Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla En minä ainakaan näe mitään esteitä keski- tai ison formaatin harrastamiselle. Jos kiinnostaa ja hommaan tuntee vetoa niin eihän siinä kuin tekemään. Ryhdyin kuvaamaan keskikoolla noin vuosi sitten, kun hommasin Mamiya RB67:n. Tykkään Mamiyasta kovasti ja suosittelen ottamaan sellaista harkintaan jos päädyt keskikoon vehkeet hommaamaan. Laadukas ja luotettava kamera, jolla on miellyttävä kuvata. Ja pirun hyvää jälkeä tekee eikä ole kalliskaan. Uusia palikoita löytyy helposti ja suhteellisen yksinkertaisena laitteena mahdolliset korjaukset käyvät kokeneelta tee-se-itse -mieheltäkin. Miinuksena siinä on koko ja paino. Sen miinuksen pituus on kuitenkin kiinni henkilöstä. Itse olen sitä kantanut metsäretkillä ja kaupunkikävelyillä. Olipa yhdellä Venäjän reissullakin mukana, ja ei se mitenkään kauheaa ollut. 6x7 -koon skannereita ja suurennuskoneita löytyy kohtalaisen hyvin. Eikä tästä hommasta tarvitse kallistakaan tehdä. Ei ole valmistumisen jälkeen töitä riesaksi asti riittänyt, mutta kyllä tähän hommaan on päässyt käsiksi. Mamiyasta pulitin 250e postikuluineen kuvausvalmiista setistä yhdellä lasilla ja yhdellä perällä. Japanista tilasin halvimman setin mitä ebay tarjosi. Halpa hinta kostautui siinä, että jouduin melkein ensi töikseni putsaamaan suljinkoneiston mönjäytyneet rasvat. Pienen budjetin teemalla olen ottanut kosketuksen myös isoon formaattiin. Alkuun 25 euron hintaisella neuvostoliittolaisella Fotokor 1 -paljekameralla, joka kuitenkin osoittautui turhankin yksinkertaiseksi laitteeksi. Olen sillä silti jonkin verran kuvannut ja ihan lupaavalta sinänsä vaikuttaa. Eilen tuli kuitenkin postissa 9x12 -koon Zeiss Ikon Ideal, jossa on objektiivin kallistuksia ja hyvä suljin. Hintaahan tälle kertyi alle satanen postikuluineen. Laatukamera tämäkin. Carl Zeissin optiikka, Compur suljin ja toimiva rakenne. Filmi-, tai edes levykasettien löytäminen tähän nimenomaiseen malliin tulee olemaan helvettiä. Kameran mukana tuli vain yksi. En kuitenkaan näitä paljekameroita erityisemmin viitsi suositella käytännön tasolla. Ovat selvästi Mamiyaa vaivalloisempia ja hankalampia. Mamiyan kanssa kuvaa melkeinpä mitä vaan, mutta tällainen vanha paljekamera on käytännössä sen verran hidas ja huomiota vaativa, että esimerkiksi sukujuhlia en lähtisi kuvaamaan ennen kuin hommaan on tosiaan harjaantunut. Eli oppimiskäyrä taitaa olla pitkä, mutta en sanoisi sitä erityisen jyrkäksi. Yksinkertaisia laitteita, jotka toimivat loogisesti. Tuumailua ja puuhailua vaan kameran kanssa, sillä se homma etenemään lähtee. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon myös kuvaajan motiivit kuvaamiseen. Miten suuressa osassa käytännöllisyys ja kuvan tekemisen suhteellinen vaivattomuus ovat harrastuksessa, ja kuinka paljon itse kuvaamistapahtuma leimaa harrastusta? Itse pidän vanhan paljekameran suurena viehätyksenä sitä, että se on vanha paljekamera. Jos tunnet voimakasta vetoa vanhoihin teknologioihin niin silloin nämä ovat erittäin hienoja laitteita. Sata vuotta vanhaa hienomekaniikkaa. Lisäksi varsinainen kuvaustapahtuma muodostuu usein varsin erilaiseksi maailmassa olemiseksi kuin esimerkiksi digitaalisella järjestelmäkameralla kuvatessa. Ainakin itselläni se on hyvin merkittävä osa harrastusta, ja jos sellainen puoli harrastuksessa vetoaa, niin suosittelen ottamaan vanhan paljekameran harkintaan.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla (No niin, ehkä mun pieni provo auttoi ja minäkin muistin että sullahan on tuota LR-tuntemusta kun sitä ohjelmaa värinegoille kehittelet.) Se että kyselit teetättämisen perään, ei mielestäni kuulostanut siltä, että tahtoa ja aikaa olisi paljoa. Siinä joutuu myös sellaisiin kompromisseihin että hommasta katoaa mielekkyys. Kyllä kaiken kokoiset negatiivit saa digitoitua kameralla ja useammassa osassa kuvaten saa isompaa tiedostoa. Laakafilmillä olisi se hyvä puoli, että saisit tehtyä (mustavalkoiset) pinnakkaiset hyvin vähillä välineillä. Toki pienemmätkin, mutta kun tuloksena olisi suoraan postikorttikokoa, siinä on oma viehätyksensä. Rulla- ja kinofilmeille joutuu hankkimaan kehityspurkin, mutta laakoille ei. Ehkä hankit yksinkertaisesti kameran ja mustavalkofilmiä sekä välttämättömimmät tarvikkeet filminkehitykseen ja litkut. Lista noille on hyvin lyhyt. Taloustarvikkeista löytää monet jutut, myös pinnakkaisiin asti.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Ehdottomasti kannattaa kokeilla 120 kokoa. Mamiyaa myydään eri formaateissa halvalla, 645, 67 ja sitten vielä c220 c330 mallit 66 kokoon. Nuo kaikki ovat kookkaita, mutta kyllä niitäkin kantaa mukanaan ihan helposti, jos on normaalikuntoinen ihminen. Jalustan kyllä pääsääntöisesti vaativat. Ehdottaisin pienen kehityspöntön hankkimista, peruskehite esim. d76 tai joku nestemäinen, jos ei ole pönikälle tilaa ilfordilta ja kodakilta löytyy. Filmiksi hp5 tai tri-x. Kehität kotona ja skannaat reprona eli kotona makro-optiikalla valopöydältä. Ostat edullisesti sopivan filmipitimen, jolloin filmin saa suorimmaksi. Itse käytän puomia, jonka päähän ruuvaan videopään. Jos siis omistat makro-optiikan valmiiksi nykyiseen aps-kennokameraasi. T Jukka
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla No eläkkeellä tuntuu olevan ihan yhtä kiirettä kuin aikaisemminkin elämässä. Nyt vaan voi olla itsekkäämpi ja ajatella ihan oman mielenkiinnon mukaan. Jonkinlaista priorisointiahan tämäkin vaatii. Mä mielellään teetättäisin, kun suhtaudun hieman epäillen noihin litkuihin. Olin 90-luvulla toista vuotta tutkimuksissa astmaepäilyn vuoksi ja lopputulos oli se, että leguri pelotteli kaikella mahdollisella ja lopuksi totesi, että se kyllä sieltä vielä tulee. Nyt yritän vältellä flunssaa, villapaitoja, diselautojen perässä ajamista, tupakansavua ja hajuvedellä kyllästettyjä vanhoja tanttoja.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla C-vitamiinipohjainen Kodak X-tol on parempi (myrkyttömämpi) valinta kuin esimerkiksi hydrokinonia sisältävät kehitteet. Ja se on silti erinomainen yleiskehite. Keskeyte, jos sitä käyttää, voi olla sitruunahappoa. Kiinnite on varmaan natriumtiosulfaattia, mutta sehän ei ole niin haisevaa ja aktiivista kuin kehitteet. Siltä ainakin tuntuu. Filmistä kiinnitteeseen liukeneva hopea on sellainen ympäristömyrkky, josta vähintään pitää huolehtia. Käytettyä kiinnitettä ei vastuullinen kaada viemäriin. Ei noita tarvinne karttaa, mutta ei juodakaan tai impata. Herkkä välttää myös ihokosketusta. Veden kanssa lotraamista homma eniten on. Ei kosteus taida hengitystä pahentaa, ehkä päinvastoin?
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Ihan aiheellisia kysmysmerkkejä laittelin, sillä tuo lihavoitu tekstisi ei liittynyt mitenkään omaan ehdotukseeni/kommentiini. Itse asiassa se oli hengeltään täysin päinvastainen sen asian kanssa jota ehdotin ketjun aloittajalle. Sitä paitsi alkuperäisessä viestissäni ei ollut ainoatakaan hymiötä. En usko, että sulla on syytä torpedoida toisten jäsenten lähettämiä ehdotuksia. Eivät nämä ketjut lisää trolleja kaipaa.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Niin ei liittynytkään vaan se oli Jaavalle. Se että teetättämisessä olen hengellä tai muutenkin ihan eri kannalla, lie sentään ihan sallittua ja perusteltua. --------------------------------- Mutta pyydän anteeksi iltaisen tyylini. Tunnustan että se oli nimenomaan 'iltainen' ja nyt janottaa. Meinasi viuhtoa liikaa äkkipikaisuuteen. (Mamiya RB ketjuunkin laitoin: "Onko RB noin pelle kamera että sillä voi kuvata pelti päällä?" ) --------------------------------- Mutta noin yleisesti, kyseenalaistan mielelläni sen, tarvitseeko filmin kanssa harrastukseen aina ja vain kannustaa. Realistisuuden tarkistus on usein paikallaan siinä, mitä kaikkea se vaatii ja mihin sillä pääsee. Suoraan sanottuna sitä olen ihmetellyt, että buumi on niinkin vahva, että meillekin Fotocentrum Raseborgiin tuli kysely voimmeko järjestää lasten ja nuorten kanssa työskenteleville suunnatun kurssin valokuvaosuuden fotogrammeista ja neulanrei'istä. Siihen tulee muutaman tunnin työpaja. No, pidin toki suuni supussa ja saan siitä muutaman työtunnin itselleni, vaikka kyseenalaistankin onko litkujen kanssa läträämisessä jossain siivouskomerossa oikeasti mielekkyyttä sitten heidän arkityössänsä.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Kysymyksiä jotka ovat tärkeitä 1. Riittääkö raha filmiin ? Laakavärifilmi on sairaan kallista ja rullafilmikään ei ole halpa. 2. Ellei kehitä itse niin löytyykö läheltä kuvaliike joka kehitää ? Rullafilmi ylensää käy mutta laakakehitys on miltei olematon. 3. Pystyykö itse skannamaan tai vedostamaan kyseiset filmit ? Kun näihin on löytynyt ratkaisu niin voi ilomielin hankkia 'pikkurahalla' filmikameran keski tai isoformaatissa. Edit: 4. Jaksaako raahata kameraa kaikkiaale ?
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Kyllähän iso laaka on laadultaan hieno kuten kaikki tietää.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Palkki vaan heti! Laakakuvauksessa ollaan valokuvauksen perimmäisten kysymysten äärellä
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Silloin ei ole urheilukuvausta vaan kuvausurheilua
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Sitten voi miettiä onko filmikuvauksessa järkeä ja absoluuttista kuvanlaatua ?
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Näyttää hyvin pitkälti siltä että kaikki tai ei mitään. Joten joka kokoa filmiä on syytä harrastaa.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Laadullinen loikka kinosta keskikokoon on suurempi kuin keskikoosta laakaan.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla 6x9 ja 8x10 :n ero on järkyttävä tai ainakin miehekäs
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla On joo, mutta lopullisessa kuvassa ei nyt ehkä silti niinkään. Isosta laakasta en tosin suurentamaan ole päässyt, mut jos isoa pinnakkaista ja keskarista samaan kokoon suurennettua vedosta vertaa niin eipä se ero ainakaan mua ole päässyt järkyttämään. Kuten tuossa jo sanottiin kinarin ja keskarin ero on suurempi.
Vs: Jokohan alkaisin keski- tai isolla formaatilla Kun kiskaisee Hombrichilla 4 x 6 metrisen seinälle, alkaa eroa tulla