Kun kerran katukuva on mustavalkoinen ja rakeinen, niin laitan katukuvan, joka on värillinen, eikä rakeinen. kapa
Vs: Katukuva Hahahahaha.....pilvet on yhtä kuohkeat kun ajatukset tai hiukset jotka langan varjon kautta ydistyvät toisiinsa. Hauska kuva. Ja teknisesti hyvä otos.
Vs: Katukuva ..se on sitten sellanen henkilökohtain voi voi. <COLOR color="red"]Jatkan vielä seinän loppusta.</COLOR> Vasemmalla puolella seinässä on haljennut sauma samassa kohtaa kun oikealla puolella oleva seinän loppuminen. Seinä on symmetrisesti kuvassa. Toisella puolen on liikuntasauma ja toisella puolen maailman laita. Hieno lisä tämä on vain tälle kuvalle. <COLOR color="red"]Eikä tässä vielä kaikki</COLOR> Eikö ketään ärsytä etualalla oleva varjo? Ei se minuakaan ärsytä. Se kertoo minulle että kuvaaja on varjossa. Eikös kuvaajan aina pidä on niinsanotussa varjossa.
Vs: Katukuva Jos tuo seinä loppuisi ei kuvan elementtien suhteelle olisi tätä nykyistä valintaa tukevaa perustetta. Kuva kuolisi aika nopeasti, jos tuo oikean reunan valkoinen osa tai alareunan varjon rajalle sijoitettu kaivon kansi puuttuisi. Nyt elementit pilvi, kaivonkansi ja oikealla seinän takana oleva vaalea modostavat kolimion joka vahvistaa kuvan toista kolmiota, mutta vaikuttaa pääasiassa alitajuntaa, ellei osaa etsiä. Minusta mikään muu valinta kuvalle, hetki, rajaus tai elementtien sijoittelu ei tulisi kysymykseenkään, koska nyt jännite on maksimaalinen ja kiehtova. Tällä valinnalla on sisältöä, varsinkin kun on streetkuva, eli kuvaajan suunnittelma, ei ohjaama. Vahva! Tämän kaltaista kuvaa on helppo arvioida jälkikäteen, mutta vaikea ottaa. Usein päätökset ja valinnat tapahtuu murto-osa sekunneissa alitajuisesti, vaikka kuvaushetkeä/sommittelua olisikin odottanut ja pohtinut paikan päällä kauemmin.
Vs: Katukuva Ei, ei ja ei. Rajatkaapas tuo oikea reuna siten, että talo jatkuu kuvan yli. Ei toimi. JPU tuon hyvin selvittikin. Tärkeä on myös tuo odotettu törmäys (Kaarle2001). Selitys kuvan synnystä on joillekin varman mukavaa kuultavaa, en yleensä näitä niin hirveästi selvittele: Kuuluu Gruesse aus Potsdam-sarjaan, jota kuvasin kahden viikon ajan kyseisessä kaupungissa. Tuloksena 50 "postikorttia". Tämä ei ollut sarjassa. Ensimmäsenä kiinnitin huomion seinän väriin ja siinä oleviin ilmoituksiin ja harvakseltaan kulkeviin ihmisiin. Melko tyynenä päivänä pilvet liikkuivat hitaasti, mutta havaitsin tuon puhekuplan tulevan. Varttitunnin odottelin ja kun se alkoi tulla kohdalle, niin oli aika valpastua. Kolme kuvaa kuvasin (sarrrjakin olisi ollut mahdollista, ja digi on halpaa). Viimeinen se, jolloin pääsi jatkamaan matkaa. Nurkan takaa tuleva nainen oli sitä sattumaa, sitä, mitä Hietaharjun Mikko nimittäisi "hallituksi sattumaksi". Piti vain malttaa sen aikaa, että edellä menijät kiiruhtaisivat pois. Ja toivoa, että eivät jäisi pällistelemään maisemia. Ai, että kuka Mikko? No yksi kamu täältä Jyväskylästä. On väitellyt valokuvauksesta, tohtorismiehiä. Viisas ihminen. No, ainakin oppinut kapa JPu: "Usein päätökset ja valinnat tapahtuu murto-osa sekunneissa alitajuisesti, vaikka kuvaushetkeä/sommittelua olisikin odottanut ja pohtinut paikan päällä kauemmin." Tuohon yhdyn täysin sielun voimin. Kuvaaminen ja näkeminen on parhaimmillaan alitajuista toimintaa. Ainakin minulle. Olen verrannut sitä autolla ajamiseen. Jos mietit, mitä poljinta tulee milläkin hetkellä painaa, niin metsässä olet. Etsimessä oleva näkymä on tajuttava hetkessä, analysoimatta, ajattelematta. Tämä ei tietenkään päde kaikkeen kuvaamiseen. Esimerkiksi arkkitehtuurikuvauksessa, josta minulla on jonkin verran kokemusta, noin ei voi toimia ollenkaan.
Vs: Katukuva Kiitos, hyvin oivallettu. Pitääpä lisätä koottuihin selityksiin, jos sallitte kapa Poistin ylimääräisen lainauksen, kun jäi vahingossa roikkumaan.