Enpä muuta keksi arki-iltojen huviksi joten ajattelin kuvata rullallisen Tri-X 400 yhden aukon pienemmällä ISO-arvolla, eli ISO 200:lla. Nythän vähemmällä valolla taas pärjää. Olen tätä joskus kokeillut aikaisemminkin, mutta silloin en kehittänyt filmiä itse, sen teki puolestani Nasa-kuva. En muista miten paljon aikaa silloin vähennettiin kehitysvaiheessa, mutta pettymykseeni en huomannut negoissa mitään eroa normaalikehitykseen verrattuna. Laiskuuttani käytän pimiössä pelkästään Ilfordin nesteitä, joten kehitteenikin on ID-11 (1+1). Normaalisti kehitän Tri-X 400 tasan 10 minuuttia. Kodakin ohje on että jokaisesta aukosta pitäisi vähentää yhden minuutin. Eli kehitysaika olisi näin ollen 9 minuuttia, tällä ajattelin kokeilla. Joidenkin mielestä ei tarvitse vähentää aikaa ollenkaan kun on kyse Tri-X:stä. Kirjasta taas luin että joku guru lyhentää kehitysaikaa ainoastaan puolen aukon verran. Ja joku muu taas vähentää reippaasti enemmän. Onko odotettavissa silmällä näkyviä eroavaisuuksia? Jos on, mitä? Jotkut vannovat kovastikin tähän menetelmään juuri kun on kyse Tri-X:stä. Onko teillä kokemuksia tai mielipiteitä?
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing B&W Film Developing Times | The Massive Dev Chart Hyvä sivu josta saa lähtökohtia erilaisille kehityksille useimmille filmi & kehite -yhdistelmille. Usein sanotaan, ettei paketissa lukeva ASA-arvo, esim. 400 ole käytännössä se herkkyys, jonka valokuvaaja prosessillaan filmistä irti saa (jotkut valottavat 400 ASA filmit esim. 320 ASA:n mukaan). Sehän riippuu paljon mm. valonmittauksesta. Siksipä negatiiveja yleensä valotellaan mieluummin yli kuin ali. Varsinkin jyrkässä valossa kuvatessa on järkevää kehittää filmiä hieman vähemmän, mutta tuskin isoa vahinkoa tulisi lähes normaalista kehityksestäkään vielä aukon valotuserossa. Nyrkkisäännöksi olen myös kuullut että aukon prässäykseen lisätään aikaa n. 25% ja aukon ylivalottaessa vähennetään ajasta n. 20%
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Jos 400 toimii 10 minuutilla niin 200 toimii 8.5:lla :/ Nimim. aikoinaan paljonkin trixiä 200:na kuvanneena
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Voitko kertoa hieman tuloksista, minkälaisia eroja syntyi verrattuna ISO 400:lla kuvattaessa?
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Maalaisjärjellä: Varjoissa on enempi (ja tummemmissa kohdissa) sävyjä ja yksityiskohtia. Vaaleat kohdat tietysti vaalenevat lisää, mutta kehitysaikaa lyhentämällä tätä saadaan säädeltyä ja kontrasti hieman laskee. Ite kuvailin viime kesänä Adox 400 CHM -filmiä 200 ASA valotettuna ja hyvinhän se toimi. Ei se ero mun silmään mikään hirmu suuri ollu, mutta kyllä sen huomas että reilummin oli valotettu.
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Siitä on paljon aikaa, mutta... Tapanani oli kuvata vain yhdelle filkalle, TRI-X:lle. Jolloin esim. auringonpaisteisissa tilanteissa se oli turhankin herkkää. Valottamalla 200 mukaan ja kehittämällä lyhyempään sai jyrkkää valaistusta loivennettua ja helpommin vedostettavia negoja.
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Mä oon tykännyt Tri-X:n jäljestä 200:lla. Tummaan päähän tulee paljon ilmavuutta. Photo.netin keskusteluissa monet ovatkin sitä mieltä, että Tri-xin todellinen herkkyys on 200 tai 250. Tiedä häntä, muttei se ihan roskaakaan ole ainakaan omien kokemuksien mukaan. Eli mä olen kehittänyt sitä 1+3-laimennetussa D-76-liemessä 13 minuuttia (20 astetta). Tässä on esimerkki. <IMG src="http://farm3.static.flickr.com/2068/2487521850_ea2ecde751.jpg?v=0"]</IMG>
Vs: Tri-X 400 ja Pull Processing Tuo 1+3 ja 13 minuuttia vaikuttaa esimerkkikuvan valossa hienolta. Itse käytin vuosikausia Tri-X 200 ASA:n mukaan 8 min + 20 C, liikuttelu 30 sek ja sen jälkeen 5 sek/min. Kokonaisuuteen vaikuttaa tietenkin mittaustapa. Itse mittaan mv-filmeillä varjosta, dialla päinvastoin, eli säilytettävistä huippuvaloista + 1,5 aukkoa (sama digillä) ja värinegan matriisimittauksella tai käsimittarilla kohdistuvan valon yleismittauksena. Eräs, kohta unohtunut kehite myös Pull-kehitykseen on Tetenalin 2-kylpy Emofin. Normaalistihan sitä käytettiin prässäämään esim. Tri-X:ää 1600 ASA:aan. (Kaunis rae ja sävyala). Kehitettä voi käyttää toisinkin, os kuvaa erittäin kontrastipitoisissa olosuhteissa, vähennetään ensikehitteen kehitysaikaa ja säädellään sillä huippuvalojen tiheyttä.