Antiikkisoittimet toki ovat hintavia. Tuossa taas järjestellään parhaillaan syksyn musiikkijuhlia. Ohjelmassa on joku Brahmsin viulukappale, jonka esittää paikalle houkuteltu huippuviulisti samalla viululla, jolla sävellyksen ensiesitys on aikoinaan soitettu Brahmsin itsensä istuessa kuuntelemassa. Viulun arvoa en tiedä, ainakaan se ei ole myytävänä. Luultavasti sen mukana kulkee pari vakuutusyhtiön vartijaa.
Näinpä. Hauskaa noissa arvosoittimissa on sekin, että niissähän ei lue mitään rakentajan nimeä ainakaan näkyvästi, eli pitää olla jonkinlainen asiantuntija, että tunnistaa arvosoittimen. Niinpä sitten henkilö, joka ”itseilmaisun” vuoksi on ostanut vaikkapa Leica-kameran, ja patsastelee sitten se kamera kaulassaan vaikkapa Helsingin Kaivopuistossa, ja kaipaa muiden valokuvaajien ihailevia katseita, ei huomaa, että joku saattaa kulkea ohi kantaen hieman rähjäisen näköistä viulukoteloa, jonka sisällä olevan soittimen hinnalla voisi ostaa useampia kymmeniä uusia Leica-kameroita ja niihin objektiiveja.
Tämä kiinnosti sen verran paljon, että piti ottaa selvää. Jos ohjelmassa on Brahmsin Viulukonsertto, niin konserton ensiesityksessä soi 1714 valmistettu Stradivarius-viulu nimeltä "Joachim-Ma". Ensiesityksessä viulua soitti sen omistanut unkarilainen viulisti Joseph Joachim. Nykyään viulun omistaa Uuden-Englannin konservatorio Bostonissa.
Nyt kävi niin, että kirjoittelin kuulopuheita. Kunhan pääsen mökiltä kotiin, pitää tehdä hiukan faktantarkistusta. Soitin on kyllä Stradivarius, mutta isompi versio, sello siis. Sellisti on tanskalainen, tsekkaan nimet niin konsertolle kuin soittajallekin. Edit: sellisti on Andreas Brandelid, sellon omistaa norjalainen säätiö. Bachs cellosuiter: Andreas Brantelid
Riippuu tietty, että mitä/miten kuvaa. Tuo voi olla totta jossain hämärässä luontokuvauksessa. Ite oon kuvaillut käsivaralta muotokuvia eikä mitään ongelmaa toistaiseksi.
Jo vain. Oman mielipiteen muovautuvuus on tärkeä ominaisuus, joka (tosiaankin) riippuu(/vaihtelee) kulloistenkin (asioiden/)tilanteiden olosuhteista. . . . _Lainaus: Jari_S sanoi: "Jaha, nyt ollaan taas tuota mieltä…"_ Miten suhtaudun toisen mielipiteeseen, kankeasti omin kiveen hakatuin (populistisin? konservatiivisin? demokraattisin? idealistisin?) ennakkoluuloin, vaiko joustavammin, ettei jopa arvostavasti (mielessään salaa kiittäen esiin tulleista vastakarvaisista valotuksista)? Kukin meistä taaplaa poluillansa eri kohdissa. Siis pellet, salaliittoteoreetikot, narrit vain kasvattavat (yleistä) medialukutaitoa, pistävät pohtimaan. Binääriset totuudet kun tuppaavat olemaan harvinaisia (elikkä perin muuttuvaisia). Mukavahan se ois taas todeta nimimerkin "Jari_S" (sanaan tai lauseeseen tarrautuva) teini-ikäisyys? _En silti lankea_, (kautta radio)amatöörein, (kautta kanttorein) urkuin, kautta Teutateksen,-) Joustavuutta (ja armoa kullekkin ihan itselleen,-)
Mulla oli Mamiya RB ProS ja SD. Se SD oli hieno kamera, vaikka objektiivit ja filmiperät olivatkin S-mallia. Kun sen ostin niin se oli tosi hyväkuntoinenkin, tutulta kuvaajalta ostin. Ja hyvässä kunnossa oli lähtiessäämkin.
Hmm.. Miten suhtaudun Lässy Jussin mielipiteisiin? No, arvostan niitä lähes yhtä paljon kuin joskus kengänpohjaan kävelylenkillä tarttunutta koiranpaskaa. Jokainen saa onneksi valita ihan itse mitä viitsii kuunnella/lukea. Lässykkä saa ihan vapaasti kasvattaa omaa medialukutaitoaan, vaikkapa salaliittohöpinöitä seuraamalla. Minua ne eivät kiinnosta! Lässy Pellellä on jokin omituinen fiksaatio meikäläisen harrastuksiin. Juu, harrastan radioamatööritoimintaa, sekä urkuja, sekä vielä jotain muutakin, mutta mitä sitten??? Miten meikäläisen harrastukset liittyvät tähän keskusteluun?? Harrastaisit Lässykkä itsekin jotain muutakin kuin tuota iänikuista lapsellista lässytystä. Mene vaikka vetämään taas ”artesaanikalja” lärviisi. Se kaljan litkiminen ja lastenlehtien lukeminen taitavatkin olla ainoat harrasteesi(??).