Vs: Katukuvaus Minun mielestäni Dark Zonessa on melkeinpä parasta, että Heikuran pitkälle viety tyyli avaa uudenlaisen katseen tuttuihin näkymiin. Vähän kuin rinnakkaistodellisuuden, synkän sellaisen. En osaa kuitenkaan pitää Heikuraa varsinaisena katukuvaajana. Enimmäkseen hänen kuvistaan puuttuu se kadulla ihmisten keskellä olemisen fiilis joka mielestäni katukuvaukselle on ominaista. Heikura kuvaa ilmeisen mielellään syrjästä ja kaukaa, kenties vielä teleobjektiivilla. Ja tyylitellen. Tämä siis esteettisesti. Sisällöltäänhän Heikuran kuvia on helpompi suhteuttaa siihen humanistiseen perinteeseen joka katukuvauksen klassikoille oli tärkeää.
Vs: Katukuvaus Jos aloittaisi omalla määritelmälläni katukuvauksesta, sillä usein tämä kuvaustyyli sotketaan esimerkiksi katumaisemien kuvaukseen, reppari- tai lehtikuvaukseen. Katukuvaus: "Ihmiskuvausta, jossa ei olla kontaktissa kuvattavaan, ja jossa ihmisen ja ympäristön suhde tai vuorovaikutus on kuvauksen pääaiheena." Tämä määritelmän mukaan voidaan kuvata sisätiloissa tai maaseudulla, mutta ei ns. poseeratusti. Minusta katukuva vaatii lähes aina mukaan ihmisen, tai ainakin suoria ihmisen toiminnan jälkiä. Mutta katukuvaus on lähellä luontokuvausta juuri siinä, että kuvauksen kohde pyritään jättämään rauhaan ja annetaan sen toimia "luontaisesti". Minusta juuri tuo vuorovaikutuksen näkyminen on hyvän katukuvan merkki. Vaikkapa katumuodin kuvaus ei ole katukuvausta. Ero on taas sama kuin luontokuvauksen "lajikuvassa" ja "toimintakuvassa". Katukuvaus elää yhä, mutta sillä ei kovin moni elä. Aika harva saa elantonsa vain pelkästään kuviaan myymällä. Ehkä joku Matt Stuart on lähinnä, kun hän tekee lisäelannoksi kuvauskeikkoja, joissa kuvat näyttävät hänen tyylisiltään katukuvilta, vaikkakin ovat ehkä lavastettuja. Kuten jo aiemmin sanottiinkin, katukuvalle tulee enemmän arvoa kun se saa etäisyyttä - todellista matkaa tai vuosia. Siinä mielessä on vaikea arvioida tämän hetkisiä "mestareita". Olisi kuitenkin todellakin ymmärrettävä, että vaikka katukuvaus saattaa tuntua yksittäisestä kuvan kohteelta ärsyttävältä, on tällaisilla kuvilla aivan mielentön merkitys ajankuvina. Jopa kuvan kohde voi olla otetusta kuvasta aika eri mieltä, kun aikaa kuluu 10 tai 20 vuotta. Tässä on aika hyvä tuore kokoelma katukuvaajia maailmalla: http://erickimphotography.com/blog/2012/06/25-talented-street-photographers-you-should-follow-on-flickr/ Tässä ehkä tämän hetkisiä eurooppalaistyylisiä mestareita: in-public.com Ja suomessa ehkä päätoimisin katukuvaaja voisi olla vaikka Jouko Leskelä: http://www.luova.fi/Portfolio_Leskela/Leskela1.htm Itselle katukuvaus on hermolepoa. Se vie kertakaikkiaan kaiken huomion, eikä voi ajatella mitään työasioita tms. Minä kuvaisin, vaikka en julkaisisi. Minä käytän pitempiäkin putkia, 70-200 täyskennossa on minulle sopiva, koska sillä ehdin mukaan hiukan kauempanakin tapahtuviin asioihin. Oma näkemykseni valovoimaisten laajakulmien käytöstä on se, että aikoinaan millään muulla ei saanut kuvattua, kun valo ei riittänyt nopeisiin tilanteisiin. Nyt onnistuu. Julkaisen sellaisia kuvia, joissa voisin olla itsekin. En yleensä pysty kysymään lupia. Maalaisjärjellä pärjää kaikkein parhaiten Touko-kesäkuulta joitakin kuviani osoitteessa: http://digifaq.info/otr/latest/
Vs: Katukuvaus Yllä oli hyviä pointteja, itse olen alkanut pitämään yhä enemmän katukuvien katsomisesta juuri sen takia, että ne ovat luonnollisia kuvia luonnollisista tilanteista. Katukuvaaminen on aitoa ja juuri sen takia se tulee mielestäni säilymään tärkeänä kuvauksen muotona läpi tulevaisuuden - se kun taltio ihmisiä ajan hetkessä ja näiden kuvien katsominen vuosien päästä kiinnostaa aina. Mitä tulee katukuvaamisen hankaluuteen niin aika paljon niistä vaikeuksista aiheuttaa kuvaaja itse. Jos menee kadulle ottamaan räpsyjä kuvausliivi päällä, valtava kameralaukku olalla ja kauhea tele ykkössarjalaisessa kiinni niin varmasti ylisuojelevat vanhemmat ja poikaystävät tulevat siirtämään pervon jonnekkin muualle hillumasta. Mutta kun pukeutuu normaalisti, valitsee kameraksi vaikkapa peilittömän vaihtoehdon pannukakulla ja toimii muutenkin rennosti ja iisisti niin saapi ottaa kuvia aivan kaikessa rauhassa.
Vs: Katukuvaus Ei pidä paikkaansa. Ainoa asia mitä tuollaiselle kuvaajalle kadulla sanotaan on "Mihin lehteen tämä tulee?". Kannattaa näyttää joko turistilta tai lehtikuvaajalta jos haluaa kuvata ilman pelkoa ihmisten reaktioista. Oleellisinta on ettei peittele tekemistään.
Vs: Katukuvaus Niinhän se on, yleensä ihmiset suhtautuvat enempi uteliaasti kuvaajan touhuun. Viimeaikoina olen kuvannut kadulla jonkun verran keskikoon filmikameralla. Sepä vasta myötäsukaista uteliaisuutta herättääkin!
Vs: Katukuvaus Tuo pitää kyllä paikkansa. Ehdottomasti positiivisimmat reaktiot olen saanut kadulla rollikalla kuvatessani.
Vs: Katukuvaus Yks harmi vähänkin isommassa kamerassa on - ihmiset alkavat helposti poseeraamaan - tulee tekohymyä ja "parempaa poskea", illistyksiä ja suoranaista flirttiäkin (kauheeta!). Muuten en pitäisi minkään normaalikameran kuljettamista "raahaamisena". Esim. jopa Turkkiinkin (toiseen ketjuun viittaus) kai nykyään lähinnä flyygataan striittifotaamaan- eikä dallata, kuten vaikkapa ristiretkien aikaan (silloin lähinnä tapettiin ja harrastettiin mm. kannibalismia - ei fotattu)? Itsekin selkä aivan skeidana kuljettanut useampaakin kameraa pötköineen jo vuosia ympäri Eurooppaa. Kaikenlaisessa tuiskeessa ja muutenkin hankalissakin olosuhteissa ... Edit : Vahingossa mielsin kaksi ketju yhdeksi - pyydän anteeksi. Ruoskikaa mut - KOVAA !
Vs: Katukuvaus Olen eri mieltä kontaktista. Etenkin katsekontakti kuvassa olevaan antaa kuvaan pontta. Poseeraus ja kontakti ovat eri asioita. Kadulla otettu kuva ilman ihmistä on potretti kadusta.
Vs: Katukuvaus Pyydän kohteliaasti tutustumaan Elliott Erwittin tuotantoon. Kuvannut paljon katukuvia, joissa koira pääosassa. kapa
Vs: Katukuvaus Joo, en minäkään pidä Heikuraa pääosin katukuvaajana. Ehkä kuvaajana joka onnistuu risteyttämään uutiskuvan ja katukuvauksen parhaat puolet. Informatiivinen ja visuaalinen samaan aikaan.
Vs: Katukuvaus Katukuvaaminen voi olla hankalaa jos sen itse haluaa sellaiseksi tehdä. Hyvä tapa on pitää kamera esillä käsissä ja räpsiä vaikka pari turhaa ruutua niin että lähistöllä olevat ihmiset tottuvat sinuun. Kun sopiva hetki tulee, on suht helppo ottaa kuva jonka haluaa. Välillä tulee tietty ihmettelyä, mutta parempi tuokin minusta kuin yrittää salata touhujaan.
Vs: Katukuvaus Minusta dokumentaariset katukuvat, joissa ihmiset "elävät elämäänsä" katumiljöössä ovat usein kuvina puuduttavia. Ihan kuin safarikuvat leijonista tai tiikereistä. Seen one, seen them all. Mutta aina välillä tulee vastaan katukuvia, joissa ihmiset asettuvat lähes maalauksellisesti kuvaan tavalla, jossa tarinaa ja tutkittavaa. Kohtaavia katseita, jännitteitä, ristiriitoja. Lähes epätodelliselta vaikuttavia hetkiä ja surrealistisia asetelmia. Ne ovat minusta parasta ja taiteellisesti kestävintä katukuvaa, mutta ah niin harvinaista herkkua.
Vs: Katukuvaus Itse ainakin huomasin, että kun kuvailin satunnaisia räpsyjä ykkösellä + 17-40:llä niin ihmiset juoksivat äkkiä pois kuvasta tai reagoivat jollain muulla tavalla kun huomasivat että iso kamera on liikenteessä. Varmaan luulivat juuri että päätyvät lehteen. Joku taisi jopa huutaa että "paparatsi" Nyt kun hommasin Fujin X-100:sen ja kävin sitä ulkoiluttamassa niin sen kanssa voi vain kulkea ihmisvirrassa ja näpsästä foron eikä kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota tai reagoi kuvaamiseen millään lailla. Tosiaan niinkuin mscore osuvasti sanoi niin tärkeintä on varmasti se, että kuvassa tapahtuu jotain mielenkiintoista ja on jotain kontaktia ihmisten ja/tai ympäristön välillä. Muutoinhan katukuva menee vain turistiräpsyksi, tosin ei niissäkään mitään vikaa ole ainakaan harrastelijalle, ammattilaiset sitten erikseen.
Vs: Katukuvaus Noinhan se on, mutta... olen itse juuri lähdössä kaupungille kuvaamaan ja tasanvarmasti yritän unohtaa kaiken tuollaisen. Pitäisi sensijaan kaivaa jostain esiin kevyt ja rohkea fiilis, että uskaltaisi ja etenkin näkisi. Kaljasta tai kahdesta ei ole haittaa Ikinä en ole onnistunut - en varmaan tänäänkään, mutta kyllähän sitä lototaankin ja "Tie on tärkempi kuin päämäärä", "Isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan", "Yrittänyttä ei laiteta" tjms...
Vs: Katukuvaus Oikeastaan nuo kaikki kategoriat ja muutkin mahdolliset luokittelut voisi viskata hevon helvettiin, heti ja huoletta. Virkamiesmäistä saivartelua koko höpöhöpöhoito. Kuvat ovat KUVIA - PISTE
Vs: Katukuvaus Siksipä valitsin Girlfriendiini (Panan GF1) punaisen värin. Tuon värisellä pikkukameralla kuvaava vanha ukko ei voi olla vaarallinen Kapa