Kuvasin eilen melko lailla tasaisissa olosuhteissa kokonaan vallitsevassa valossa noin 1100 kuvan setin. Valotus oli mielestäni lähes nappitarkkaa. Tavoistani poiketen siirsin myös kakkoskortin jpegit koneelle ja vertailin niitä huvikseni raakakuviin, jotka olin perussäätänyt tarkempaa käsittelyä odottamaan. Ei ne olleet hullumpia, osa miellytti jopa enemmän kuin oma työ. Jäin ihan pohtimaan, peruslaiskana miehenä, että tällaisen setin, jossa olosuhteet on suht helpot ja vakiot ja valotus onnistuu kunnolla, voisin jatkossa muokata jpegeistäkin lähtien. Ei se mun valokuvaajan kunnialleni kävisi paljoakaan Täytyy pari settiä seurata. Tosin nyt alkaa kohta taas vankempi studiokuvauskausi, ei taida siellä uskaltaa... Onko teissä monia, joka kuvaa toiselle toimitettavia kuvia ja uskaltaa jpegiä käyttää lähtökohtana?
Fujilla jpegit on filmisimulaatioiden muodossa itseä miellyttäviä. Capture one avaa automaattisesti myös raakakuvat jpegin säädöillä. Joskus niihin on tarvis puuttua riippuen tilanteesta ja käyttötarkoituksesta. Mutta,,, ylläolevasta.syystä kuvaan sekä-että.
Täältä myös ääni Fujin jpeg:lle vaikkei äänestyksestä tainnut olla kyse. Enkä ota rahaa kuvistani. Niin ’tilaajan’ on ihan turha kurkkia tän hevosen suuhun. Mutta siis Fujin filmisimulaatio -jpegit opin säätämään kamerassa juuri sellaisiksi kuin kuvani haluan 99 kertaa sadasta. Varsinkin kun en jotenkaan tykännyt työstää Fujin raw:ta. Mutta kyllä Fujinkin kanssa tuli huteja, varsinkin huonossa valossa ISO arvoja nostamalla tulee helposti ihosta muovista jälkeä. Jaa-a nyt kun ajattelee niin 99 oli liioittelua ja oikeampi luku voisi olla 85-90. Mutta kuten Olli aloitti niin jpeg:llä kyllä pärjää kun valotus on helpohko ja valkotasapainon oppii kameralla sävyttämään haluamakseen ainakin hyvin lähelle. Itse en kuitenkaan enää kuvaa ilman raw tallennusta. Raw:t arkistoin niin voi säätää uudelleen (melkein) miten vaan. Jpeg on kulutustavaraa ja mielen mukaan tulee samasta kuvasta erilaisia versioita. Ja Nikon Df:n raw:ta työstää mielellään ja Canonin 5D :ta ei juuri tarvitse kerran tehdyistä säädöistä paljon muokkailla.
Itte aloitin kuvaamaan RAW:a heti sitämukaa kun sai irti tarpeeksi suuria muistikortteja, vuoresta 2002 lähtien. Nyt on kuvamäärä laskenut huippuvuosista niin ei tee tiukkaa käyttää pelkkää Rawia.
Canonin 5D Mk2:ssa on pikku-raw. Käytin sitä jonkin verran hautajaiskuvauksessa, kunnes tuli eteen että piti tehdä mun eräissä hautajaisissa ottamastani kuvasta muistokuva tämän henkilön hautajaisiin. Eli niinkuin monesti käy, kun joku kuolee niin siitä ei löydy kunnon kuvaa. Kyllähän siitä kuvan sai, mutta tavis-Rawista olisin saanut paremman. Nyt kuvaan kaikki täyrellä koolla, passikuvat menöö samalla. Toki kun pikseleitä alkaa olemaan yli 40 miljoonaa niin puoliskakuva voi käväistä mielessä jos lopputuote on yleensä 10-kuva.
sRAW löytyy myös D810:stä. Nikon D810 Review - Image Sensor, RAW and sRAW Options (Page 3 of 12) Huomaan että tuolla on ihan uutta raporttia lisätty 2014 julkaistuun juttuun! Huhtikuussa lisätty kappaleet 8 ja 9 sanoo tekijä kommenteissa. (@Kimo oot ehkä tsekannut ton sivun. Ohjelmia Nikoniin ja D800E. Mulla on NX-D käytössä ollut pitkään. Sopii moneen asiaan muttei siinä ole hirveesti toimintoja.)
Tokihan minäkin kuvaan ykköskortille aina raakakuvaa ja kakkoselle jpeggiä, mutta tosiaan nyt ihan relevanttina vaihtoehtona tuli mieleen yksinkertaisissa olosuhteissa kuvatussa setissä käyttääkin jpeggiä lähtökohtana, kun pääsääntöisesti suurta säätövaraa ei tarvita. Ihan alunperin se tuli mieleen, kun kuvasin tuolla D700:lla rinnalle pelkkää jpeggiä, ja ne näyttivät niin pirun hyviltä. Nyt sit tsekkailin tuota Olympuksen E-M1 mark ii:n vastaavaa, kun oli helpoissa oloissa kuvattu setti. Pirun hyvät perussäädöt näyttää siinäkin olevan. Kun vertailin ehkä noin kymmentä itse perussäätämääni, ei siis lopullista vaan perussäätö tehtynä, Olympuksen jpeggiin, niin ei se jpeggi oikeastaan silmiinpistävästi hävinnyt, noin kolmannes näytti jopa paremmalta kuin oma perussäätö, niin pistäähän tuo laiskempaa miestä miettimään. Tällaiset näin helpot kesäiset rantasetit on tietysti poikkeus, mut silti. Ja aika usein sitä silti kuvaa aika stabiileissa oloissa ja koko setissä suunnilleen yhtenäinen tavoite, jolloin tuo mahdollisuus aukeaa. Ihan kaikki käsistäni päästämäni kuvat mä pyrin silti siis säätämään/tekemään samalla pieteetillä, mahdolliset sanomiset on sitten osaamisessa tai ”huonossa maussa”. Mutta tosiaan tuossa alkutyössä näyttäisi kyllä olevan mahdollisuus oikaista joskus.
...mä en ota joutavanpäiväisiä kuvia... mut joo, ymmärrän idean, ehkä sit niin, että helpoissa oloissa kuvattuja siirtäis koneelle vaan jpeggeinä. Mut Olympuksella ero ei ole valtavan iso, jpg noin 10 megaa, raw noin 18 megaa.
Mä taas käytän lähtökohtana adoben rawkonventterin automaattia. Ei tarvi kuin vähän säätää automaatin jälkeen yleensä shadowsia, niin on hyvä. Sehän on kuin jpg, mutta adoben automaatti