Ilmakuvakeskus Tuurissa toimi ainakin aikaisemmin Saken kuvaamalla tavalla. Kopterit lensivät kuvaamassa ja myyjät soittelivat ovikelloja jälkikäteen mallikuvasalkkujen kanssa.
Jaha, ”niffe” sanoi palaavansa, ”kun illat pimenevät”, eli ilmeisesti Helsingissä on alkanut syksy jo etuajassa. Kuten tavallista, asiassa pysyminen on ”niffellä” hieman vaikeaa. Alkujaan kyse oli yhdestä yrityksestä, Suomen Ilmakuva Oy:stä, joka on kuvannut varmaan koko Suomen maa-alueet pääosin filmille. Se on vielä ymmärrettävää, että joku ilmakuvausfirma kuvaa oman kotipaikkansa lähistöä ja lähettää sitten myyjät samoille alueille kuvia myymään. Kustannusriskit kyllä kasvavat melkoisesti, jos lähdetään vaikkapa Turusta kuvaamaan Pohjois-Suomea ilman mitään tilauksia, ja sitten lähetetään myyjät perään siinä toivossa, että joku ostaisi jotain. Mutta joo, mitäpä tästä loputtomiin jatkamaan, ei kai tämä niin kovin tärkeä aihe ole…
Kauanko se niffe olikaan poissa. Pohjoismainen Ilmakuvakeskus Oy oli ajaitunut konkurssiin ja lopettanut toimintansa jo kolme vuotta sitten. Yritys oli isoimmillaan tiettävästi alansa suurin Suomessa ja kotipaikka ylsi Ruotsiin asti.
Ok, oli asiakkaani vuosituhannen vaihteessa ja heidän liiketoimintamallinsa oli juuri tuo Saken kuvaama. En ajatellut osallistua sen enempää, mutta huomasin vaan, että todistajanlausunto olisi paikallaan, kun täällä osa intti ilmakuvausyhtiöiden liiketoimintamalleista vasten parempaa tietoa. Ei teidän kanssa muuten jaksa kesähelteillä kinata. Kyllä te sitten tajuatte kymmenen vuoden päästä mistä on keskusteltu, mikäli olette onnistuneet säilymään hengissä.
No ”niffen” kaltainen pelle ei varmaan tajua edes kymmenen vuoden päästä, että tässä yritettiin keskustella vain ja ainoastaan Suomen Ilmakuvaus Oy:stä ja filmille kuvatuista kuvista, eikä mistään muusta!!!
Ettäkö vaatii. Et sitten ilmeisesti ole laajemmin lukenut ko. tyypin kannanottoja erilaisista salaliitoista jne.
Tässä yhteydessä keskusteltiin vain siitä mainitusta kuvausfirmasta. Niffellä on pitkä historia työelämästä ko. firma asiakkaana. Hän tunsi yhtiön liiketoiminnan ja toimintatavat melko tarkkaan.
Niinkö? ”niffe” höpötti jo konkurssiin menneestä Pohjoismainen Ilmakuvakeskus Oy:stä, ja minä aloitin keskustelun vieläkin toiminnassa olevasta Suomen Ilmakuvaus Oy:stä, jolla on varmaankin merkittävin historia alalta maassamme, jo pelkästään heillä olevan mittavan kuva-arkiston kautta.
Pakko on nyt kyllä myöntää, että kerrankin on esille tullut tällä foorumilla asia, johon minun kompetenssini ei riitä. Minä en kykene arvioimaan onko joku foorumin jäsen pelle. Ja totta puhuen en pidä lainkaan asiallisena sen tyyppistä keskustelua, puhumattakakaan kenenkään nimittelystä pelleksi.
Kuin myös. Siirtyminen toisten keskustelijoiden nimittelyyn ja solvaamiseen kertoo aina siitä, että asianomaisen kompetenssi asiasta keskustelemiseen lopahti.
Niffe on jepulis. Ei "pelle". Mukava sälli. Ihan huippu. Ystävällinen & sivistynyt mies. Olen tavannut...
Jaha, nyt ollaan taas tuota mieltä… Jos jaksaisi, tuolta foorumin arkistoista voisi etsiä ties kuinka paljon kommenttejasi ”niffen” salaliittohöpinöihin, joista ainakin ulkopuoliselle tuli mielikuva, että et pitänyt ko. henkilöä kovinkaan ”sivistyneenä”. Välillä kerroit ”ignooranneesi” ko. henkilön, kun et enää jaksanut. Mutta, tänään olet tuota mieltä ja huomenna ehkä taas jotain muuta…. tuuli kääntyy ja viirit sen mukana…
Voutilaisen kellot eivät käsittääkseni ole ihan jokamiehen kelloja… Käsintehdyt kellot ylipäätänsä ovat jo ilman mitään ns brändiä kalliita ja hinnat ylittävät äkkiä kadunkulkijan mahdollisuudet. Eikä niissä normaalikansalaiselle kyllä mitään erityistä olekaan.
Eikä mitään hätähousun kelloja. Tilauskanta yltää tätä nykyä vuoteen 2028 asti. Maikkarilla oli joku aika sitten Kari Voutilaisen haastattelu. Erikoishaastattelussa kelloseppä Kari Voutilainen Hintakin saattaa jonkin verran karsia ostajia. Voutilainen ei paljasta hintoja, mutta tiettävästi hinnat alkavat olemaan kuusinumeroisia. Jos tuon verran irtoaa kelloon, niin se siinä on hyvä, että 200-300 vuotta kestämään tarkoitettujen kellojen arvo aikaa myöten vain kasvaa.
Ei varmaan olekaan, vaikka kyllä kaduilla kulkee monenlaisia ihmisiä eri paksuisilla lompakoilla. Jossain sanottiin: ”Voutilaisen ateljeen valmistamat kellot maksavat verottomina 87 000 - 600 000 euroa”. Käytettynä löytyy edullisemmin, esim.: Vaikka kyllähän maailmasta löytyy valtava määrä jos jonkinlaista tavaraa, mikä hintansa puolesta ei ole ihan jokaiselle tarkoitettu, se kai ei ole mikään erityinen ”uutinen”….
Jotkut Sveitsissä opiskelleet kellosepät järjestävät viikon parin matkoja Zürichin liepeille. Kursseilla osallistujat kokoavat valmiista osista haluamansa tyyppisen ja näköisen kellon. Tavallaan siis käsintehty uniikki kello. Kurssien hinnat liikkuvat 5 t eurosta sen verran tuntuvampiin summiin, ettei Mouhijärveltä hetimiten lähtijöitä löytyne. Vastineeksi saa paitsi mielenkiintoisen ja vaativankin workshopin, myös uniikin kellon, jonka on itse koonnut. Joillakin Suomesta järjestetyillä matkoilla on jopa mahdollisuus tehdä vierailu Voutilaisen ”verstaalle” Fleurieriin. Uhrmacherei-Kurse und -Workshops in der Schweiz - Initium
Mainittakoon vielä, että eivät käsintehdyt kellot ole ainoita kalliita tuotteita. Kyllä moni ns. taidekäsityö on yleensä varsin hinnakasta, esim. moniin mittatilaustyönä tehtyihin akustisiin soittimiin saa hankinnan yhteydessä kaivaa sitä lompakkoa hieman syvemmältäkin. Esimerkkinä mainittakoon, että hiljattain näin jossain myynnissä käytetyn viulun jousen. Hintapyyntö tasaraha 30 000 € ja siis pelkkä jousi ilman viulua. Siinä alkaa hevosen häntäjouhilla olemaan hintaa…
Vielä aiheeseen palatakseni. Kaikissa vanhoissa kameroissa tulee varautua siihen, että huoltoa saatetaan tarvita. Rolleiflex: kiva kuvata, kevyt, kamerat vanhoja Hasselblad: kiva systeemi, paljon vikoja, Vaimoni on ammattiviulisti. Arvokkaissa soittimissa arvo onneksi säilyy hyvin. Mutta rahallista arvoa tärkeämpää on, että musiikki tuo iloa soittajalleen ja kuulijoille