P.S. Esitänpä toiveen: kommentoidaan asiaa, josta Jore puhuu. Toinen ketju sitten, jos joku haluaa välttämättä kommentoida Jorea henkilönä.
Jorella on aika hauska tyyli esittää asiaansa. Vailla korkeampaa valokuvataiteellista koulutusta olevana henkilönä on vaikea sanoa itse asiasta jotain oleellista. (Toivottavasti foorumin Valokuvaajamestari tulee kertomaan asiasta jotain äärettömän älykästä, ja että onko Aallossa ”doktriini” kohdallaan). Toisaalta, valokuvataiteessa kuten monilla muillakin taiteenaloilla on jonkinlaisena ongelmana se, että eipä maailma oikeastaan taiteilijoita useinkaan ihan oikeasti tarvitse. Jos vaikka kaikki Suomen valokuvataiteilijat menisivät vaikkapa vuoden pituiseen lakkoon, niin tuskinpa yhteiskunta siitä romahtaisi. Suurin osa ihmisistä ei varmaan edes huomaisi koko asiaa.
Perustelut tähän? Insinööri elää "kuplassa"? Insinööritieteissäkin usein se intuitiivinen hypoteesi johtaa johonkin. Toki insinööritieteissä on myös sovittuja asioita.
Minusta Jore puhuu asiaa. Tietysti sanon näin, koska olen samaa mieltä kuin hän kyseisestä aiheesta. Minkkisen kuvia katson ihaillen ja ihmetellen. Elinan Brotheruksen kuvat eivät herätä minussa minkäänlaista reaktiota, saatikka muut taidevalokuvat, joita olen yrittänyt katsoa.
Munkin mielestä Jore puhuu asiaa. Itse oon vieraantunut valokuvamaailmasta suunnilleen vuodesta 2015 alkaen, silloin alkas mun mielenkiinto kääntyä enemmän muihin asioihin. En ennen sitäkään ymmärtänyt noita taidevalokuvaajia, vaikka oon yrittänytkin. Paikallinen valokuvakeskus, Pohjanmaan Valokuvakeskus on suuntautunut taiteilijoiden temmellyskentäksi. Olin joskus johtokunnassakin ja nyt en ole vuosiin siellä käynytkään.
Jos taidevalokuvaa miettii, niin minun mielestäni on menty eteen päin sitten esim. 1989 Fotofinlandian. En ymmärrä kaikkia sen aikaisia tänä päivänäkään, mutta en nykyisiäkään.
Sen varsin vähän perusteella, mitä asiaa tunnen, on Puusan puhe uskottavaa. Elina Brotheruksen kuvia olen ihmetellyt vuosikaudet: ensiksikin sitä, miten noin kliseiset ja epäkiinnostavat kuvat ovat niin ylistettyjä, toiseksi sitä, miksi joku on noin kiinnostunut itsestään? Eikö valokuvaajalle olisi jotenkin luontevaa pitää maailmaa kiinnostavana ja itseään selvästi vähemmän kiinnostavana? No, Brotherus varmaan onkin ensisijaisesti taiteilija eikä valokuvaaja? Ja se kliseisyys on toki vain minun silmissäni. Vanhan lausuman mukaan "pelkkä "me emme ymmärrä teitä" ei ole mikään argumentti", mutta minulla kun ei ole alan koulutusta niin hahmo lakanan takana metsässä tai syvä kumarrus ämpäri päässä avautuukin ehkä vain valikoidulle, koulutetummalle ja fiksummalle yleisölle, ehkä kouluttamattomana harrastajakuvaajana minun ei ole tarkoituskaan ymmärtää. Helmiä sioille ja niin edelleen.... EDIT Toki kaikin mokomin kukin kuvatkoon aivan miten ja mitä haluaa, onneksi valokuvaus välineenä on niin monipuolinen ettei kenenkään ole pakko mihinkään tuskastua. En valvo öisin miettien Brotheruksen kuvien syntyjä syviä
Kaivoin tuota Long Playn juttua esiin. long play paananen aalto - Google-haku Ruskeita kirjekuoria, häirintää ja miljoonatuki yliopistolta – näin suomalaista valokuvaa viedään maailmalle https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008600153.html Puusa mainitsi Minkkisen. Arno on käynyt vierailevana opettajana LMI:ssä. Saivat hänet ainakin minua seuraavalle vuosiryhmälle joka aloitti -89. (Itse opiskelin 88-92.) Heillä oli myös ltyöpaja jossain maaseudulla Suomessa ja taisi sieltä myös syntyä uusia kuvia Minkkisenkin portfolioon. Mahtoiko Arnon suomenvisiitti myös ajoittua Taikin professuurin hakemisen aikoihin?
Joren jutut, osaltaan, ihan osuviakin. Tosin vanhoja ja kuultuja - jopa itseltänikin. Kymmeniä vuosia samaa tarinaa - vain nimet hiljakseen vaihtuvat... Hiljaa virtaa Suomi... _______________________________ Ja kyllähän maailmaan juttuja mahtuu.
Kuuntele Yle Areenassa: Varakkaat amatöörit tekivät valokuvasta taidetta - piktorialistit avasivat tien symbolismiin ja impressionismiin | Audio Areena