaa lukaista vaikkapa tämä: https://www.dpreview.com/articles/5856374780/throwback-thursday-olympus-e-10
Mun eka digi oli juuri tuo Olympus E-10. Ostin sen kuitenkln vuosia myöhemmin kuin se oli ilmestynyt ja se oli vain hetken minulla 2004-2005. Kuitenkin aina välillä olen katsellut niitä muutamia kuvia mitä sillä otin ja mietin että on kaunista jälkeä. Katsoin taas. 2240x1680px tiedostoja heh heh! (liitteet kameran jpegistä ilman käsittelyä toiminnolla save for web PSE8)
Seuraava digi olikin vasta tauon jälkeen Sony R-1 kameran uutena, joka on todella hieno laite nykymittapuunkin mukaan... mitä nyt vaan hidas eikä herkkyyttä kannata paljoa nostaa. APS-C kokojnen 10Mpx kenno ja siihen tehty täydellinen Zeiss zoom f/2,8-4,8 Tää on mulla vieläkin. Sen jpegeistä tulostui myös aivan täydellisiä 30X40cm printtejä viime vuonna gallerian seinälle. Ei niistä todellakaan huomannut että 'muinaisella' kameralla oli kuvattu... D800 kuvien joukossa. Siinä on kanssa pointti että tietylle kennolle on objektiivi varta vasten suunniteltu.
Mun eka järkkärihän oli (Coolpix 990 jälkeen) Nikonin D100. Kyllä sillä järkkärin makuun pääsi, nopeutta, virrankestoa, akkukahvalla ergonomiaa ja muuta mukavaa oli, mutta eipä silloin ollut kovin häävisiä objektiivejakaan. Silloin olin vielä sekakäyttäjä, filmiä piti valotella siinä sivussa. Käyttöominaisuudet oli tyydyttävät mutta kuvalaatu ei. Nikonissa oli moni asia paremmin kuin Olyn OM-D:ssä. Canon 20D oston jälkeen onkin sitten yhtä juhlaa.
Kehitys on mielenkiintoinen juttu. Nykypäivänä useimmalle nuorelle esim jpg-kuvan säädettävyys, laatu ja nopea lähetys eteen päin on jo sinällään erittäin tärkeä juttu kamerassa, koska sosiaalinen media yms. on heille niin arkista. Puhelin on eräänlainen vertailukohde tämän päivän nuorille. Puhelimella saa hyviä kuvia aikaiseksi, kun valoa on riittävästi. Ehkäpä tänä päivänä järjestelmäkameran kuvilla pitäisi sitten erottua siitä puhelimilla otetuista kuvavirroista, joten hyvät hämäräkuvaus ominaisuudet, kohteen tuominen esiin isolla aukolla ja eri polttovälit lienevät hyvin tärkeitä asioita uusille kameran käyttäjille. Veikkaisin että nuoremmat arvostavat myös ihan erilailla elektronisen etsimen hyviä puolia, verraten peilikameroiden etsintä. Yleisesti valokuvaus ja tarve valokuvata on muuttunut aika paljon, verraten vaikka jo 10v-20v sitten olevaan aikaan. Valokuvaamista tai tarvetta järjestelmäkameralle ei varmaankaan voi aina edes liittää enää sellaiseen valokuvausharrastamiseen, mihin vanhemman polven valokuvaaja sen mieltää. Kamera voi olla yhä enemmän arkiväline, eikä välttämättä siten harrastusväline. Ehkäpä yhä vähemmän lähdetään nimenomaan kuvaamaan, vaan pikemminkin kuvataan sitä mitä vastaan tulee. Valmistajat tietysti yrittävät kaikkensa, jotta uusia kuvaajia ja ostajia tulee lisää, joten kehitys senkun kehittyy ja kaikkia pitäisi miellyttää, joten ominaisuuksia lienee tulevaisuudessa vain enemmän. Vanhemmat kuvaajat, jotka ovat ennen selvinneet vaikka manuaalisella filmikameralla, tulisivat varmasti sillä vieläkin toimeen ja saisivat hyviä kuvia aikaiseksi. Tai jos digikameroiden kehitys olisi ollut hitaampaa, pärjäisi tietenkin alkeellisemmallakin kameralla. Digiaikana on ollut helppoa heittää huonot kuvat roskiin ja siinä mielessä on aika vaikea verrata omista kuvista, onko uudet kamerat tuoneet kuviin tai kuvaamiseen jotain uutta. Tarve tietenkin tarkentuu, mitä enempi kuvaa ja käyttää erilaisia kameroita. Itse olen aina jotenkin arvostanut yksinkertaisuutta, vaikka olen tutustunut ja huomioinnut erilaisia hienouksia uusissa kameroissa. Ehkäpä tuon yksinkertaisuuden vuoksi Leica on tehnyt minuun vaikutuksen ja unelmissa on ilman takanäyttöä oleva M-D. Ehkäpä olenkin tälläinen vanha kääpä.(Ainakin omien lasten mielestä, monissa asioissa.) :slightly_smiling_face:
Lasten suusta tulee kuulemma totuus. 7-vuotias poikani kommentoi kuvaamistani sanoen, että miksi kuvaat aina harmaita kuvia? Värikuvat ovat paljon kivempia! Mitäpä mv-jäärä tähän osaisi sanoa...
Mä just ostin itelle olyn e-1.n Hiluilla sai alle 8000 kuvatun rungon. Parempi kittizuumi makso 26€ ja sovite vitvitarin 90 milliselle makso vitosen ebayssa. Toi on ikäänkuin diafilmisimulaattori koska kuvia ei oo vara rajata ja käytökelpoinen maksimi herkyys on siinä iso 400 kieppeillä. Mut istuu käteen kuin hanska ja kaikki tarvittavat nappulat on just siellä missä pitääkin. Kuviakin tolla saa. Vesa by Jukka, on Flickr
Ei kovin teräviä, tosin. Kameraan sai hyvin laadukkaita opiskoja, mutta jossain määrin ne menivät hukkaan, koska runko ei mitään terävää kuvaa pystynyt tuottamaan. Olisko jokin suodatinzydeemi siellä kennon edessä ollut harmina, vai mikä lie. Kodakin kennoa voi aina epäillä, osa niistä oli sangen surkeita (kuten ekoja täyskennoisia ollut DCS Pro 14n).