Reggabändi - joku on ehkä joskus kuullutkin tästä. Otettu samalla periaatteella kuin Hasse Walli ja Pelle puikoissa -kuvat eli epäherkälle dialle jota on jyrkennetty ylikehittämisen avulla, skannattu printistä ja skaalattu vaadittuun kokoon. Muuten käsittelemätön. Diana käytetty jotain päivänvalomatskua jotta saatu tuollaiset lämpöiset reggaesävyt aikaisiksi.
Minua miellyttää tuo tapa, jolla laulaja on kumartunut, hiukan nöyrästi, kohti yleisöä. Väreistä ja tekniikasta en sitten osaakaan sanoa oikein mitään..
Onnistunut rajaus/sommittelu, sekä hyvin hallittu vaikea valo. Tunnelma välittyy ja silti tapahtumasta saa selvää
Sama suomennettuna (huumorilla): Jouduin prässäämään diaa, että valo riittäisi edes välttävästi, jonka takia sävyjä on kadonnut huomattavasti. Lisäksi saatavilla olevista dioista on melkein kaikki 5500K, josta syystä kuvasta tuli liian keltainen. Suotimen käyttö olisi syönyt valoa entisestään
No joo, "huumorilla". Suomennettuna: "huumori" on aina hyvä tekosyy muiden mollaamiseen. Kun mollaaminen tehdään "huumorin" varjolla niin siltä ei voi puolustautua tai sitä ei voi kiistää, koska vaikuttaisi "huumoritajuttomalta" tai "tosikolta". Eli kun olet kateellinen, haluat valehdella tai yrittää esittää toisen valehtelijana tai aiheuttaa jollekulle harmeja niin tee se "huumorilla" niin sinulla on hyvä mahdollisuudet livistää vastuusta ja kiistää kaikki epäjalot motiivit toiminnalle. Toi valtsun kommentti hatuttaa ihan oikeasti. Asia olisi ihan OK jos kyseinen hemmo haukkuisi kuvan maanrakoon hyvin perusteluin mutta tuollainen implisiittinen "huumorin" varjolla esitetty valehtelusyytös on aika törkeä. Oletan sen kertovan - niin kuin tuollaisten projektiivisilta vaikuttavien heittojen yleensäkin - enemmän esittäjästään kuin esittäjän ympärillä olevasta todellisuudesta. Kuvasin aikanaan kohtalaisen paljon näitä bändejä lähinnä oppiakseni kuvaamaan todella vaikeissa olosuhteissa. Olisin kyllä voinut käyttää tungsteenidiaa tai negaa jos olisin halunnut, mutta hain kautta linjan sitä samaa jyrkkää ilmettä niin että kaikki ylimääräinen lavakrääsä katoaa ja kuvaan tulee sellaista mielenkiintoista grafikkaluukkia. Erikoiskehitys on sen verran hintava että tungsteenidia olisi tullut halvemmaksi - negasta puhumattakaan. Hyvin vaikeat olosuhteet olivat aloittelijalle varsin opettavaisia. Ne kehittivät osaamista epätasaisesti, mutta nopeasti. Katsele valtsu huviksesi jyrkentämättömiä ja fotoshoppaamattomia keikkakuvia. Lavalla on niin paljon kaikenlaista piuhaa, mikkiä, telinettä, styrkkaria, roudausteippiä sun muuta sälää että joskus se bändi hädintuskin erottuu sieltä rojun seasta - ja jos erottuu niin ainakaan musiikin tunnelmasta ja ilmapiiristä ei ole mitään tietoa. Pahimmillaan bändikuvissa tapetaan fiilis vielä salamalla ihan täydellisesti niin että lopputulos on ihan kuin joku objektiivien piirtokykyvertailu - terävää on, kohinatonta ja yhtä mielenkiintoista kuin se tiiliseinä siinä pusikon vieressä.
alalalalong.... Kyllä tästä fiilis välittyy, paljolti ehkä yleisön mukaanoton ansiosta. Joten ei ole ns. tyypillinen musakuva jossa näkyy vain artisti.
Sitten meni pieleen, koska se ei ollut tarkoitus. Eipä tollaisilla menetelmillä vaan oikein synny muuta kuin jyrkkää ja kellertävää kuvaa. Jyrkkiähän noi kuvat olis jokatapauksessa tuollaisessa tilaisuudessa oli sitten tallennusmenetelmä mikä vaan. Sitä tässä tarkoitin. Itse en ainakaan tunne yhtään herkkää tungsteendiaa ja mitä siitä tulis jos entisestään vähäistä valoa alkais kääntämään filsuilla. "Filmiaikoina" tuon ongelman kanssa kamppailleena tuli vaan mieleen. Eli sori vaan, jos pahoitin mielesi. Eipä ollut tarkoitus.
Hyvä jos ei ollut tarkoitus loukata. Kommentistasi pisti vaan aika voimakkaasti esiin tuo "suomennettuna" = "kaveri puhuu palturia" implikaatio. Olen monessa suhteessa jopa pakonomaisen rehellinen joten seurauksena oli aika voimakas reaktio. "Sorittelu" vastaanotettu, no hard feelings, enään. Jos olisin ottanut käyttöön Kodakin ISO 160 tungsteenidiaa ja prässännyt sitä aukon, olisi lopputulos ollut filmin alkuperäisen loivuuden + pienemmän ylikehittämisen seurauksena paljon loivempi päivänvaloversio herkkyyttä 320 eli varsin samoissa tuon 2xylikehitys ISO 100:lle = 400. Saamatta olisivat kuitenkin jääneet ne ylilämpöiset sävyt, jyrkkyys ja ennen kaikkea mahdollisuus ajaa yksi väri kerrallaan puhki sellaisista paikoista, joissa eriväriset spotit valaisevat eri suunnista. Eli tällöin olisi pysytty tylsässä keikkojen dokumentoinnissa mitä en halunnut. Jos taas olisin käyttänyt värinegaa niin alivalottamalla 400:sta kaksi aukkoa olisin päässyt 3200-herkkyyttä vastaaviin aikoihin ja huippuvalot olisivat pysyneet aika sävykkäinä varjojen mennessä puuroksi (= joka on etu tässä yhteydessä: lavaromu jää piiloon). Negan kanssa mikä tahansa hyvä liike osaa muuttaa tungsteenivalon lähelle päivänvaloa vakiokorjailuin joten homma olisi toiminut aika lähellä päivänvalofilkkaa. Halusin kuitenkin tuota ylijyrkkää, liike-epäterävää, lämmintä, tunnelmallista jälkeä joten tuo ISO 100, 2xylikehitys ja päivänvalodia oli ratkaisuni. (Suosittelen kokeilemaan, vieläpä niin että ajaa välillä huippuvalot puhki sellaiseksi graafiseksi ei-valokuvamaiseksi pinnaksi!) Kääntösuotimia ei keikkakuvauksessa voi käyttää lähinnä sen takia että niiden kanssa ei näe etsinkuvasta siinä valaistuksessa juuri mitään. Eli vaikka kääntösuodin saattaisi valon riittävyyden suhteen herkällä filmillä toimiakin niin kuvaaminen ei onnistuisi juuri mitenkään. Pitkiä valotusaikoja kompensoin aikanaan näissä kuvaustilanteissa usein ruuvaamalla pöytäjalustan kameran pohjaan. Joko en tukenut sitä mihinkään (jolloin se oli laitettu jalat supussa vähän etuviistoon osoittamaan) tai tuin sen rintaan tai ihan muutaman kerran jalat supussa taakse taivutettuna oikean olkapään yli. Parissa Inner Circle -kuvassa olen käyttänyt sitä Tampereen Tullikamarin klubilla pönöttävää pylvästä vasten vaakasuoraan tuettuna niin että olen itse seissyt tuolilla ja kuvannut yleisön yli. Tämä taitaa olla niitä kuvia. Kaikissa näissä tavoissa on keskeistä kuvata musiikin mukaan niin että onnistuu laukaisemaan kameran juuri ennen kuin musiikissa tulee sellainen liike pysähtyy liikeratojen äärikohdissa -tilanne. Eli jos keskittyy hurjasti niin kaikki menee mäkeen ja jos ottaa rennosti ja jammaa mukana niin löytää vaistolla oikean laukaisuhetken juuri ennen kuin se tulee.
Vs: Inner Circle Kuva on kadunnut bittitaivaaseen, mutta postaajan selityksistä päätellen, sisältö on ollut taidetta ja katsojat mitään ymmärtämättömiä moukkia, hyvä ettei kameralehden arvostelijoita. Kuva olisi kyllä kiva nähdä.
Vs: Inner Circle Olisin minäkin halunnut nähdä kuvan, jonka kommentista näin loukkaannuttiin. Olen muuten sitä mieltä, että kuva on kuva ja sitä pitää katsoa/kommentoida kuvana. Ei siihen tarvita seikkaperäistä teknistä sepustusta, ellei sitten ole kyseessä jonkin asteinen väline/filmi/kenno-testi. Tai jokin opetusateriaali jonkinlaisen asian tekmiseen. kapa
Vs: Inner Circle Kuva olis joo kiva nähä. Kyllähän nykyaikana värit saa jälkikäteen käsiteltyä kuvan webbiversiossa, JOS haluaa. Vaan on vaikea sanoa, sopiiko värit tähän kuvaan (nyt kun ei kuvaa näe). Ns. teknisiä virheitä voi kuitenkin käyttää onnistuneesti tehokeinona.