Näemme usein vasta myöhemmin paremmin ja siksi uusien sukupolvien tekemiset myös helppo teilaa. Itse pidän suuresti esimerkiksi Timo Kelarannan ja Taneli Eskolan töistä. Niissä on kirjapainotyönkin magiikkaa.
Tanelin kurssilla joskus olinkin Taikissa. Vedostustekniikka on tosiaan hienostunutta, melkein yhtä pitkälle hiottua kuin Adamsilla. Muuten tietysti voi olla montaa mieltä.
Aina on montaa mieltä. Adamsistakin... esimerkiksi kuinka tylsiä. Onneksi voi pitää vaikkapa Eskolasta enemmän. Onneksi on erilaisuutta. Man Ray. Aleksandr Rodshenko. Mutta mikä juttu on hihitys tai suru koskien uutista? (ret.) Itselläni ei riitä kompetenssi siihen, täytyy sanoa.
Juu, kun ilman korkeampaa valokuvausalan koulutusta oleva ihminen painaa kameran laukaisinta, hän ”näppäilee”. Vastaavasti kun samaa nappulaa painaa vaikkapa valokuvataiteen maisteri, niin hän tekee taidetta.
Ooh. Valokuvaterapeuttisten menetelmien ohjaaja (perusteet) Harrastaja voi saada koko elämänkaarensa (lähes) kerrallaan? Ooh. Alkuperäiseen... Kamerataide ajatuksena ihan kiva.