Luin arvostamani Sulannon blogia jossa hän kertoi asialliseen tapaansa vaikutelmiaan Canonin uudesta G1X -mallista. Silmiini osui ajatelma, jonka olen havainnut yleiseksi (mutta puutteelliseksi) monessa muussakin kirjoituksessa: Lainaus, jossa lihavointi allekirjoittaneen: "(....) Takanäyttö on toimii niin kuin pitääkin ja kääntyy lisäksi melkein joka suuntaan, mutta kuvausote ei ole tukevin, kun kamera on käsivarsien ojennuksessa. Varsinkin pitkähköillä valotusajoilla otsaluuhun tuettu kamera olisi helpompi pideltävä. (....)" Lähde: sulantoblog: Canon G1X kokeilussa Joka suuntaan kääntyvä, suurikokoinen näyttöhän mahdollistaa juuri sen, ettei kameraa tarvitse pitää suorien käsien varassa kuten niin usein on tilanne kiinteänäyttöisten kameroiden kanssa. Kehoa vastaan painettu kamera istuu tukevasti, usein aika huomaamattomasti ja se. että kamera on hieman alempana tuottaa kuvia, joissa on mielestäni parempi perspektiivi. Bonuksena tietysti se, että tuollaisella laitteella on helpompi kuvata hyvin alhaalta, kohteita, jonne ei mahdu itse sisään tai toisten päiden yli väkijoukossa. Samoin näytön kääntäminen kirkkaassa auringonvalossa sekä kehon antama varjo ovat selvä etu.
Vs: Kääntyvä näyttö Välttelen mahdollisimman pitkään pokkareilla kuvaamista ja takanäyttökuvaaminen ei kuulu tapoihini. Joskus kumminkin olen kuvannut omalla G7:ni ja joskus vielä harvemmin näytöltä. Aika hyvin sen vakauttaminen onnistuu kun sen kiristää niskan taakse hihnalla ja tukee kyynärpäät rintakehää vasten. Siinä tulee tehtyä kolmio joka on jokseenkin melko tukeva.