Vs: Jos lopputulos on tämä... Tottakai vaikutukset nähdään. Ne nähdään monitorin gamutin ja profiilin mahdollistamissa rajoissa. Sama koskee printtiä. Siinä on vain käytössä isompi saavi, josta otetaan napollinen tai ämpärillinen tarpeen mukaan. Tulokset ovat aina parempia kuin kaadettaessa ämpäristä toiseen, hiukan menee hukkaan. Suppeammassa väriavaruudessa olevaa kuvaa sen sijaan ei kannata konvertoida laajaan väriavaruuteen. Silloin käsittelyssä tulee vahinkoa. -p-
Vs: Jos lopputulos on tämä... Keskustelun aloittaneessa kuvassa ei ehkä ole todellakaan haluttu keskustella perspektiivista tai vääristymistä, vaan esitellä valotuksellisesti vaikean kuvan kautta LR4:sta. Mutta tuosta Pekan kommentista. Olen tässä lukenut Marguiliksen kirjaa LAB:sta. Siinähän on pelkästään yksi luku juuri tämän aiheen piiristä, eli miksi kuva pitäisi muuttaa LAB:iin, vaikka mennään rajusti laajempaa väriavaruuteen. Tässä avaruudessahan on värejä, joita ei voi oikein esittää mitenkään, saatikka näytöllä tai printillä. Tuon kirjan kanssa on muutenkin punnertamista, mutta haluaako joku kommentoida, miksi kuvia ei pitäisi konvertoida LAB:iin käsittelyä varten.
Vs: Jos lopputulos on tämä... Kyllä Nikon saa 3-4 vuoden välein uudistaa ammattilaiskameransa. Ei haittaa minua yhtään. Eikä varmaan haittaisi sinuakaan jos vain sisäistäisit että se vanha kamera toimii vielä uuden mallin esittelyn jälkeenkin. Muutisvastarintaisten jurpittajien sopii ottaa esiin se "5-15 vuoden" takainen digikameransa ja mennä kuvaamaan. Pohditaan sen jälkeen, että onko kameroissa parantamaisen varaa ja saako uusia malleja julkaista. Vai niinkö tämäon, että ehdoin tahdoin pitäisi jotain D100:sta yhä valmistaa, ihan vaan sen takia, etteivät mallit muuttuisi liian usein???
Vs: Jos lopputulos on tämä... Ymmärtääkseni tässä pitää erottaa RGB-väriavaruudet (kuten sRGB, AdobeRGB ja ProPhoto jne) ja CIELAB eri kastiin. Edellä mainitut ovat laiteväriavaruuksia ja CIELAB kuvaa havaittavaa väriavaruutta. Itse tarkoitin varoitella tilannetta, jossa muunnoksesta riippuen esimerkiksi sRGB:n gamutkolmiota saatetaan yrittää venyttää täyttämään ProPhoton kolmio. Eihän se onnistu ilman repeilyä. Sitäpaitsi jo ProPhotokin sisältää imaginäärisiä värejä, jotka eivät ole havaittavissa ja siten CIELABin "ulkopuolella". Margulishan kirjoittaa (myös) noista imaginääristä väreistä ja niillä operoinnista CIELABissa. Muunnoksessa RGB -> CIELAB ei tapahdu välttämättä mitään näkyvää vahinkoa, ei erityisesti jos pysytään 16-bittisissä kuvissa. Sen sijaan 8-bittinen muunnos RGB -> CIELAB -> RGB on aina häviöllinen vaikka kuvaan ei satuttaisi Lab:ssä. -p-
Vs: Jos lopputulos on tämä... Pari kolme aukkoa herkkyyttä ja kelpaisi minulle oikein mainiosti, mutta on vaan niin pirullisen kalliita aukkoja
Vs: Jos lopputulos on tämä... Mainittu Margulis on nimenomaan pragmaatikko, ja korostaa aina, että tavoite on se, mikä näkyy. Millään repeilyillä tai häviöillä, joita ei huomaa, ei ole mitään merkitystä. Margulis ei käytä Labia olllakseen eksakti, vaan koska sen avulla voi tehdä värimuunnoksia, jotka eivät onnistu muissa väritiloissa. Jos ne onnistuvat tavallisissa väritiloissa, on tyhmää käyttää Labia.
Vs: Jos lopputulos on tämä... Tuota olen pohtinut minäkin ja joskus on tullut sellainen kuva vastaan, missä taivaan sävyliuku oli niin vähäisin värieroin, että pienikin valotuksen korjaus ja valkotasapainon säätökin teki taivaaseen pykäliä (isoja pikselilaatikoita).. Sitten kokeilin laajemmassa väriavaruudessa sen säätelyä ja muunsin lopuksi kuvan jpgf muotoon, jossa se piti toimittaa eteenpäin ja se onnistui ilman noita pikselien laatikoitumisia.. Nykyinen kamera taitaa olla parempi, koska mitään vastaavaa ei ole tullut vuosiin vastaan ja sekin missä tuli oli EOS 1dmkII kamera, eli yllä puhuttu "ammattilaismalli".