Tässä kuvasarja viime juhannukselta. Ykkösessä ja kakkosessa terävyysalue ei ole kohdallaan (ykkösessä itse tonttu ei ole terävä, kakkosessa taas ei taida kumpikaan olla huipputerävä), mutta toisaalta sivutuotteena tontun terävyys lisääntyy sarjan edetessä ja tukee sillä tavoin kokonaisuutta. Homma kirjaimellisesti fokusoituu tonttuun. Ehkä tämän voisi käsittää tiivistettynä kasvu-, tai itsenäistymiskuvauksenakin. Olisiko viimeinen kuva syytä pyöräyttää vaakatasossa, jotta jatkuvuus säilyisi, vai onko nimenomaan parempi näin (jännitettä ehkä enemmän)? Mitä muuta? Kuva1: Ihmetys Kuva2: Ilo Kuva3: Pohdinta
Vs: Juhannustonttu ja lentämisen ihme Elämäniloista meininkiä. Hyvä mieli näistä tulee. En kääntäisi kolmatta kuvaa, se on suosikkini koko sarjasta. Vain tuo vaihtelevuutta tuo suunnan muutos kokonaisuuteen. - Eero