Johonkin suojatieliikennemerkkiin maalattu tyylitelty kuva ihmishahmosta tuskin on ihminen. Jos suojatiemerkkiin olisi jotenkin kiinnitetty oikea ihminen, niin se olisi varmaan poliisiasia. Miksihän tätä ihmisasiaa valokuvissa yleensäkään pitää pohtia? Joihinkin kuviin ihmiset tuovat lisää kiinnostavuutta, ja joissakin toisissa kuvissa ne voivat olla aivan turhia. Siis, tapauksen mukaan…
Hyvä kuva kadultahan tämä, hyvä syvyys johdattaa katsetta. Filmille vielä kuvattu tiämmä. Siitä lisää kredittiä.
Katukuvaa tämä ei ole nähnytkään... Arkkitehtuurin kuvaukseen teknisesti ala-arvoinen, rakeinen filmi vaikka otettu keskellä päivää, ts. väärä filmin valinta ja toisaalta jos arkkitehtuuri ja rakennus ovat kuvan pääanti, niin vasemmalla ihan turhaa pylväitä yms. olisi voinut astella lähemmäksi tai käyttää suurempaa polttoväliä, eli rajaus liian väljä. Jos taas kuvalla yritetään maiseman esittämistä, niin rakeisuus pilaa senkin, ei saa edes nostalgiasta pisteitä kun niin helposti olisi voinut kuvata paremmin.. Provokaatioksi loistava, mutta siinäkin mielessä tylsä, ettei muut valokuvaajat oikeasti ole provosoituneet, vain Seppo on ottanut itseensä kun ei saanut vain kehuja..
Kyllähän siellä se ihminen on; kaupunkilaisen arkielämää on myös se pienen ihmisen hortoilu orpona suurten rakennusmassojen puristuksessa. Täydellinen vastakohta vaikkapa rantakalliolla meren avaruutta vasten kuvatulle henkilölle. Sanoisin, että kyseessä on katukuva - kokonaan toinen keskustelu sitten, onko kyseessä hyvä katukuva.
Varo vaan, kohta Seppo ehkä lähettää tänne taas kuvan karhun, tai jonkun muun elävän paskapökäleistä…
Niinpä, varsinkin kun Saken kuvissa ne rantakalliolla meren avaruutta vasten kuvatut henkilöt ovat usein vieläpä varsin vähissä vaatteissa, mikä ei kaupunkiympäristössä ole kovinkaan suotavaa.
Kiitos mielenkiinnosta kuvaan. Kuvan näytillepanoon on useimmiten jokin syy. Tämän kuvan kaivelin esiin pärekorista, kun huomasin hallituksen panostavan vanhojen ampumaratojen kunnostukseen. Edellä oleva kuva kertoo helsinkiläisten ampumaradan nykytilanteesta. Tosin lisää kaupunkilaistunut, onhan kuvan otosta jo muutama vuosi kulunut. Tämän ampumaradan kunnostaminen voi olla politikoille melkoinen haaste. Filmi oli Rollei RX 400, korjattu filmin valmistaja.
Viikinmäen ampumarata oli aika onneton suojeluskunta-ajan tekele, ja ihan hassussa paikassa asutuksen keskellä. Jos ne moneen kertaan aloitellut suunnitelmat vanhan Kivikon radan paikalle rakennettavasta ampumaurheilukeskuksesta olisi saatu liikkeelle, olisi kaikki ihan hyvin. Siihen se hallitus voisi hiukan suunnata rahoitusta sitten viimeisen vuotensa joulupaketissa - enää ei suosio varmaankaan kärsisi, sitä kun ei taida olla enää silloin ollenkaan. Sipoossahan on aika hyvä fasiliteetit, eikä se ole kaukana. Tusinan verran erilaisia ratoja.
Viikinmäen ampumarata oli ampumayhdistyksen omistama ja hallitsema, tosin vuokramaalla. Suojeluskuntatoimintaa se ei palvellut lainkaan. Tosin radan rakentamista rahoitti muiden rahoittajien ohella myös Urlus säätiö. Urlus säätiöllä on kuten tiedetään läheiset suhteet aikoinaan lopetettuun suojeluskuntaan. Sipoossa on useammalla ampumayhdistyksellä erilaisia ampumaratoja, mutta ne palvelevat etäisyydestä johtuen huonosti pääkaupunkilaisia ampujia. Vaikka 50-60 km tuntuu lyhyeltä, se ruuhka-aikana tarkoittaa lähes tunnin ajomatkaa. Liian korkea kynnys monelle lähteä harjoittelemaan . Kivikko oli kuolleena syntynyt ajatus. Olihan kaupunki häätänyt alueelta jo aikaisemmin siellä olleita ampumaratoja. Kivikon alueella toiminut ampumarata tunnettiin nimellä Malmin ampumarata.
Alle puolessa tunnissa sinne Sipooseen ehti silloin, kun Helsingissä asuin. Ei se pääkaupunkiseudun harrastuksissa kohtuutonta ole. Toki, Viikinmäkeen pääsi 10 minuutissa.
Viikkiin pääsi bussilla, ihan oven eteen! Eräänlainen etu kaupunkilaiselle sekin, nykyinen SMY:n rata taitaa olla aika kaukana Sipoossa ja siellä ei kivääreillä kai edes ammuta vaan haulikoilla.
No juu, julkisilla kyllä pääsi, Sipooseen se on vaikeampaa. Kivääriradat ovat SSG:n radalla, siluettiratojen yhteydessä, 100 m, 150 m ja 200 m. SMY:n radalla on vain haulikkoammuntaa. Siellä on kaksi eri toimijaa melko lähekkäin.
Tunnen hyvin Sipoon tilanteen . Käynhän siellä kesäisin viikottain ampumassa. Ampumaratoja on ja tällä hetkellä SMY:kin rakentaa liikkuvanmaalin luotirataa haulikkoratojen jatkeeksi. Ongelma ei siis ole ratojen vähäisyys vaan niiden etäisyys pääkaupungissa asuville. No, innokkaat harrastajat lähtevät tietysti omalla autollaan tunniksi ruuhkaiseen liikenteeseen päästäkseen harrastuksensa pariin. Nyt valtiovalta on huomannut, että pienen kansakunnan jokaisen jäsenen tulisi omata kohtuullinen ampumataito suursodan vääjämättä lähestyessä. Valtiovalta puhuessaan harrastusmahdollisuuksien ja ampumaratojen lisäämisestä unohtaa samalla että satoja ratoja on suljettu viranomaisten toimesta. Niiden palauttaminen toimintakuntoon vaatisi ympäristölupahankkeidenkin vuoksi kohtuuttomia kustannuksia ja aikaa vapaaehtoispohjalta toimivilta yhdistyksiltä. Useimmilla ei ole siihen yksinkertaisesti varaa. Onkohan tullut jo tarinaa riittävästi yhdestä kuvasta. Tiedetään, että kuva aina lyhentää tarinaa, mutta nyt ilmeisesti kävi päinvastoin.
Toki hyvä jos ihmiset pääsevät harrastamaan vaikkapa ammuskelua, jos sellainen kiinnostaa. Siinä vaan on se äänihaitta, joten sikäli hyvä, että ampumaradat sijaitsevat jossain syrjemmässä. Esim. meikäläisellä on sellainen harrastetila eräällä teollisuusalueella täällä Pohjanmaalla, ja siinä lähistöllä on ampumarata, joka on kovassa käytössä. Joskus varsinkin kesäaikaan olisi mukava istuskella siinä harrastetalon pihalla ja kuunnella ”hiljaisuutta”, mutta innokkaat ampujat pilaavat senkin mahdollisuuden sillä hirveällä paukkeella!
Ymmärrän kyllä, mutta tilanne voi joskus muuttua hiukan ristiriitaiseksi. Pihlajamäen asukasyhdistys vaati aikoinaan Viikimäen ampumarataa suljettavaksi meluhaittojen vuoksi. Kaupunki ryhtyi toimeen ja purki radan vuokrasopimuksen vai jättikö uusimatta, en muista enää. Sekä kaavoitti alueen tiheästi rakennetuksi. Nyt tuli hätä Pihlajamäen asukkaille, koska huomasivat ettei alueesta tullutkaan heille luontoulkoilukohdetta vaan saavat tuhansia uusia naapureita. Ajatus sallia ihmisten vapaa-ajan toiminta päiväsaikaan saikin yllättäen kannatusta, mutta liian myöhään, juna oli jo mennyt. Ovatko Pihlajamäen asukkaat onnellisia uusista naapureistaan, niin sitä en tiedä. Ehkä olemme jo vaihtaneet riittävästi näkemyksiä yhdestä kuvasta. No, loppupäivä menee äitienpäivän merkeissä.