Luin juuri hesarista jutun aiheesta ja Lepon valokuvasta duunastusta kuosista, millä voitettiin 2003 Vuoden nuorten suunittelijoiden skaba. Siis meni 10 vuotta enenkuin totuus selvisi ja sittenkin taidekasvatuksen professori Sederholm sössöttää että on muutettu valokuvan staattisuus liikeeksi ym. BS. Tässä taas on se jos et osaa ala opettamaan juttu, missä kaikenäköiset epäonistujat on koulutamassa potentiaalisesti luovia ihmisiä muottin ja kopiomaan ahdasta taidekäsitystään. Tuskin muutamaan Japanilaista lukuunottamatta kukaan muu pitää Suomea desing maana enään, meillä oli aikoinaa tilaa suunitelijoille, ehkäpä nuori itsenäisyys ja kansallistunne lähensi pirrejämme ja saimme jotain aikaan ajassa. Mutta nyt tuo on muisto vain ja juhlapuheiden aihe. Sama kopionti tosituu valokuvataiteessa, missä on epätoivoisesti yritetty luoda yhtenäistä brändiä, saaden kuitenkin aikaan vain toinen toistaan ja edelisisään kopioivan epäluovan epätaiteilija ryhmän nimeltä.... Maalaustaiteessa voidaan opettaa tekniikoita ja varmaan aikaisemmin lotraamis aikaan oli iso osa opetusta tekniikaan myös valokuvapuolella? Kun taide ja desing on viety korkeakouluun ja korkeakouluopiskelua ei voitane suorittaa huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin muita korkeakoulututkintoja, niin onko opintosuunitelmiin laitettu liikaa oppilaan mieltä muokaavaa materialia ja opettajien taidekäsitystä. Lopputulemana näytää ulospäin että ulos tulee kopiota teollisella vaudilla tuottavia taide ja desing robotteja, jolloin kopionille sinänsä täytyy luoda uudet määreet?
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? En mitenkään jaksa uskoa, että taideaineiden opiskelu tappaa luovuutta. Taiteen opetuksesta oppilaalle saatavaa hyötyä voisi verrata työkalupakkiin. Kun tunnet historiaa, osaat käyttää eri tekniikoita ja käyttänyt niitä itse, on yksilöllä keinot (työkalupakki) ilmaista itseään. Kun opetetaan on hyvä olla joku tavoite. Tätä varten on tehty opetusuunnitelma. Se on opettajan ohjenuora, se ohjaa ja määrittää hänen työtään, samalla kun se antaa rajoja ja velvoittaa viran puolesta noudattamaan opetussuunnitelmaa, se antaa samalla vapautta improvisoida tuon opetussuunnitelman puitteissa. Opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet antaa opetushallitus, jonka pohjalta jokainen oppilaitos tekee itselleen sopivan opetussuunnitelman. Tässä on siis kaksi asiantuntijatasoa: valtakunnallisesti opetushallituksen asiantuntijat sekä oppilaitoksen henkilökunnasta ne, jotka oppilaitoksen oman opetussuunnitelman tekoon valitaan. Todennäköisesti perusopetuksessa tuo oppilaitossunnitelma tehdän kunnan/kaupungin sisäisesti eli eri kouluista kootaan opettajia ja rehtoreita, jotka tekevät esim. Pieksämäen perusopetukseen opetussuunnitelman. Kaiken keskiössä tulisi olla opiskelija. Se miten opiskelijan opiskelija huomioidaan opetussuunnitelmassa, on tietysti opetussuunnitelman tekijöistä kiinni. Mitä tällä kaikella sepustuksella siis yritän sanoa, miten se kuuluu tähän puheenaiheeseen? Sitä, että opetuksessa on määritettävä tavoitteet. Opettamalla yritetään antaa opiskelijalle keinot sekä tarvittaessa virallinen pätevyys toimia opetustehtävissä niille, jotka opettamisen puolelle haluavat suuntautua. Opiskeleminen ei siis todellakaan sido luovuutta, vaan antaa eväät oman luovuuden toteuttamiseen. T Jukka
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kaikki kuvat nyt vaan on jo ennen piirretty, maalattu, valokuvattu jne. Ei ole enää mitään uutta.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kaikki luovuus toisaalta perustuu siihen että musiikki, kuvataiteet yms varioivat jo olemassaolevia aiheita. Jos nyt mitään täysin uutta ei tulekaan, niin ei se mikään katastrofi ole. Ei pyörää ole pakko keksiä uudestaan, sitä voi käyttää eri tilanteissa eri tavoilla.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? En usko että koulutetaan kopioimaan. Ehkäpä kova kilpailutilanne näkyy vain juuri näin? Pulassa taitaa ennemminkin olla se vanhemmanpolven taiteilija ja suunnittelija, joka on suoltanut vuodesta toiseen niillä samoilla tekniikoilla ja visioilla, ja nyt on nuorempien vanavedessä vielä löydettävä jotakin näkyvää ja erilaista? Kilpailu ja markkinat ovat nykyisin hivenen toisenlaiset kuin ennen.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Olen Silvasan kanssa samaa mieltä. Siksi koko tekijänoikeusharha on aivan mieletöntä lainsäädäntöä, kehitystorpedo n:ro ykkösestä eli patenttilainsäädännöstä puhumattakaan...
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Ihan mielenkiinnosta, mikä oliko pakko? Vastata asiallisesti tähän viestiisi? T Jukka
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Ilman prujaamisen jaloa taitoa suomalainen insinööri olisi pulassa.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Jotenki mua alkaa nyppimään tuo Marimekko "kohu". Okei se yks kuosi tais olla sit jotenki kopioitu, mutta en mä noista muista "kopioista" ole ihan samaa mieltä. Onhan Jari mainitsema valokuvasta jäljennetty kuosi tietenkin kopio (tosin aivan hemmetin huono jos sitä arvostelee kopiona). Mutta onhan se aivan täysin erilainen, eri media, eri toteutustapa. Se, että on haluttu ottaa valokuva lähtökohdaksi, ja siitä lähteä kehittämään kuvaa täysin eri suuntaan, ei mielestäni ole mitenkään tuon työn kopiointia. Toisaalta jos mietitään mitä kuvataide yleensäkään on, niin eiköhän jo luola/kalliomaalauksissa ole lähdetty kopioimaan esineitä, henkiöitä, eläimiä ja ilmiöitä elävästä elämästä. Tällöin siis kaikki kuvataide on tavalla tai toisella kopiointia. Ihan vertailuna insinööritieteisiin, niin tietyt ongelmanratkaisumenetelmätkin lähtevät siitä liikenteeseen, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty. Nyt vain käytetään jo keksittyjä ratkaisuja uusiin ja erilaisiin tarkoituksiin. Samaa voi melkein sanoa kuvataiteesta.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Mua ei kohu harmita, Marimekko ansaitsee kohunsa, mutta jos vertaa esim. Warholin Marilyntaulua, niin onhan tuo valokuvasta tehty kuosi ihan omansa. Se, että päälle valehdellaan, se puolustaa kohua. Mutta alkup. kysymykseen: En tiedä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Juuri tämän takia ovat kopiokankaiden suunnittelijat uponneet nilkkoja myöten lokaan, pää edellä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Mielestäni piirtäjä voi käyttää valokuvaa apunaan, kunhan valokuva on piirtäjän oma. Tai sitten avoimesti kerrotaan kenen kuvaa on käytetty. Siihen on taidemaailmassa käsittääkseni vakiintunut käytäntö, jota Louekari ei noudattanut. Esim. "van Gogh after Millet". https://www.google.fi/search?q=van+gogh+after+millet&client=firefox-a&hs=sLa&sa=X&rls=org.mozilla%3Aen-GB%3Aofficial&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ei=3GtKUvmhHabv4QSY_oDYBA&ved=0CDYQsAQ&biw=1403&bih=873&dpr=1
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Nythän siis on niin, että taideteollisuuden maailma on ihan eri juttu kuin taidemaailma.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kerro, millainen on taideteollisuuden maailman vakiintunut käytäntö?
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Luulen vahvasti että koulutus ohjaa kopioimaan, se saataa osaltaan kaventaan ilmaisua, kun opetajat kertoon omasta taide näkemyksestään. Kyllähän töitä arvostellaan koulussa, kouluttajien subjetiivisesta näkemyksestä. Nämä tekijät ainakin saattaa johtaa töisen samankaltaisuuksiin ja vahvasti näyttää siltä kun taikista kuloinkin valmistuneiden ilmaisu on kuin yhdestä puusta. Samoin desingissä loputon tehtyjen töiden vetvomine ja analysointi, lisättynä liikakoulutuksen aihettamalla ylikilpailulla, johtaa epätoivoisiin tekoihin, mikä ilmenee plakiointina. Myöskään kultuuri missä oletetaan ihmisen voivan olla luova läpi ikänsä, on väärä sillä käytänössä näin käy äärimäisen harvoin. Voin vain kuvitella millaisia luovuuden paineita esimerkiksi Isolalla oli, kun luovuuden lähde on sammunut, niin ihmisen pitäsi mennä toisiin hommiin. Luovuus tulee yleisemmin kausittain, joskus ne vain loppuu. Tämä on ikävä tosiasia, jota kukkahattutädit, pitkillä apurahoilla työskentelevät ei halua myöntää, eletään menneisyydessä ja kielletään se tosia että luovuuden lähde on sammunut. Jokainen alka nähdä että kyse on silkasta paskasta, vaikka siihen hassuun hattuun pukeutunut institution apumies (jolla on oma paikansa puolustettavana) puhaltelee sisältöä. Tällöin taiteen määreet hämärtyy ja mennään institution tarve edellä ja sanotaan taiteeksi kaikea paskaa mitä instutution sisältä tulee ulos. Tälainen maaperä on omiaa kopiomiselle ja taiteen näköiselle paskalle. Niin ja Jukkis, minua ei vähempää voisis kiinnostaa mitä pieksämäen peruskoulun tai kansalaisopiston opetussuunitelma sanoon kitaran soiton opettelusta, sillä ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kukaan ei ole puhunut mistään kitaransoitosta, muuta kuin sinä. Opetussuunnitelma liittyy olennaisesti siihen, mitä noissa 'paskaa tuottavissa' taidelaitoksissa opetetaan. Ja on tietty totta, että opettajan persoona ja hänen antamansa palaute vaikuttaa oppilaiden taidekäsityksiin. Minä kyseenalaistan sen, että onko kopiointi yleensäkin luovuuden tappamisen kannalta huono vai hyvä asia? Kopioiminen on olennainen osa opetusta ja oppimista. Se antaa keinoja eri tekniikoiden hallintaan, joiden avulla voi sitten päästä haluamaansa lopputulokseen, kun oma tuotos syntyy ensin omassa päässä ja sen jälkeen käytännössä. T Jukka
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Voisitko ystävällisesti keskittyä laitamaan ketjujasi mikä on hyvä muotikuva yms. ja pysyä poissa näistä missä vain viet keskustelua pois asiasta? Tämä on vain minun henkilökohtainen toive.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kukaan ei ole puhunut muotikuvasta tässä mitään, muuta kuin sinä. Keskusteluun kuuluu olennaisesti opetuksen sisältö, koska aihe on: "Koulutetaanko Suomessa kopioimaan". Joten siinä mielessä opetussuunnitelman ja opettajan persoonan esillenostamiseni on kysymyksen ytimessä. T Jukka