Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Ehkäpä tärkeintä on -kuitenskin- todistaa että on puhdasta "nettiarjalaista rotua" ? Sitten vasta oikeus kirjoitella ja postailla mitään ? Pitäähän meidän säilyttää jähmeys, jäykkyys ja pölkkyys ? T Erska
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Varmaan mailman kuvat joo, mutta jos rakennetaan imagoa kuin jotain pelihahmoa (nähnyt dokumentin)? Ikä myös luo erinäköisen mailman kuvan. Mitä tulee sosiaalisen median ja busineksen teon suhteen, niin kyllähän tuo jo nyt näkyy kuluttajatuoteissa, mutta tuskin hömmä sosiaalimedia tulee busines to busines rintamalle kovin kovaa, ainakin on vaikeaa kuvitella miten joku naamakirja taipuu tuohon? Esimerkkin sosiaalimedioiden hyväkäksikäytöstä kuluttaja markkinoinissa, ostin viime viikolla uuden ruohonleikkurin ja googlettelin ruohonleikuri sanalla, niin törmäsin suomi24 sivustolle kirjoitettuihin markkinointi kirjoituksiin, tai ainkin on vaikea uskoa että joku rakastuisi ruohonleikuriinsa moisin ylistys lauluin.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Aina siihen asti kun alkaa tapahtumaan ikäviä asioita ja pitäisi laittaa itsensä likoon. Tässä vaiheessa kumma kyllä useimpien tarve kuulua joukkoon yhtäkkiä häviää. Sorry OT.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Kyllähän sen näkee, että osa netinkäyttäjistä rakentaa tietoisesti virtuaaliminää ja peilaa palautteesta, onko siinä onnistunut, niin tällä foorumilla kuin toisillakin. On myös henkilöitä, joiden pitää löytää samanmielisiä ja hioa särmiä joko toisilta tai itseltä siihen päästäkseen. Toiset taivaltavat omissa saappaissaan muista välittämättä. Näyttää löytyvän kirjoittajia, jotka eivät pane paljonkaan painoa suomalaiskansalliseen helmasyntiin " mitähän tuo minusta ajattelee ". Tällöin mielikuva kirjoittajasta syntyy enemmän lukijan mielessä kuin kirjoittajan mielikuvituksessa. Teksti on enemmän aidasta kuin aidan seipäistä. On tietysti eri asia ottaa laadukkaita valokuvia kuin kirjoittaa laadukkaita nettijuttuja. Onneksi on lahjakkuuksia, joilta onnistuu molemmat. Yksi käytännön havainto on kärkevistä kirjoittelijoista : kauppa käy niiden kanssa huonommin, joilla on voittopuolisesti kielteistä sanottavaa. En ihmettele, koska en minäkään käy ruokakaupassa, missä kauppias pitää asiakasta huonona tavalla tai toisella. Fyysisen iän vaikutus nettikäyttäytymiseen minusta vaikuttaa enemmänkin siinä, etteivät varttuneet viitsi käyttää aikaansa kinasteluun, vaikka olisikin kokemusta näppiksistä jo vuosikymmenten takaa. On varaa antaa periksi, kun joku haluaa olla kukkona tunkiolla.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Jos kommentti ei ole henkilöön kohdistuvaa vittuilua, ei nimimerkillä vastaaminen mielestäni vähennä vastauksen arvoa. Varmasti on mukava saada palautetta guruilta, mutta luulisi kuvien postaajille olevan yhtä tärkeitä muidenkin harrastajien kommentit. Asiansa osaava kuvaaja ymmärtänee millä palautteella on jotain tieto/taito-pohjaa. Toden totta. Foorumilla on onneksi erilaisia "kauppiaita", kaikkien kanssa ei tarvitse asioida. Joidenkin kuvista ei viitsi sanoa mitään koska jälkipeli muodostuisi mittavaksi jälkireklaamiksi.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon edellinen kommetti ketjussa vaikuttaa keskimääräisen foorumilaisen komentiin? Itselläni on jonkun verran kokemusta, eriävästä komentista saadusta viharyöpystä. Tuleen montakin kertaa mieleen, sekä mielestäni huonomasta, että paremasta kuvasta mitä on komentoitu useamman kerran, johon olen sanonut sen mielipiteen mikä on tullut itse kuvaa katsottua. Minusta on myös selvää, että joidenkin kuvia pidetään lähtökohtaisesti hyvinä aina enemmistön osalta, ehkä oletetaan että niissä on jotain mitä ei ymmärretä, ja pelätään että tulee nolattua itsensä jos tuota ei huomata, ja kirjoitetaan tosi hieno. Tai ainakin tähän psykologiseen malliin tämä sopisi? Muistaakseni tässä kyseisessä ohjelmassa, oli myös kohta missä mainittiin että tulipaloissa on tapahtunut typerän mallin seuraamista, ja sitä kautta on ihmisiä kuollut. Muistaakseni esimerkki oli että useampi henkilö oli hypännyt ikkunasta kohtalokkain seurauksin, ensimäisen perässä, vaikka vieressä olisi ollut tikapuut vai oliko ne paloportaat? No joka tapauksessa vastaavia oli monta. Henkilökohtaisesti kyseenalaistan kaiken ja pyrin omaan ajatteluun, sanon kuvan huonoksi, jos koen sen huonoksi, oli kuvaaja kuka vaan. Uskallan sano myös hyväksi, jos niin koen ryhmäpaineesta huolimatta.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Oliko mun postaus sitten jotenkin eriävä kommentti vai mihin viittasit?
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Ei kun Jari yrittää palata alkuperäisen postauksen aiheeseen. Totta kai se vaikuttaa. Sitä ei kuulu myöntää. Ainakin siten vaikuttaa, että hymistelevän komppauksen kirjoittamisen kynnys on matalemmalla kuin jos on täysin eri mieltä kuin arvovaltaiset edeltäjät. Näin ainakin noviisina. Ja siten, että toisten kommenteissa on asioita, mitä ei ehkä itse tullut ajatelleeksi. Tämähän on ihan varmaan perus tsykologia kauraa tämä. Perus käyttäytymistä. Kyllä sille varmaan on syynsä, miksi ihminen siten käyttäytyy.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä On on perus kauraa, mutta minusta mielenkiintoista olisi tietää, tämä netti/anonyymi muutuja. Kaiken järjen mukaan luulisi että ihmiset ainakin voisivat olla enemmän yksilöitä netissä, ok näin ei kylläkään ole, mutta olisiko enemmän?
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Ryhmäkäyttäytymisestä tuli mieleen muinoinen juttu - Alabamasta, itse asiassa. Oli harjoitus, jossa helikopterin runkoa mallaava häkkyrä pudotettiin nosturilla veteen, sisällä oli 6-7 ihmistä. Porukan piti pelastautua pienestä luukusta järjestelmällisesti. Minä sain salaisen tehtävän: piti sabotoida pelastautumista. No, kun veteen jouduttiin. ja vempele alkoi hiljalleen täyttyä ja vajota, porukka ryhtyi valmistelemaan poistumista. Sanoin hyvin rauhallisesti ja mahdollisimman arvovaltaisesti: Nyt on parempi, että kaikki istuvat hiljaa paikoillaan tungeksimatta minnekään, ja odotetaan veden nousua. Ja, kaikki istuivat hiljaa paikallaan. Oli kohta pakko perua ja sanoa, että eiku. Mennään helvetissä ulos täältä, ennenkuin se on ihan täynnä vettä ja pohjassa. Sieltä penkin päästä, yksi kerrallaan jonossa. No, siellä oli sukeltajia varmistamassa, ei siinä tietenkään mitään hätää ollut. Mutta; mahtava on esimerkin voima. Kun yksi istuu kuin tatti, ja sanoo, että näin on hyvä, niin täysin kaikkea järkeä vastaan porukka tekee perässä. Kaiketi tuo esimerkin voima vaikuttaa nettikirjoitteluunkin. Niin metsä vastaa...
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Tiedän kyseleväni juttuja, mihin tuskin asianomaiset vastaa, mutta jos ajattelisivat asiaa? Itselleni tuo on osin mysteeri, sillä olen vastarannankiiski ja olen aina ollut, usein on jopa viihdyttävää katsoa reaktioita Minuakin on beesattu, sekä puolesta, että vastaan, aikaisemmin viihdytin itseäni, muka löytämälläni sisälöllä kuvista missä sitä ei takuulla ollut, hauskinta oli kun kuvaajakin kertoi juuri tuota hakeneensa Onko ajateluun pyrkivä kirjoitelu trolaamista, minusta ei, kärjistävä mielipide herätää tunteita, ja siten laskee kynnystä osalistua, ehkäpä vimman laskettua, joku kirjoitaja ajattelee itse?
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Minulla on sama kokemus kuin Jarilla, että eriävästä mielipiteesta tulee monesti viharyöppy. Tällöin tulee kyseeseen kommentoinnin kommentointi. Miksi se on joillekin niin tärkeää, että jos joku on eri mieltä, niin hänet pitää käännyttää muiden kannalle? T Jukka
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Joskus tietysti voi olla kyse siitä sattuuko esimerkiksi kirjoittamaan provosoivasti taikka muulla tavoin epäasiallisesti sen eriävän kommenttinsa...
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Olet hyvin sokea omalle toiminallesi, joka on erittäin epäasialista usein. Koet epäasialliseksi eriävän komentin tukanheilutus kuvistasi, lueppa oikein ajatuksella ja yritä alleviivata se epäasiallisuus, jos ei pidä niin se ei ole epäasiallista, vaikka legioona nuoria poika tykkäisi. Mutta minkä minä sille voin?
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä No se mitä minä olen tai en ole ei kyllä taida oikein liittyä keskustelun aiheeseen tai edellä kirjoittamani viestin pointtiin.
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Etkö muka mitenkään viitannut minuun Komettisi ei mitenkään liitynyt itse keskusteluun, päätit vain jällee kerran hyökätä henkilööni epäasiallisesti. Pata katilaa ja sillai......
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Tästä tuli mieleeni kannanotto yrittäjyydestä ja suomalaisesta tasapäisyydestä eräässä talousseitsämänpäivälehdessä:
Vs: Joukkoon kuulumisen tunne/ryhmänpaine ja nettilä Jep olen seurannut tätä miilenkiintosta keskustelua ja mikä mua eniten voi hututtaa niin on just ihmisten välinen nokittelu kuten et vaan sanoo pahaa toisesta, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin sit voi olla kai hiljaakin. Esim just yks kaveri sanos et sä suutut ihan pienistä ja et ymmärrä ettei ole aikaa, toi nyt on taas varsinaista paskaa: Tokihan suutun jos joku kaveri tahallaan ärsyttää(huom en tarkota ketään laukkulaista) tahallaan. Suutuin kun kaveri kysyi meenkö jouluksi Poriin johon tuhahdin en todellakaan haluan kuvata joulurauhan julistuksen. Etsikäämme toisistamme ne kauniit ja herkät puolet. Mehän olemme kaikki vaan ihmisiä ja enemmän tai vähemmän herkkiä ja valokuvaajaa ei voi tulla kun herkästä persoonasta.