Paikallisjunassa Malagaan. Matkaseuralaiseni: Pane se kamera pois! Minä: En voi. Pakko ottaa kuva. Matkaseuralaiseni: Et ota tuota salamaa! Minä: On pakko näissä olosuhteissa. Minä: Räps. Matkaseuralaiseni: Sä oot kyllä hullu!
Rohkeus kannatti. Olin aamuäreä naapureiden parveketupakoinnista jonka savut täytävät asuntomme, mutta tämä kuva pelasti päivän. Nyt kamerareppu selkään ja ulos Lahden harjuille ;-) Kuvassa on loistava tilanne ja asemointikin ehditty täsmätä suun seutuvilla paikalleen, puhumattakaan naisen tyrmistyneestä ilmeestä. Argoksella on tarkkaa ja osuvaa havainnointia ympäristöstä muissakin kuvissa.
Hieno ja herkkä. Mustavalkoisuus on selvästi välttämätöntä ja monesta syystä paras ratkaisu. Pari vihonviimeistä viimeistelyä tulee mieleen pariskunnan yhteensovittamisessa: lyhyempikorvaisen kasvojen kiiltoja voisi silotella, koska toisenkaan kasvot eivät kiillä (sarjakuvahahmoilla ei ole rasvaa ja hikeä kasvoissa); isompikorvaisen takin tummimpia alueita ja varjoja muutenkin voisi vielä vähän tummentaa. Voi olla, että se kirves olisi hyvä varuste toisena matkakumppanina, jos maailman junissa ja metroissa enemmän kuvailee...