Sain painosta uuden version 123Prolabin hinnastoa. Siinä on nyt myös kaikki Photokina uutuudet ja "Lith Printing" tuotteet mukana.Lähetän sen velotuksetta kaikille jotka sen pyytävät websivujen www.123ProLab.com kautta. Muistakaa myös postiosoitteenne (paprut tulee kirjekuoressa) ja kännynumeronne. Kiitos ! Sävykästä ja valoisaa loppusyksyä. "B & W RULES !!"
Vs: Uutta matskua. Onhan toi kiva ilmoittaa uutuuksista, mutta luulenpa Teemun tykkäävän enemmän, jos tämäkin juttu olisi tuolla oikeassa reunassa tai sitten tuolla alempana. En nyt tiedä teidän käytäntöä, arvelen vaan. Niin juu, ja jos joku tarvitsee rakennusalanpalveluja niin... Eikun ei mitään.
Vs: Uutta matskua. Asia on kurssissa, sovittiin tuolla valtavassa, kas kun täältä tulee joskus jopa jotakin neuvoja jotka saattavat olla hyödyllisiä joillekin...
Vs: Uutta matskua. Kulutin taas osan Sunnuntaita uusia matskuja testatessa, tälläkertaa oli käsittelyssä Rollei 200 Superpan Photokina uutuus kehitin sitä normaaliohjeiden mukaan Rollei kemioilla, sekä Rodinalilla. Erwin Putsìn innostamana kokeilin myös Rollei RLS "deep Layer" kehitettä. Kuvat tässä: Pienimmän osasuurennus kuvan korkeus negalla 2,3mm ... (Linssi Nokton 35mm)
Vs: Uutta matskua. Huomatkaa katukivetykset, ne ei liiku- aika skarppia... Alkuperäinen tiedoston koko noin 35 megaa, printin vois kevyesti (ilman interpoloimista) tehdä 60 x 40 kokoon.
Vs: Uutta matskua. Kyllä minusta tämä on hauskempi tapa pitää vauhtia, kuin käkkiä rekan persiissä moottoriteillä ;-] Eikä ole minun ottama kuva, mutta eipä se ole muillakaan aina niin tapana ;-}
Vs: Uutta matskua. Onks tää se parilla kameralaukkulaisella jo kierrätetty yksilö, siis se 1.2? Mitä apertuuria noissa kuvissa on käytetty?
Vs: Uutta matskua. Jeps, näin se menee. Joissain tapauksissa varmasti tehokkaampaa kuin bannerimainostaminen ja tämä yhteistyö tuo hyötyä käyttäjillekin. Ja btw piilolasi jos sulla on jotain hyvää ISO400 MV-filkkaa ja kehitteitä, niin samplet kiinnostais! Nyt on menty Rodinalilla, mutta olis mielenkiintoista kokeilla jotain uutta =)
Vs: Uutta matskua. teemu, on vähän jo kalkkis näköjään, onhan mulla se osoite, matkahuollon kuitissa: XXXX laitan tänään ton tolpan ja vähän demomatskua ja kehitettä plus ajankohtaisen hinnaston. ja kuikuri, ei oo ollut tapana kauaa rekan perässä roikkua, muutakuin silloin kun mun citikassa tilttas automaattiboksi ja tultiin hampurista kakkosella kotiin Ruotsin läpi. Senjälkeen olen pannut tavaksi vaihtaa boksin öljyt aina samaa tahtia kuin myllynkin, ei oo ollut ongelmia ja vaihtaa kuin kissa hiipien, niin kuin isolle kissalle kuuluu... Teemun edit: mun kotiosoite pois kaikkien nähtäviltä
Vs: Uutta matskua. kato, ehti tulla mesitsi väliin. Kyllä se on Nokton kuva täydellä lävellä 1,2 ei oo piirrossa moittimista.Rollei on prototyyppi joka oli markkinoilla vain hetken, nyt keräilykamaa. käytännössä Voigtländer leica bajonetilla, mutta erilaisilla kuorilla.
Vs: Uutta matskua. Käsittääkseni sama yksilö, jossain toisessa ketjussa taannoin tilitin syitä myymiseen. Eli taitaa sinullakin olla tuolla optiikalla otettu testikuva jossain arkiston pohjilla.
Reissussa klassikon kanssa Moottoripyörillä tehdyn kollikiertueen jälkeen oli aika selvää että jotta saisi edes jonkinlaista sosiaalisuutta matkaan, pitää se tehdä autolla. Autossa voi puhua pehmeitä, autossa voi katsoa karttaa, neuvotella seuraavista tauoista, kohteista, tai vaan näyttää sormella muillekin lehmää. Ja mikä tärkeintä: autossa voi polttaa tupakkaa. Auto oli myöskin laivassa halvempi kuin kaksi moottoripyörää, ja se pitää sateen sattuessa vettä. Autossa voi myös suurin osa matkalaisista nukkua matkan joutuessa. Siinä niitä hyviä puolia. Matka-autoksi valikoitui komeaniminen Lancia Beta, Berlina joka oli 1,8 litraisella 110hv moottorillaan, kannen yläpuolisinen nokka-akseleineen, tuplaWeberillään, erillisijousitus-McPhersoneillaan ja levyjarruillaan aika in ja pop. Jopa vielä 80-luvun alussa, saatika -75, jolloin sen kevytmetallivanteet ja matalaprofiilirenkaat, automaatisesti korkeutta säätävät etuvalot, korkeussäädettävä ratti tai kaasun lepuutustoiminto olivat aika harvinaisia. Kuin myös värjätyt lasit, takana istujien oma kattovalo, ja omat tuuletus- ja lämmityssuuttimet. Auto kulki hieman tymäkämmin ja vauhdikkaammin kuin aijempi kärryni, 1200-kuutioinen -63 kupla, ja pysähtyi hämmästyttävällä teholla. Talviliukkaalla se kulki hyvin, paljon paremmin kuin kulpa, koska moottori oli vetävien pyörien päällä. Pärjäsin lumella kesäkumeillakin, vaikka niissä olikin aika tavalla leveyttä. Betan valot olivat melko onnettomat nelivaloista huolimatta, polttimot olivat myös kalliita, verrattuna yleiseen H4:een. Autossa oli yksityiskohtien laadussa pientä sanomista. Ratin korkeussäätö oli onneton, ratti oli liian alhaalla ja säätöalue oli siitä alaspäin. Tuuletussuuttimien säätö oli väljä ja kaikki suuttimet osoittivat nöyrästi alaspäin, kaasun lepuutustoiminto ei pitänyt, eikä ajovalojen korkeussäätö toiminut. Takaikkunoiden kammet pyörivät myös tyhjää. Talvella hänestä jäätyi kiinni käsijarru, toinen takaovi kieltäytyi lukittumasta ja huohottimen jäätyessä tulivat myös moottoriöljyt ulos. Nämä tietty kaikki samana pakkaspäivänä. Lisäksi välillä kännistäessä kuului vain naks, jolloin piti ruuvarilla käydä tinttaamassa bendix-laitetta, jolloin se tokeni. Kuskin penkki myös irtosi lattiasta, mutta hitsauksella se taas tuli ehommaksi. Kerran laturin pään hihnapyörä halkesi ja se kiri aika vauhtia autosta karkuun. Hitsaamalla sekin kuntoon tuli. Jos auto olisi ollut minulla yli kaksi vuotta, olisi näitä ehkä ollut ihan mainittavaksi saakka… Euroopanreissu Googlen mukaan mitattuna 7887km pituinen ajomatka sujui melko värikkäästi, mutta toisaalta melko helposti. Toinen takarengas puhkesi Ruotsissa, ja vararenkaana ollut nastarengas herätti jatkossa kummastusta semmoista ennen näkemättömissä. Liekö rengasta hieman rassannut aivan piukkaan ladattu takapoksi, jonka painopistettä jouduttiin säätämään jo ruotsinlaivalla, koskapa keula nousi Paimiossa vesiliirtoon takana olevan painopisteen takia. Sinänsä tavaratila oli hämmästyttävän tilava, vaikka kyseessä onkin luiskaperä. Amsterdamissa Lancia oli hinattu sakkopaikalta jonnekin hevontuuttiin, josta sen ulossaaminen maksoi kiitettävästi. Matkan joutuessa autoon ahdettu massa vaikutti uudella tavalla: usein rotvallin ylityksissa pakoputki otti kiinni maahan. Lanciassa oli keskellä autoa pakoputkessa liitos. Klemmari oli niin että ruuvit sojottivat alas ja liitos niin päin että aina kun klemmari otti kiinni, irtosi liitos. Tämän jälkeen moottorin ääni muuttui paljon vaikuttavammaksi, ja alkoi hyvän, auton alle könyämistä tukevan muodostelman etsintä. Normirotvallin korkeusero ei riittänyt. Etelä-Ranskassa tie kiersi vuorenkylkeä ja me ajelimme sitä rauhallisesti, moottori muristen saavuimme sisäänpäin olevaan kaarteeseen jossa oli leveää hiekka-aluetta. Vuoren seinämää oli koverrettu ja siellä oli holvimaisessa suuressa tilassa pitkä tuukipöytä jossa varmaan 60 henkeä juhlimassa. Liekö häät tai syntymäpäivät meneillään. Moottorimme ääni lie moninkertaistunut tuossa tilassa, mutta joka tapauksessa saimme raikuvat aplodit möykätessämme kävelyvauhtia siitä ohi. Löydettyämme tienvierustalta hyvän ojan, oli työkaluna liitoksen korjaamisessa paras mahdollinen mitä löytyi: kivi. Välimeren ja lämpimän ilmanalan saavutettuamme olisi ilmastointi ollut poikaa, mutta kelläpä sellaista olisi tuohon aikaan ollut. Auto esitti myös lämmetessään mukavan performanssin. Ensi yksi nykäys, sitten muutamien minuuttien jälkeen seuraava, sitten kaksi peräkkäin, ja sitten vähän ajan päästä kiihtyvästi ja siten sammui kokonaan. Tämän jälkeen piti odottamaan parikymmentä minuuttia jotta moottori käynnistyi ja taas mentiin puolisen tuntia kunnes sama alkoi alusta. Koskaan ei selvinnyt mistä osasta selvästi lämpölaajenemisen aiheuttaman sähkön pätkintä johtui. Kaikkia piuhoja ja muitakin epäilyttäviä toosia heiluteltiin kyllä ahkerasti turhautumiseen saakka. Autohuollossakin asiaa käytiin selostamassa, mutta auto oli aina ehtinyt jäähtyä, joten demoefekti tappoi analyysin. San Sebastianissa takasivulasi oli lyöty kivellä sisään ja autosta oli varastettu 30vuotta vanha kahden hengen teltta ja halvat naisten kengät. Tämän jälkeen ilmankierto toimi aika hyvin, eikä tupakoinnin yhteydessä usein unohtuva tuuletus kirveltänyt kuskin silmiä. Ranskan puolelle saavuttuamme löysimme autohajottamon josta lasi löytyi huokeasti. Suomesta Lancian laseja olisikin saanut etsiä. Ranskankielinen lasinasennusohje vaikutti ummikosta hyvältä, koskapa kädet heiluivat kertovasti. Tästä ei päästy kuin muutamia kymmeniä kilometrejä kun jarrut alkoivat edessä kuskin puolella kirskua. Kirskunta koveni joka jarrutuksella kunnes vaihtui kovaksi pamaukseksi. Jarrunesteet tulivat pihalle ja sen jälkeen jatkettiin käsijarrun kanssa. Autohuoltamo, jossa oli Lancian merkki löytyi seuraavana päivänä ja sinne neuvottelemaan hinnasta. Lupasivat auton liikenteeseen muistaakseni vähän yli tuhannella markalla. Äijät hiippasivat tontin nurkalle ja purkivat toisesta Lanciasta aika tavalla isosti osaa etupyörän taakse. Auto tuli kuntoon parissa tunnissa ja hintakin laski käsienheiluttelun lomassa noin puoleen. Seurueemme naisväen habitus tuntui vaikuttavan hintatasoon selvästi mieluisaan suuntaan. Lovi matkakassassa oli kuitenkin melkoinen. Cognac:in kaupungin tauko oli hyvää rentoutumista. Martellin litkutehtaan antimet kiinnostavan kiertokäynnin jälkeen olisivat maistuneet enemmänkin, mutta matkan piti jatkua.
Vs: Reissussa klassikon kanssa en tajunnut tuosta mitään, muta se ei liene ylätys ;-] Juupa, piti kirjoittamani jotakuinkin että sekä ohjaavien että vetävien pyörien päällä. Kummassakin on toki moottori vetävien pyörien päällä.