Vs: Juhannusta kokolla LOLLIS! Hauskaa Tuonelan parodiaa yksin ja ryhmässä. Kokossa sojottavat klapien päät alkavat näyttää kurottavilta käsiltä tovin katselun jälkeen. Mukavia kieli poskessa toteutettuja kokkokuvia.
Vs: Juhannusta kokolla Veltto Virtasta mukaellen voisi alustaa kuvien tarinaa, miten elemettien yhdistyminen hetkessä jossa veden äärellä, kuitenkin äiti maalla palava tuli on tuli-veden katalysoimana ihmisen henkinen hedelmällisyysriitti ja aistien kautta tuleen meneminen on uusi tuleminen, mielen kulottaminen, jolla poistetaan sen kolottaminen. Ykköskuva esittää tätä erinomaisesti. Kakkosessa on kokemus ulkoistettu ja tietoisuuden kautta reflektoidaan tapahtumaa. Kolmannessa kuvassa on prosessin kolmas vaihe, jossa on uudella tavalla koettu yhteisöllinen bakkanaali, mutta ei banaalisti, vaan tulisesti. Hienoja kuvia.
Vs: Juhannusta kokolla Upeita alkukantaisia kuvia. Kakkosessa vähän laskuhumalaa, mutta kolmosessa mennään taas.
Vs: Juhannusta kokolla Toinen kuva on hyvä, mielenkiintoinen ja hyvin sommiteltu. Se on aika helppo nähdä myös onnistuneena ja puhuttelevana symbolikuvana.