Jotenkin viime aikoina ruvennut vitut...... nää kuvien postailut, ei vaan jaksa. Mutta sitten kuiteskin tulee aina taas laitettua, tiedä sitten missä mättää vai onko vaan omien kuviensa tyrkytys mittari täynnä.
Vs: Yli synkän virran Tiedän tunteen. Jostain sitten vain tulee intoa jatkaa ainakin kuvausta. Kuvien postaaminen on aina vapaaehtoista. En minäkään jaksa aina.
Vs: Yli synkän virran Svidutuksen tunne voi olla sisäinen kello siitä, että nyt alkaa joku luova prosessi päässä pikkuhiljaa kehittymään. Postaa ihmeessä kuvia ja testaa ajatuksiasi meidän katsojien kautta.
Vs: Yli synkän virran Kuvahan on oikein kiva ja olisi vielä parempi jos tuossa ojassa kelluisi jotain etualalla ja siten olisi enemmän otsinkon mukainen. Ens kerralla kumiankka reppuun..
Vs: Yli synkän virran You make me smile, toi oli loistava ajatus. Täytyy joku kerta kokeilla, ottaa muksuilta hieman kumileluja mukaan. Tuntuu vaan välillä että ei jaksaisi postailla mitään, vapaa ehtoistahan tämä tosiaan on. Sen takia pidinkin tossa huiman kolmen viikon postailu paussin ja tyydyin kommentoimaan ja tulkitsemaan muiden kuvia, samalla imien niistä ideoita ja oppia itselleni. Ekat puolitoistaviikkoa oli rankkoja sitten toinen puolisko oli todella mukavaa kun ei tehnyt edes mieli postata mitään. Jotkut elää arvosteluista ja toiset kuolee niistä, kolmannet joita ei edes huomata niin haihtuu vaan pois. Mukavaa tässä on se kun kuvaa vaan itselleen, saa sen onnistumisen tunteen ja fiiliksen että tämähän ei ole yhtään paskempi kuva. Mutta ens kerralla kumiankka mukaan Kiitos T:Jukka
Vs: Yli synkän virran Mun mielestä on hauska katsella, että milloin ollaan Karjalaiskylän pelloilla, jossain Tolkkisissa tai vaikkapa Gammelbackan ojalla
Vs: Yli synkän virran Itse tykkään myös katsella kuvia paikoista jotka itse tiedän taikka olen itse kuvannut sen, hyvin näkee ja pystyy vertailemaan eri kulmia ja ihmisten näkemyksiä. Tämä on otettu Porvoon sairaalan lintutornille menevältä polulta, siis siltä jälkimmäiseltä missä on se leikkipuisto ja hiekkakenttä.