Vs: Jurmo – saari jossa aika on pysähtynyt Taitaa monissa digikameroissa olla kuvaprosessorin pyörittämiä goya, jugend, varmaan polaroid ja ehkä ’Holga’-filsujakin. Ehkä olen mieltynyt näihin mystifioiviin kuvaprosesseihin. Ne kuljettavat tietoisuuden rinnalla alitajuntaisia vyöhykkeitä. Olisiko liikaa estetisointia itseltäni. Holgahan vinjetoi hurjasti ja hävittää kontrastin sallimalla valon seikkailla linssistöissä. Jotkut oppivat niiden muuntelulogiikan päässen mestariluokalle. Polaroidit korostaen hahmojen muotoja, väripintoja, epäloogisuutta. Saattavat herkistää minua kokonaisvaltaiseen fiilistelyyn hyviin kuin pelkotuntoihin, kaikelle siltä väliltä. Tehdäänkö tämä taiteilijoiden tavoin tietoisesti, punaviinihöyryissä, tai ’hJurmo’-meriotsoonin vaikutuksen alaisena. Ne on omia valintojamme. Niissä on kiva liikkua ja katsoa mitä erilaiset kokeilut tuovat esille. Vähän niin kuin keramiikkapatsaiden väripoltot. Pesukoneen, kahvin ja mustikan voi halutessaan lukea myös aivomyrskyn, stimulanttien ja luontosuhteen kautta. Jos mietin isonkoon kameroita, on pakko nostaa esiin ’Strangely Familiar’ Acrobats, Atheles,, and Other Travelig Troupes (Aperturen jukl. Valokuvakirja) kuvannut Michal Chelbin. Häkellyttavän hienostunutta värienkäytöä ja mustavalkosävyjä. Sisällöstä puhumattakaan. Erittäin koskettavaa kuvaa. Sitä naisten käsittämätöntä herkkyyttä parhaimmillaan kohdatessaan kuvattavansa. Tutustukaa. Kuvaaja myös hehkuttaa, kiittäen ystävänsä kuviensa käsittelyä, kuin painoasiantuntijaakin. Tämä lienee ’kimppatyön’ huikea yhteistulos. Kirjaa pitäisi olla Luovassa Albertinkadulla. Tämä nyt menee paljonkin ohi Kenin töiden, joista kokonaisuutena olen aina pitänyt. Mutta jos minäkin nyt rönsyilisin. Ymmärrätte varmaan miksi. Sivuten kuitenkin meille valokuvaajille tarkeitä luomisen lähteitä. T. manual
Vs: Jurmo – saari jossa aika on pysähtynyt En ihan päässyt sisälle edelliseen. Muutamia muotoseikkoja (minua ärsyttäviä) lukuunottamatta Kenin Jurmo-kuvat ovat oivaa tavaraa. Tälläisessä tulee aina mieleen se, että laittaako tänne vai ei, sillä vedoksina ovat varmaan toista luokkaa, ja nuo uuspolaroidit varsinkin (originaaleina tottakai). Tykkäisin joskus nähdä. Ei noilla eri tekniikoilla ja ohjelmilla ja kameroilla ja objektiiveilla ja suotimilla ja neulanreiän läpimitalla ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun lopullista kuvaa katsotaan. Merkitys on siinä, että hallitsee välineensä, ja käyttää sitä näkemyksensä mukaan, antaa katsojalle kuvan omasta tulkinnastaan, ei luomuna reprona, vaan tunteena. Ken on onnistunut mielestäni tässä aikamoisen hyvin. kapa
Vs: Jurmo – saari jossa aika on pysähtynyt tarkennus.. ajatus oli, että dokumentaarispohjaisen maisemakuvan prosessointi voi antaa katsojan ajatuksille omapohjaista liikkumatilaa, innoittaa omiin tunne- ja aikamatkoihin, tulkintoihin kuvaajan kerroksien lisäksi. ..ajatus, että hieman provosoimani kuvanmuokkaus, ei välttämättä ole hallitsematonta, kuvaajahan signeeraa sen esilletuomalla. .. että vaatimattomillakin välineillä on ominaisluonteensa, niiden ehdoilla taiten kuvaten myös paikkansa, asettaen tämän ylettömän 'pikseleihin tuijottamisen' kyseenalaiseksi, mitä moni muukin tällä foorumilla kriittiisesti arvio. ..että ison koon ominaisuuksia on kyseinen kuvaaja henkilödokumenteissaan, myös ehkä omia tuntojaan malleihin peilaten, tuottanut hienoviritteistä kuvaa, jossa väriskaalat ovat hyvin mietittyjä, hyödyntäen ison koon detaljirikkautta .. että hieman huonosti ilmaisten, tai väärässä yhyeydessä kirjoittaen, halusin nostaa työryhmän osuuden esille kuvan ilmiasussa, kulloisessakin esitysmuodossa, kun originaaleja ei useinkaan näe, kuten Kasimir kommentoi .. ja että se voi prosessoitua hieman samoin, kuin japanilaiset puupiirroskuvat, ollen usean ammattilaisen luova 'kimppatyö' heidät kaikki esiinostaen, mikä tämäkää ei ole teille foorilaisille varmaankaan kovin uutta. Samaa vanhaa kertausta, itsekseni jupisten, valokuvan ilmaisumuotejen rikkautta. manual