Viitsiikö joku kuvaaja antaa vinkkejä, miten tämmöisistä perusluontokuvista saisi huomattavasti kiinnostavampia. Ovat nyt jotenkin...latteita(?) Sää tietenkin vaikutti asiaan, mutta sitä kun ei pysy paikanpäällä muuttamaan. Löytyykö näistä hyviä puolia? Kuulkaa korpemme kuiskintaa! (panorama) Meidänpä mainetta mainivat nuot Koskien ärjyt ja surkeat suot -(panorama) Meidänpä vapautta vaarat on nää, Meidän on laulua lahtien pää, (iso)
En tiedä saako näistä kiinnostavampia,mutta hiukan värikkäämpiä ja terävämpiä näistä saa. Se on taas sellainen tilanne että näitä metsämaisemia vuosikymmeniä katselleena ei oikein säväytä,mutta joku ulkolainen on varmaan ihastuksissaan. Samoin kun me ihastellaan savimajan vieressä tepastelevaa pygmiä,pygmin mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Eikös valokuvaaja nimenomaan tähän pysty vaikuttamaan valitsemalla sen oikean ajankohdan. Sääennusteet ja almanakka auttavat..
G. Focker Koirien kuvaamista yritän jo suorastaan vältellä. Kohta kun on vuosi noita tullut kuvattua, niin alkaa aihe jo itseäkin ärsyttää. Tuohon korpikuvaan olisi muuten tullut vielä sama (liikkuva)koira toisenkin kerran, ellen olisi vähän editoinut. Kommenteja kommentteja. Kovasti kyllä katselette kuvia, mutta harva avaa suutaan. Nyt on semmoinen fiilis, ettei mikään kritiikki ole liian pahaa.
Kuvissa olisi hyvä olla joku kohde jota katsoja voi ihmetellä ja sen lisäksi jotain muuta. Esim yksi puu/kallio/kivi/pilvi/järvi... mikä on pääkohde ja jotain muuta katsottavaa vähän ehkä edessä ja ainakin takana. Valohan se on aina tärkeä noissa maisemissa, joten voi vaikka treenata kuvaamalla jotain tuttua paikkaa eri aikoina ja eri keleillä. Illat ja aamut yleensä parhaita.
Kuten edellä todettiinkin niin tavallisesta suomalaisesta metsästä (Hoidetusta) on vaikea saada hyviä kuvia tai mielenkiintoisia. - Joku asia, yksityiskohta kuvassa. - Kuvaus maanrajasta, esimerkiksi puolukat näkyvät hyvin läheltä ja marjat pensaikot jatkuvat kauemmas ja taustalla metsikkö. - Korkea paikka josta on hyvin avonainen näkyvyys Oulujärvelle, vesistölle annetaan suurempi rooli. Puusto kehystää kuvaa. - Vanhemmat korpimetsiköt (Hyvin vähäsen, itse nähnyt vain Kuhmossa). - Eri ajan jaksot kuvatessa. Yleensä aamusta tai illasta jolloin valo on armeliaampi. - Spesiaalit sää olosuhteet, sumu esimerkiksi. - Vesistö on kaunista Suomessa. Pienetkin vesistöt ja niihin yhdistyvät luonto. - Syksy, ruskan aika. Kevät. Aika jolloin osaksi on lunta ja paljasta maata. Yhdistettynä virtaavaan pieneen puroon. - Pahkat, yksityiskohdat puhtaasta Suomen luonnosta.Kuivuneet puut. Yksityiskohdat ylipäänsä. - Korkeat maastokohdat. - Mielikuvitukselliset kuvakulmat ja ideointi. Äkkiä tuollaisia asioita tuli mieleen. Itse en suuremmin vaihteeksi kuvaa luontoa. Oikeastaan ihan Kajaanista kävelymatkan päässä on hiukan vaikea kuvata mitään ihmeempää. Autolla jos voi liikkua niin noita vaarojahan on muuten tasaisella kaenuussa joitakin ja Oulujärvelle on aika hulppean kauniita paikkoja kun vain sattuisi oikeaan aikaan. Yleensäkään ei kannata kauheasti ruveta tressaamaan kuvauksen suhteen. Mikä tuntuu mukavalta kuvata ja saa siitä iloa niin kuvaapi sitä. Muiden mielipiteistä silloin viis. Ilmeisesti koirasi tulivat aikuisena? En tiedä miten halukkaita ne ovat sitten kuvattavia. Joskushan koiria ei kiinnosta yhtään olla mieliksi. Noin tummista koirista niin ainakin välttäisin keskellä päivää kuvaamista. Ilta valossa koettaisin kuvata. Ehkä jonkinlaisten kivien päällä kuvata. Antaisi myös jyhkeyttä ja mielikuvaa koiran luonteesta. Tämän lisäsin sen takia että kannattaa hyödyntää elementtejä jos on käytettävänä.
Se oli vitsi ...Kaikki tuntuu takertuvan tohon asiaan. Onhan täällä sama läjä autoja muttei koiraihmiset niistä vingu
Hmm... maisemakuvissa pitää mun mielestäni olla kuvaajallekin joku Juttu, asia mikä tarttuu omaan silmään... ainakaan mulle noista ei oikeastaan irtoa muuta kuin se kuvassa oleva koira. Näkemiseen harjaantuu tosin vasta kuvaamalla paljon (enkä todellakaan väitä itsekään olevani tässä virtuoosi), näkemällä niitä onnistuneita ja ns. "tusinakuvia". emerik luetteli ihan hyviä juttuja jo tuossa, alkuun kannattaa ihan tosissaan tietoisesti vahtia sitä oman kuvan olemassaolon tarkoitusta, myöhemmin se todennäköisesti/toivottavasti tulee jo selkärangasta. Oli miten oli, tärkeintä on näkeminen (jota edesauttaa se, että maisema on itselle tavalla tai toisella tärkeä - itse en saa Keski-Suomesta irti oikein mitään edes kameran kanssa, kotipuolesta taas varsin vaivattomasti), sen seurauksena tulee sitten se kuva jossa on se jokin, tai sitten ei.