Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa On muuten mielenkiintoista verrata hintoja tarvitsematta kaivaa kellarista vanhoja lehtiä =) Usein olen ihmetellyt että kuinka harrastelijat ostavat tuosta vaan 1000+ euron kamerarunkoja ja vehkeitä. Markka-aikanahan se olisi ollut kamala summa, noin 6000mk + Toisaalta ostin markka-aikaan televisionkin 10 000 markalla, ja perus-tietokone maksoi aina sen 10 000mk - 486DX2, sitten pentium, ... Kyse ehkä on euron tuomasta illuusiosta ja siitä, että jostain syystä esim. juuri telkkariin "on lupa" käyttää rahaa, mutta kameraan tms. ei. Liekö lapsuuden peruja? 10 000 markkaa - noni 1700 euroa. Nykyinen tietokoneeni maksoi 3 vuotta sitten 800 euroa. Siis melkoisen halpa Toki markka-aikaan ostin yleensä sitä markkinoiden toiseksi nopeinta teholuokkaa, nykyään kun tietokone on vain surffi+skannaus -alusta niin ei jaksa panostaa. Ja vertailuja... Kalliina pitämäni F601 olisi nykyhintana 600 euroa. Korkeahko, mutta ei ihan mahdoton. Entä F100, sellainen oli kyllä ihan järjetön ajatuksena - tasoa kuin hasselin hakisi kaupasta. Nykyään 2000 euroa --> yhä tolkuttoman kallis. En varmasti ostaisi uutena. Vertaus yllättäen osoittaa, että kyllä... Jengi ostaa nykyään järjettömän kalliita kameroita. En jaksa uskoa että hinnaltaan F100 tai F5 -tasoisia kameroita pyöri harrastajilla kalliiden optiikoiden kanssa samassa määrin kuin nyt tuon hintaisia digirunkoja. F601... Erittäin kyvykäs aikanaan, nykyään kai voisi verrata johonkin D90 -tyyppiseen? Sellaiset taitavat pyöriä siinä 600 euron tietämilä? Siispä: Kamerat maksavat yhä saman verran, kodin elektroniikka on tullut romahtaen alas.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa muistan, kun faija aikoinaan osti kannettavan puhelimen veneeseensä - kun maksoi niin vähän tarjouksessa - vain 14 000 markkaa (tai oliko se enemmän, olikohan sittenkin peräti 24 000 - voiko olla - huh huh ?). semmonen reilun käsilaukun kokoinen. silloisen markan aikaan se vastas kyllä paljon suurempaa määrää arvoltaan, kuin jos euroiksi nyky valuuttakurssilla kääntäis. ihmisillä on yllättävän paljon rahaa - vempelehankintoihin - ollu maailman sivu ...
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Vuonna 1971 ostin kesätöistä ansaitsemillani rahoilla ensimmäisen kunnon kameran, joka oli Asahi Pentax SP 500. Sen hinta oli 645 markkaa. Tuona vuonna oli käynnissä valtion rahankeruukampanja, joka tunnettiin nimellä ylellisyysvero. Kameroissa tuo vero oli 50 markkaa. Kokonaishinnaksi tuli siis 695 markkaa, joka Nordean rahanarvolaskurin mukaan vastaisi nykyään 863,59 euroa. Tuntipalkkani tuolloin oli 3 mk 2 p, eli päivässä 24 mk 16 p
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa rahaahan ei voi oikein omistaa. mielestäni ei maatakaan. saati elollisia olentoja. voimme vain -rehellisesti tehdessämme- kainosti ja kiitollisina hyödyntää ? mutta krääsää on kyllä liikaa - jopa näin köyhällä kuin mä olen. miksi sitä kiintyy materiaan - vaikka muuta yrittäisi joskus tekopyhästi itselleen ja muille uskotella ? välillä sitä lähes kiimaisena hypisteleekin joitain "tuotteita" - tavallaan aika ällöttävääkin ? tykkään nykyään enemmän hiplata kameroita kuin tavistason mimmejä - aika kauheeta ?
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Ostin ekan laskimen (ns. tasku- ) vuonna 1973. Maksoi silloin 690 mk, sattumoisin täsmälleen sama summa kuin konttoristina toimineen vaimon kuukauden bruttopalkka. Vastannee nykymaailmassa noin 1700-1800 euron summaa. On se tallella vielä.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Ei kun se vastaa 715,45 euroa. Ks. http://service.nordea.com/nordea-openpa ... anguage=fi"]http://service.nordea.com/nordea-openpages/fi/calculators/moneyValue.action?language=fi
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Näköjään on aikoinaan tultu vähällä toimeen. Eikös työtönkin saa tuon verran? Mitäs täällä vielä nillitetään! Eipä tolla 715 euron palkalla paljon kalliita kameroita osteltais.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Eipä noita kameroita tuosta noin vain osteltukaan. Koska ne maksoivat. pidettiin niitä hyvässä kunnossa ja niinpä sekä valmius- että varustelaukut olivat suosittuja. Näkeehän tuon, kun ns. vanhoja filmijärjestelmiä pyörii markkinoilla. Harva niistä on loppu kulutettu tai pahasti ruvella. Jos eivät toimi on pikemminkin syynä vuosikausien kaapissa seisominen. Näkisipä vaan DSLR-rungot käytössä 30 vuoden kuluttua Kun menin ensimmäiseen fotoliikkeeseen harjoittelemaan syksyllä 1970, maksoi Nikon F runko kolmen kuukausipalkan verran. Kun kokemusta tuli lisää ja työpaikka vaihtui parasta palkkatasoa alalla tarjoavaan, sai rungon alle yhden kuukauden palkalla, joten kehityssuunta siltä osin oli positiivinen. Mutta eihän sillä rungolla vielä kuvailtu, eikä kahden pienen lapsen isänä osteltu objektiiveja, vaikka päivittäin niitä käsittelikin. Onneksi liikkeessä oli maamme ylivoimaisesti kattavin vuokrakalusto...
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Niinpä. Hiukan toiset olivat ajat. Minun palkkani yliopistolla oli himpun verran parempi, nousi 800 mk rajan yli just ennen kuin lähdin muihin töihin. Olin pari kesää STV:llä teollisuusvartijana niihin aikoihin. Kannatti; Ilmarisen laskelman mukaan tulen saamaan kummastakin työsuhteesta aikanaan 1 euron eläkettä/kk. Miinus verot, tietysti.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa On mielenkiintoista vertailla ruotsalaisen Foto-lehden ja suomalaisen Kameralehden myyntipalstoja 1970-luvulta. Ruotsalaisessa lehdessä myytiin jatkuvasti kameroita Leica, Nikon ja Hasselblad, kun taas Kameralehden lukijat tarjosivat myyntiin paljon vaatimattomampia merkkejä. Suomi oli melkoinen PA-maa tuohon aikaan.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Peruspäiväraha on 25,74 e/pv, ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa. Miinus verot. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120202142400EH?OpenDocument
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Nii-in, mut jos sul on kaks muksuu (keskimäärin sul on!), niin 553/25,74*(25,74+7,16) = 706,825952 eyroa per kuukaus keskimäärin
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Löytyykö tästä syy sillekin, ettei suomessa koskaan isot filmiformaatit ole yleistyneet? Toinen vaihtoehto on tietenkin perinteet, joita suomessa ei ole LF-puolelta paljoa.. Mitä esim. 70-luvulla tuollaisesta perus-puisesta fieldistä tyyliin Tachihara joutui maksamaan? Nykyään uusi irtoaa työttömän parin kuukauden palkalla (joka on huono vertaus koska tuostahan pitää kustantaa eläminenkin). Suomesta ostettuna tosin ei taida irrota sillä hinnalla. Itse en noita aikoja hirveästi muista kun olen tällainen nuori penska.. Muistan vain köyhyyden, käytetyt vaatteet ja sen kun auton akkukin piti aina tuoda kerrostalokämppään, muuten auto ei olisi enää aamulla käynnistynyt. 2-tahti-saabbi Faija osti kyllä työharjoittelupalkoilla silloin Petri FTE-järjestelmän ja haali siihen vielä perus-optiikat. Mutta kyse ei tainnut olla mistään markkinoiden kalleimmasta kamerasta. Ostipa sellaisen "taskulaskimenkin", hienot punaiset numerot. Ja digitaalikelloissakin oli punaiset led-numerot mitkä näkyivät sen aikaa kun painoi nappulaa. Voi jees että mahtoi olla käytännöllistä
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Eka tietokoneeni maksoi 9000mk, eli 486DX2/66 4mb muistilla, 360mb kiintolevyllä ja 14" näytöllä. näppiksellä hiirellä ja 1mb näytönohjaimella varustettuna. Ei ollut käyttöjärjestelmää, Dos 6:n sain sittten kaverilta En musita enää paljon eka kamera maksoi, taisi se jonkun tuhannen markkaa maksaa.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Vuonna 1969 olisin halunnut katsoa jenkkien ensimmäistä kuukävelyä väreissä, mutta isä ei suostunut ostamaan väritelkkua. Asian ymmärtää nyt. Hinnat silloin 3000-4000 mk, nykyrahassa 5000-6000 €. Vastasi siihen aikaan reilun puolen vuoden palkkaa... Varakkaalla luokkakaverilla oli silloin kamerana Topcon, ensimmäinen, jossa oli läpimittaava valotusmittari. Runko 2200 mk, 3500 €.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Muistatkohan Topconin hinnan oikein, sillä noihin aikoihin Leica M4 -runko maksoi Kameralehden luettelon mukaan karvan päälle 1000 mk.
Vs: Kamerakauppiaana vuolet kultaa Puhe on varmaakin Topconin RE-Super -mallista. Ei ihme, että se maksoi - olihan kamera täysin kilpailukykyinen Nikon F ja Canon F-1 -mallien kanssa. Painava kuin mikä.