Käyn tässä läpi kuviani etsien printin arvoisia, uusi printteri edeleen asentamatta ja päätämättömyys vaivaa... Tästä johtuen tuli mieleeni seuraavaa. Olen tietoisesti hakeutunut uusiin juttuihin, siis kun joku homma alkaa olemaan jotenkin hanskassa, niin seuraavaan. Myöskin jonkun näköinen "pakkomielle" hakea uusia näkökulmia, hyläten varma suoritus. Katsellen vanhoja kuvia, huomaa miten niitä kuvaisi paremmin, mutta jotenkin tökkii ajatus lähteä kuvaamaan valmiiksi pureskeltua kuvaa. Huomaan myös että vähemmällä tiedolla, jotkut kuvat oli "aidompia" muutama vuosi sitten, kun vertaan nykyisiin. Eli tuli jotenkin mieleen, että olisi hyvä palata hieman taakse päin. Mutta siitä puuttuu haaste, kun tietää valmiiksi mitä tekisi, jolloin uudestaan tekeminen ei oikein motivoi, siitä puuttuu se flow tila.
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Kaikessa tekemisessä kehittyminen tapahtuu portaittain, välissä on tasannevaiheita. Treenaat sitten maratonille tai kuvausta, niin on aina vaiheita, joissa tekemisestä huolimatta ei tapahdu havaittavaa kehitystä. Sitten taas on niitä onnen hetkiä, kun jotain liikahtaa ja ainakin pienen ajan on se tunne (oli se sitten totta tai ei) että nyt, nyt, nyt tulee jotain uutta. Näkemykseni on, että ne turhauttavat vaiheetkin on vain lusittava läpi, oikoteitä ei ole.
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Siis on vahva tunne että kehittymistä on tapahtunut, mutta sen tuloksen käyttäminen ei tunnu mielekkäältä. Kun on koukussa "matkaan", ja alkaa tulla tunne että on perillä, tähän saakka tuon tunteen tullessa, on muutettu suuntaan, jotta matka jatkuisi....
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Ei näissä jutuissa perille tulla, sehän olisi samaa kuin lopettaminen. Mitäpä sitä samaa tahkoa iänkaiken pyörittelemään.
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen kaivas se 4 X 5" esiin niin ei lopu haasteet... ( jäi viimeksi vähän vaiheeseen)
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Eri formaattien tuomat tekniset haasteet, ei ruoki mielenkiintoa. Aikansa ne salli vanhojen jutttujen uudestaan läpi käymisen teknisellä tasolla, ja hieman jaksoin jänskättää kehityksen tuoma viive onnistumisen toteamisen suhteen. Mutta kamerat on tehty käytettäväksi ja lapsellisen helppoja oppia käyttämään. Haasteet mistä puhun ei liity tekniikkaan.
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Niin, voisihan sitä alkaa välillä OIKEESTI valokuvaamaankin...
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Niinpä, siinä se ongelma nyt vähän onkin. Tarkoituksena tässä ei ole pohtia juuri minun ongelmaani, vaan onko muillakin vastaavia kokemuksia. Tilanteeni on juuri nyt kuitenkin se että en saisi kuvata ainakaan vielä kuukauteen järkkärillä. Solisluuni on leikattu 5 viikkoa sitten ja vasen käsi käyttökielossa Joten nyt on aikaa pohtia kaiken näköistä ja kuvailla kännnykällä mitä kuvaa...
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Olen huomannut hyväksi havaita nuo suvantokohdat ja käyttää aika jonkun täysin toisen tekemiseen. Kyllä se into jossain vaiheessa palaa, mulla ei keinotekoinen motivaatioruokinta tuota tulosta. Tosin, selvisin itsesuggestiomotivaatiohuijauksella peruskoulun läpi... T YJukka
Vs: Haasteen ylläpitäminen ja kehittyminen Ala pitämään päiväkirjaa, printtaa sinne esimerkitsi laukkuun postaamasi kommentit ja sitten lue ne puolen vuoden jälkeen. Mulla on esimerkiksi tallella kaikki omat jorinani, nuo lievästi sanottuna värikkäät ottelut Kuikurin, Enskan ja muutaman muun ( esim modejen) kanssa. hauskaa luettavaa...