Vs: Käsi pystyyn! Onko sekin hassua, että digikuvaajat tulostelevat tai vedostuttavat kuviaan paperille? On ihan ymmärrettävää että kuviaan haluaa näkyville suuremman (tai vaikeammin tavoitettavan) yleisön saataville, kuin vain niiden, jotka voivat paperilla olevat versiot nähdä. Ei siinä mitään hassua ole.
Vs: Käsi pystyyn! Olen jo ihan ulkona tästä keskustelun käänteestä. Valokuvien on oltava paperilla, sillä vedostus/tulostekniikka ja -taito on iso osa valokuvan syntyprosessia. Materiaali, pintastruktuuri ja pohjan väri vaikuttavat kaikki siihen, miten lopputuloksen kokee.
Vs: Käsi pystyyn! Paperina.....hmmm. Entäs dia, onko sekin saatava paperille? Niin no kirjoitin että kuvaan filmille ja skannaan sekä käsittelen kuvat koneella. Sen jälkeen annan tulostamisen jollekkin nettifirmalla koska itellä ei ole tuostinta. Olen laskenut että sillä tulostimen rahalla saan paljon enemmän valmiita ja parempilaatuisia kuvia liikkeestä. Eikä näin ollen tule tulostettua turhia kuvia. Jos ei kuviaan saisi digimuotoon olisi se kuvattu millä formaatilla tahansa ei näitä hyviä foorumeitakaan olisi. Kuinkahan paljon harrastajia liikkuu ilman nettiä ja kuinka ne vaihtelee ajatuksiaan ja missä?
Vs: Käsi pystyyn! Kyllä niitä liikkuu ja vaihtelevat ajatuksia. Samalla tavoin kuin tuttuja ja kavereitakin on ilman nettiä. Ei tällekään foorumille mikään pakko kuvia ole laittaa ja kyllä täältä silti tietoa saa.
Vs: Käsi pystyyn! Itse en tänne kovin usein kuvia postaile, vedostan pääasiassa 30x40cm paperille, jotka eivät mahdu skanneriin. Duunin A3-kopiokoneessa on kyllä skanneritoiminto, mutta se tekee niin huonoa jälkeä että en sitä viitsi käyttää. Teen pinnakkaiset skannerilla sekä tulosta joitakin yksittäisiä kuvia avuksi pimiöön. Muutenkaan en pyöri täällä Kameralaukussa kuvien takia, vaan tiedon ja keskustelujen. Galleriassa on välillä niin ihme juttuja, että ei paljon kiinnosta osallistua. Tulee vaan huonolle tuulelle muidenkin puolesta.
Vs: Käsi pystyyn! Itse pyörin täällä ihan egosyistä, ei tartte lapsia ja lastenlapsia tukistaa kun voi päästää höyryä pois kun lukee jonkun Mvuoren vastauksia. Sääli että Jari Siren laitettiin pakkolomalle. mutkin varmaan laitetaan kohta... Eikun ihan oikeesti: Mulla on ollut digi varmaan jo kymmenen vuotta (Fuji S1/S2 !) sitten pari nikonin digiä, vaihto täydenkoon canoniin ja linsseihin siihen, ja pikapikaa vaihto takaisin Nikoniin( rahaa paloi rutosti) Nyt on Nikon D2H ja D2Xs + Sigmat 18-50, 30mm 1,4 ja 50mm 1,4 potrettiobjektiivit, sekä Konsertteihin/levynkansiin Nikkor 200:2 ED/IF MUTTA: Aina kun aikataulu tai asiakas antaa myöten kuvaan analogista mustavalkoista, Hasseli systeemillä tai Leica M systeemillä. kehitän negat erilaisilla kehitteillä riippuen mitä fiilistä haen takaa ja skannaan Hasseli Flextight II skannerilla. tuloksena on kinosta noin 30 megan tiedostoja, skarppeja kun faan ja riittää aikamoisiin tulosteisiin. Itselläni on Epson A3+ mutta kavereilla vaikka metrin tulosteisiin saakka. Märkäprosessia käytän kun teen "ON Off " yksittäisiä kuvakirjoja joita ystäväni Kirjansitoja Roininen Korkeavuorenkadulla niputtaa kirjoiksi, sillä kädessä katsottuna oikeata baryyttiprinttiä ei voita mikään. Se Digihommasta on kuitenkin sanottava että Negaa skannaamattomana on aika vaikea tunkea sähköjohtoon, en ole edes yrittänyt, ei sitä niin pienelle rullalle saa !
Vs: Käsi pystyyn! Aivan. Digikuvaamisessa hauskinta toisaalta on, että voi vaihtaa puolen vuoden välein parempaan laitteistoa jotta saisi laadukkaasti loppukäyttöön; laittaa 800px kuvia nettiin. Ihan kuin ajaisi polkupyörällä ja kuvaisi kun se varastetaan? ;-P
Vs: Käsi pystyyn! kerrankin olen Kuikurinkanssa samaa mieltä !On jotenkin liikuttavaa lukea tuota kirjoittelua digikamojen uusista ominaisuuksista, kun tietää että on kavereita jotka elättävät perheensä ja reissaavat maailman ääriin laukussaan kamoja jotka "asiantuntijat" teilasivat jo muutama "sukupolvi " sitten.
Vs: Käsi pystyyn! Digikuvissa meikäläistä häiritsee eniten se, että jälki on aina surkeampaa kuin vanhoilla filmivehkeillä. Digitaalinen kohina on järjestään rumempaa, kuin esim. 400asa filmin pehmeä rakeisuus. Digikuvassa on myös aina näkyvää kohinaa, vaikka ISO:n säätäisi kuinka pieneksi tahansa. 50asa:n filmillä sai kristallinkirkkaita ja teräviä kuvia ihan halvoillakin filkkavehkeillä, johtuiko se sitten tuurista vai taidosta, en osaa sanoa. Joten, käsi pystyssä täällä ollaan, mutta tietty pienin varauksin. Vaikka pimiössä oli ihan kivaa toteuttaa itseään, on digiajan nopeus ja välittömyys ajanut aika monta kertaa kuvanlaadun rinnalle, ja valitettavasti joskus myös ohi... ihan kuin jollain uudella pikkufiiatilla pyyhkäistäisiin ohi ainoasta autosta minkä olen saanut omistaa, -66 mallin Volvo Amazonista. (on mulla toki noita nelipyöräisiä ollut muitakin, mutta autoja ne eivät ole olleet, vain kulkuvälineitä ;D )
Vs: Käsi pystyyn! Enpäs tiedä onko se kivempaa, mutta jostain syystä tuntuu filmille kuvaaminen vieläkin vatsanpohjassa erilaiselta; Jotenkin taianomaisemmalta, huolimatta että se on tavallaan fyysisempää. N. 20-30 prossaa menee vielä filmille ja skanneri vonkuu, milloin dian milloin paperin ahmiessaan. - E
Vs: Käsi pystyyn! Myin eilen viimeiset digihärpäkkeet pois. Nyt on jäljellä kaksi mekaanista filmikameraa ja jotain tilpehööriä. Tavoitteena vielä myydä toinen pois, että laukku kevenee entisestään. Helvetin ison kamerarepun kyllä jätän sille yhdelle kameralle, mahtuu eväitä enemmän mukaan. T Jukka
Vs: Käsi pystyyn! Ei mulla oo kuin kaksi Rolleiflexiä, 3.5 saa lähteä, 2.8 jää. Tosin, saatan om1 hommata jostain ja siihen 50/1.4 Zuikon. T Jukka
Vs: Käsi pystyyn! OK, ymmärsin väärin toisesta ketjun kirjoituksestasi että sulla on OM1. Hyvä että pidät Rolleiflexin, sitä halusinkin kuulla. Olet sillä kameralla ottanyt hyviä kuvia!
Vs: Käsi pystyyn! Aloitin koko harrastuksen digillä, mutta nyt kuvaan 80% kuvaustilanteista filmille. Filmille kuvatut kuvat näyttävät kaikin puolin kauniimmilta ja varsinkin keskikoolla saa selvästi parempaa laatuakin. Kuvat vaan näyttävät erilaisilta. Lisäksi filmikuvaus on paljon helpompaa, siis tekninen onnistuminen. Digiä käytän niihin tilanteisiin missä se on kätevämpi, kuten vaikka perhejuhien kuvaamiseen ja muutenkin kun tärkeämpää on vaan saada riittävä määrä kuvia helposti muistoksi kuin kuvien "taiteellinen" vaikutelma.
Vs: Käsi pystyyn! Mä oon kanssa kuikeron kanssa samaa mieltä tikiukkojen välinehulluudesta. Eipä silti, kyllä filmipuolellakin sitä harrastetaan, joskus tuntuu että jopa enemmän. Mikä kamera, mikä linssi, mikä suodin. Ja sitten paranee: Mikä filmi, mikä kehite, missä suhteessa, missä lämpötilassa, miten agitoidaan, ja miten keskeytetään, kiinnite, huuhtelu. Sitten päästään vedostukseen: Millainen kone, miten kiinnitetty, onko tasainen valo, onko lauta ja kallistukset oikein, millä linssillä: Mikä kehite, mikä lämpötila, mille paperille, mikä sävyte, mitkä sävytteet, mikä vaihe ensin, mikä vaihe sitten jne. Miten kuivatus? Serkkuni (ammattilainen, joka koekäyttää lähes kaikki markkinoiden laittet); Terävimmän kuvan saa silloin, kun kuu on oikeassa suhteessa aurinkoon ja tähdet oikeassa asennossa maahan nähden. T Jukka
Vs: Käsi pystyyn! ja oikein valotetun, jos muistaa kostuttaa keskisormen ennen sen pystyyn nostamista, jos muistat !
Vs: Käsi pystyyn! Kyllä digikuvaus on tosi hieno homma. Työkuvien kuvaamiseen. Kun purkaa 25 vuotta vanhan moottoripyörän atomeiksi ja haluaa joskus saada takaisin kokoonkin. Mutta printit niistäkin pitää tehdä. Ei tykkää tietokoneet jarrunesteistä. Mutta oikeat kuvat kuvaan filmille. Kertokaa mulle miten arkistoitte digikuvianne 50 vuotta. Tai edes kymmenen.