Päivää Aamun Hesarissa on kuuden sivun juttu luontokuvauksesta. Siinä kerrotaan muun muassa, että "Nyt Valintatalon kassakin ottaa kuvia, joita Hannu (Hautala ) ei koskaan ole saanut. Kärjistäen." Tämä vain tiedoksi.
Vs: Hesari luontokuvauksesta Juttuhan on oikeasti hyvä, ja kertoo luontokuvauksen valtavasta muutoksesta 70-luvulta tähän päivään. Sama muutoshan on näkyvissä vaikka "Luontokuva"-lehdessä ja Suomen luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsenistössä. Minusta nämä vanhat ikonit suhtautuvat hienosti muutokseen, voisi siellä olla katkeruuttakin näkyvissä, mutta ei. Eikä tuossa tietysti ole mitään pois tienraivaajilta, koko kenttä on vaan muuttunut. Karhua saatiin odottaa vuosia ja vuosikymmeniä julkaistuun luontokuvaan aiemmin, nyt kuvia on valtavasti.
Vs: Hesari luontokuvauksesta Luontodokumentaarisen paradigman puitteissa kenen tahansa ja Hautalan kuva on tietysti täsmälleen "sama", jos siinä on sama eläinlaji.
Vs: Hesari luontokuvauksesta "Taidevalokuvausteotreettisen paradigman" puitteissa "Hautalan" ja "kenen tahansa" ottamissa kuvissa on se ero, että toinen on "Hautalan" ottama, ja siis parempi. Nyt vaan on niin, että luontovalokuvauksen lisääntyessä vanhat kuvat ovat ihan yhtä hyviä kuin ennenkin, uusia on vaan niin valtavasti. Kun samaan aikaan harrastuneisuus, laitteiden laatu, tieto luontokuvauksesta ja monet muut tekijät ovat kasvaneet eksponentiaalisesti, on tilastollinen seuraus siitä, että laatukuvia on valtavasti enemmän. Tämän vahvistaa kenen tahansa omat silmät, kun seuraa mitä tahansa luontokuvajulkaisua, kilpailuja ja ylipäänsä luontokuvakenttää. Eikä se ole mitenkään pois (paitsi tietysti tuloista) vanhoilta mestareilta tai luontokuvan ammattilaisilta, että harrastajakentästä väkisin nousee suuri määrä loistavia kuvia.