Joku tunnettu valokuvaaja, en nyt muista kuka, on sanonut: "se, joka väittää pystyvänsä arvioimaan oikean valotuksen, liioittelee tai suorastaan valehtelee".
Jätä väliin ja säästä M6 varten. M5 on Leican mittakameroista surkein ja kolhoin, käytettävyydestä ei oikein voi puhua. M4 on arvostetumpi, ja siihen on syynsä.
Varmasti totta, noin kaikki olosuhteet huomioiden. Kuitenkin: kun nyt iltapäivällä menee ulos, tällaisena kauniina aurinkoisena päivänä, niin montako kertaa valotus pitää mitata, ennen kuin tietää, mitä se on? a) 1 b) 2 c) 10 d) 20 e) useammin?
Selailin tuossa 40-luvulla painettua kirjaa, johon oli koottu esimerkkejä valaisusta ja muutoinkin ammattilaisten työstä. Kyllä siellä vielä muutama oli, jotka valotusajan kohdalla mainitsivat "hetkinen". Mitä se sitten mahtoikaan tarkoittaa, kai sitä, että manuaalisesti suljin auki/kiinni.
Ulkona pilvettömänä päivänä voi hyvin luottaa kokemukseen. Pilvisenä päivänä voi olla vaikeampi arvioida pilvipeitteen aiheuttamaa valohäviötä.
Tätä olen monesti miettinyt. Miksi tuo on huono? Ok, onhan se erilainen kuin muut M sarjassa mutta onko se silti huono? Itse tuossa ainakin kiehtoisi tuo että etsimestä näkee suljinajan ja neulasta miten kaukana ollaan oikeasta valotuksesta. Kokemusta tuosta ei ole mutta kuvittelisin että suljinajan säätökin voisi tuolla olla helpompi kuin muilla M sarjalaisilla. Nämä siis vain omia ajatuksia.
Kamera on lähinnä filminkantoväline, toki Leica on varmasti hieno omistaa mutta samat kuvat saa Nikkoreilla
Ei sillä omistamisella nyt niin ole niin väliä, Leicaa on ennen kaikkea hienoa käyttää. Siinä jää Nipponit jälkeen niin että hujahtaa.
Ei M5 ole huono. Se on lähes identtinen M4-prototyypin kanssa. Aikoinaan sitä pidettiin isona ja painavana. Verrattuna nykyisiin pro-kameroihin se on siro ja pieni. Minulla on ollut M5 monta vuotta. Tosin en ole ehtinyt vielä sillä kuvata.
Kerrotko hiukan miten ne on ylivoimaisia, ei ne kuvissa näy. Tosiaan kyse ei ole katkeruudesta , saisin Leican vaikka heti.
En puhunut kuvista mitään, puhuin käyttämisestä, eli kuvaamisesta. Ehkä sun pitäisi vaan ostaa se M-Leica jotta ymmärtäisit. Sen verran olet kameroita pyöritellyt, miksi et vihdoinkin kokeilisi myös tätä?
Korean sodan aikaan amerikkalaiset kuvaajat ostivat lomillaan Japanista Nikonin optiikkaa. Kun he sitten lähettivät kuviaan kotiin, joillekin ilmoitettiin että mehän sanoimme, ettei tarvitse käyttää 4 × 5 tuuman kokoa. Niin hyvä oli kuvan laatu.
Helppoa: M4 jos pärjäät ilman valotusmittaria, M6 tai MP jos haluat valotusmittaria. Ja nokalle sitten Leican objektiivi eikä mitään muuta. Summicron on aina varma valinta. 35 tai 50mm on makuasia. Jos tähän lähdet, tuskin enää vaihdat takaisin muuhun 35mm:n kameraan.
No, niitä saa aika halvalla. Hintaan kuitenkin on syytä lisätä semmoinen 500 egeä huoltoon; ne ovat täysmekaanisia laitteita, jotka pitää voidella ja säätää ammattimaisesti ennen käyttöä - etenkin, jos ovat pitkään olleet käyttämättä, kuten useimmat ovat. Pinnoitekin hajoaa käsiin melko yleisesti, se oli heiveröinen jo uutena. Toki vaihdettavissa, mutta taaskin johonkin hintaan. Kaikki lisävarustet (tai kaikki vanhemmat objektiivit) eivät sovellu, jne. jne. Lueskele nettiä. Toisaalta, kyllä semmoisella huollettuna taas parikymmentä vuotta kuvaa, joten hintakaan ei vaikuta pitkälle ajalle jaettuna.
Niin, voihan se olla, että Mersulla on kivempi ajella mökille kuin Ladalla. Samalle mökille kumminkin pääsee.
Arvostettu, haluttu, surkea, käytettävä? Käytettävyydessä M5 on parhaita. Miksei siitä voisi puhua? Mut joo, menee tietty marginaaliin erikoisena m sarjassa. Se johti Leican konkkaan kun tekivät liian hyvän kameran joka ei myynyt. Ed. Eihän se ehkä ollut ihan konkurssi sanan varsinaisessa merkityksessä mutta vakavat vaikeudet ja uudelleenjärjestelyt. Samaa 'vikaa' oli myös viimeisissä Leicaflexeissä. Kallista ja tinkimätöntä suunnittelua mutta heikkoa myyntiä. Leican kulta-aika päättyi.